Sinä joka vihaat työtäsi

Uusia paikkoja olen yrittänyt etsiä, mutta eivät sovi opiskelun kanssa tai ei ole ottaneet töihin. Jaksan sillä että muuten joutuisin elämään lainalla. Ja normaaliin elämiseen ei kuulu ottaa lainaa. minä sentään opiskelen, mutta on epäreilua että porukka on työttömänä ja makaa himassa ja saa tukia ilmaseksi ilman mitään lainaa!!!

Perkele!!

Nykyinen työ on ihan helvetin rankkaa opiskelupäivien lisäksi. Olisi edes kaupan kassa ja saisi istua!

No sinä sentään pääset elämässä eteenpäin koko ajan kun opiskelet toisin kuin työtön jonka cvhen vain kertyy tyhjää kohtaa. Ehkä joku työtön on myös hakenut opiskelupaikkaasi ja olisi mielellään sinun tilallasi. huutomerkkihuutomerkkihuutomerkki. Ihmeellistä, että joku kadehtii työttömien tukia.

unelmoin paljon. Teen mitä jaksan. Kirjoittelen av:lle ja väitän sitä tutkimukseksi ja etsin koko ajan uutta.

vihaan työtäni niin paljon ettei sitä voi sanoin kuvata. Aamulla tekee mieli itkeä kun ajattelen töihin lähtöä, illalla töistä tullessä ajattelen että se sama paska huomenna edessä.



Työpäivien raskautta lisää se että työmatka on pitkä. Kun pääsen illalla kotiin, syön äkkiä, sitten alkaakin lasten iltapuuhat ja nukkumaan laitto. Pian alan itsekin nukkumaan. Ei puhettakaan että ehtisi tehdä mitään muuta sille päivälle, korkeintaan käydä kaupassa tai imuroida pikaisesti.



Ajattelen joka päivä talolainaa, joka täytyy maksaa. Sillä jaksan jotenkin. Mieskin on sanonut että jos tuota lainaa ei olisi tai hänellä suuret tulot, saisin jäädä kotiin lasten kanssa. tuntuu kuin tukehtuisin.



Nyt on alkanut tuntumaan että olen hirveässä ansassa tämän työpaikan kanssa eläkkeelle jäämiseen asti. Asun pohjoisessa, täällä ei ole edes pätkätyöpaikkoja mistä ottaa, pitemmistä puhumattakaan. Tämäkin työpaikka oli onnenpotku, ei tarvitse elää kituuttaa miehen palkalla.

Uusia paikkoja olen yrittänyt etsiä, mutta eivät sovi opiskelun kanssa tai ei ole ottaneet töihin. Jaksan sillä että muuten joutuisin elämään lainalla. Ja normaaliin elämiseen ei kuulu ottaa lainaa. minä sentään opiskelen, mutta on epäreilua että porukka on työttömänä ja makaa himassa ja saa tukia ilmaseksi ilman mitään lainaa!!!

Perkele!!

Nykyinen työ on ihan helvetin rankkaa opiskelupäivien lisäksi. Olisi edes kaupan kassa ja saisi istua!

valmistumisen myötä todennäköisesti voit jättää pikaruokapaikan työt pois. Etkä uskoakseni tee sitä 40h viikossa.

Uusia paikkoja olen yrittänyt etsiä, mutta eivät sovi opiskelun kanssa tai ei ole ottaneet töihin. Jaksan sillä että muuten joutuisin elämään lainalla. Ja normaaliin elämiseen ei kuulu ottaa lainaa. minä sentään opiskelen, mutta on epäreilua että porukka on työttömänä ja makaa himassa ja saa tukia ilmaseksi ilman mitään lainaa!!!

Perkele!!

Nykyinen työ on ihan helvetin rankkaa opiskelupäivien lisäksi. Olisi edes kaupan kassa ja saisi istua!

Enkä uskalla enää lähteä opiskelemaan muuta. Yleensä vain odotan viikonloppuja ja mietin mitä kivaa tehtäis perheen kanssa.

vihaan työtäni niin paljon ettei sitä voi sanoin kuvata. Aamulla tekee mieli itkeä kun ajattelen töihin lähtöä, illalla töistä tullessä ajattelen että se sama paska huomenna edessä. Työpäivien raskautta lisää se että työmatka on pitkä. Kun pääsen illalla kotiin, syön äkkiä, sitten alkaakin lasten iltapuuhat ja nukkumaan laitto. Pian alan itsekin nukkumaan. Ei puhettakaan että ehtisi tehdä mitään muuta sille päivälle, korkeintaan käydä kaupassa tai imuroida pikaisesti. Ajattelen joka päivä talolainaa, joka täytyy maksaa. Sillä jaksan jotenkin. Mieskin on sanonut että jos tuota lainaa ei olisi tai hänellä suuret tulot, saisin jäädä kotiin lasten kanssa. tuntuu kuin tukehtuisin. Nyt on alkanut tuntumaan että olen hirveässä ansassa tämän työpaikan kanssa eläkkeelle jäämiseen asti. Asun pohjoisessa, täällä ei ole edes pätkätyöpaikkoja mistä ottaa, pitemmistä puhumattakaan. Tämäkin työpaikka oli onnenpotku, ei tarvitse elää kituuttaa miehen palkalla.

Onko ala väärä vai onko kyseisellä työpaikalla muita ongelmia (kiire, ilmapiiri tms.)? Onko asioita joihin voisi itse vaikuttaa?

Mulla vaikuttaa työssä viihtymiseen eniten kiireen tuntu ja jonkin verran olen pystynyt siihen itse vaikuttamaan:

-äitiysloman jälkeen 'päätin' että osaan jo työtäni kohtuullisen hyvin ja voin olla ylpeä osaamisestani (ensimmäisinä vuosina meni paljon aikaa asioiden tarkisteluun yms. kun en luottanut itseeni). Jos tulee eteen tilanne, josta en tiedä mitä tehdä, olen oppinut pysymään rauhallisena ja tarvittaessa vaikka palaamaan asiaan asiakkaan kanssa myöhemmin. Aikaisemmin mua ahdisti, kun tuli tunne, että apua mitä mä teen, pitää äkkiä selvittää tämä.. Kukaan ei -onneksi- minun käsiini kuole.

-pyrin valmistautumaan seuraavaan päivään iltapäivällä: katson tarvittavat paperit valmiiksi jne. On paljon mukavampi tulla työpaikalle aamulla.

-varaan aamuun hetken rauhoittumista varten. Jos tiedän, että minulle tulee asiakas klo 8.30, tulen työpaikalle klo 8.

-kun tein tylsää samanlaisena toistuvaa työtä opiskeluaikana eli siivousta, yritin ajatella, että pyhitän samalla aikaa itselleni. Voin miettiä omia juttuja, kuunnella musiikkia yms. Minua myös ilahdutti ajatus siitä, että työntekijöiden on aamulla mukava tulla siistiin toimistoon. Jokaisella työllä on merkitystä!