Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

mun on paha olla tässä kaupungissa mutta vaikea lähteä

Vierailija
20.01.2011 |

Vihaan tätä kaupunkia! Asunto missä olen, on epämiellyttävä, en vaan viihdy millään.

Vaikka tämä sisustettaisiin nätiksi, en usko että elämä juuri muuttuis..

Olen järkyttävän yksinäinen, kaikki päivät ja viikonloput.

Haluaisn lähteä muualle. Jostain syystä mun tulee henkisesti aina parempi olo kun lähden täältä

kaupungista pois, esim. pohjoiseen päin.

Maisemat muuttuu ja luonto on hallitseva elementti kauempana.

Mutta lapseni käy koulua täällä, on tosi vaikea

suunnitella muuttoa. Lapsen isä on täällä.

Hyvin ristiriitaista on se että se isä asuu täällä, kuitenkaan ei tapaa lasta kuin aniharvoin.

Mun on joka päivä epämiellyttävä olo.

En pysty sitoutumaan tänne seudulle niin että

suunnittelisin työpaikan varaan tai vastaavaa.

Miten pystyn ratkaisemaan kaiken?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
20.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos lapsi on vielä ala-asteella, on muutto helpompi kuin yläasteella. Jos et lähde nyt, jumitat varmasti tuolla paikkakunnalla siihen asti että lapsesi muuttaa pois kotoa. Jos ei isäänsä muutenkaan näe kuin harvoin, niin kyllä sieltä uudelta kotipaikkakunnalta pääsee isän luo edelleen vaikka pitkää viikonloppua viettämään (helppo sopia koulun kanssa). Kouluikäisen voi pian jo laittaa junaankin itsekseen matkaamaan, jos matka ei ole ihan tuhottoman pitkä.



Lapsi varmasti saa uusia kavereita ja voi paremmin, kun se lähivanhempi eli sinä voit hyvin. Lisäksi vanhat kaverit kyllä säilyvät ja heitä voi nähdä isän luona käydessä. Meillä on lapsi 4. luokalla ja edelleen eskariaikaisia kavereita on elämässä mukana, vaikka ollaan muutettu. On ihan vanhempien viitseliäisyydestä kiinni, miten kaverisuhteet säilyvät muuton jälkeen. Sähköposti, kirjeet, vierailut, kesälomareissut...

Vierailija
2/3 |
20.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

No, lapsi ei tapaa isäänsä juuri ollenkaan. Isä ei ota lasta luokseen koskaan, vain työpaikan toimistoon. Eli mitään junamatkoja ei tule olemaan.

En tiedä sitten miten kävis, lapsen kaverin äiti

tuskin huomaa mua jos tulee vastaan..

Ehkä on ujouttakin.

Mun täytys jostain saada se tsemppi että tiedän mitä teen tai sitten jatkan tässä..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
04.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koen samaa että en pysty olemaan tässä kaupungissa. On päästävä pois täältä kohti parempaa elämää. Pohjoiseen..