Syksyyn vielä aika, mutta tytön koulun aloitus pelottaa

Miten avuton voi lapsi olla jos ei osaa esim kellon herättäessä syödä valmiiksi laitettua aamupalaa, pukea valmiiksi laitettuja vaatteita ja lähteä ovesta ulos? Ja voihan sille vaikka soittaa ohjeita (muistithan käydä pissalla jne...). Jompikumpi tai molemmat vanhemmista voi varmasti jäädä myös osittaiselle hoitovapaalle.

ja olen työpäiväni siis 9-15, mutta matkat vie aamuisin 1½h ja iltapäivisin tunnin.

Ei meidän esikoinen avuton olekaan, mutta aamu-uninen ja hidas liikkeelle lähtijä. Ei minua niin huoleta saako syödyksi tai saako puettua jne. vaan se, että jää haaveilemaan tai jatkaa uniaan.



En pyytänyt arvostelua, vaan kokemusta miten muut ovat toimineet ja järjestäneet arjen ekaluokkaisen elämässä.

meillä ei riitä se että pitää osata lähteä oikeaan aikaan kävelemään vaan pitää vielä ehtiä bussiin. Jos myöhästyy, joko kävelee koululle (melkein 3 tai melkein 5 km riippuen siitä mihin kouluun mahtuu) tai menee tunnin myöhässä. Iltapäiväkerho onneksi taitaa olla koululla.

mutta muutama ehdotus:



- Voisiko tyttösi kulkea koulumatkan yhdessä jonkun kaverin kanssa? Silloin olisi vähän sosiaalista painettakin siihen, että herää ajoissa ja lähtee ajoissa.

- Jos pystyt, soita vaikka vartti herätyskellon soimisen jälkeen ja varmista, että on hereillä.

- Itse olen lukioaikanani vienyt naapurin lapsen kouluun aamuisin, olisiko teillä joku, jolle voisi maksaa pienen summan siitä?

lapsi herätetään vielä kun jompikumpi on kotona. Syö aamupalan ja pukee vaatteet kun vielä on joku "vahtimassa". Kaikki on valmista kun jää yksin, kyllä se osaa ovesta ulos lähteä kun vielä aluksi soitettiin että nyt pitää lähteä.



Ja koulumatkat pitää opetella yhdessä etukäteen, niin kauan harjoitella, että se matka sujuu sit syksyllä yksin.

mutta muutama ehdotus:

- Voisiko tyttösi kulkea koulumatkan yhdessä jonkun kaverin kanssa? Silloin olisi vähän sosiaalista painettakin siihen, että herää ajoissa ja lähtee ajoissa.

- Jos pystyt, soita vaikka vartti herätyskellon soimisen jälkeen ja varmista, että on hereillä.

- Itse olen lukioaikanani vienyt naapurin lapsen kouluun aamuisin, olisiko teillä joku, jolle voisi maksaa pienen summan siitä?

Ollaan muutama kuukausi sitten muutettu uudelle paikkakunnalle, mutta onneksi tyttö on jo ystävystynyt pk:n muiden eskareiden kanssa ja pari asuukin lähellä. Ehkä tässä kevään aikan pääsee tutustumaan paremmin, jos vaikka olisi sitten koulumatkakavereitakin. Toi sosiaalinen paine voi kyllä meidän neitiin tehota...

Harmi, että vanhempi serkku asuu aivan toisella suunnalla, joten heillä ei ole sama koulumatka, vaikka ekan vuoden samaa koulua käyvätkin.

Ip-kerhossa on varmasti samasta koulusta ja luokalta monta muutakin ja kulkevat sinne yhdessä. Voisi olla todennäköistä, että ohjaajat jopa hakevat ne sinne koululta, ainakin alkuun. Meillä haettiin ekalla viikolla jopa koulun toisesta kerroksesta alakertaan kerhoon, ettei kukaan vaan eksy matkan varrella. Sittemmin ovat saaneet ihan itsekseen tulla ne portaat alas.

Minun lapseni ei ollut ekaluokkalaisena valmis olemaan aamulla itsekseen ja lähtemään yksin. Olen hoitoalalla ja työmatkaa on siten että kun meen seiskaksi töihin niin pitää lähteä viimeistään 6:20. Koulu alkoi ekalla 8:30. Lapsi pelkäsi yksinoloa aamuisin niin paljon, että ei siitä olisi tullut mitään jos olisi pitänyt jäädä yksin.



Tietysti siperia olisi opettanut. Meillä onneksi kuitenkin lapsen mummu pystyi tulemaan hätiin. Lapsi kulki koko ekan luokan kouluun niin, että minun aamuvuorojen aikana lapsi meni mummulle.



Myös lapsen päiväkodissa olisi ollut mahdollista olla kouluaamut. Päiväkoti on vuoropäiväkoti, ja meille yksinhuoltajille on tarjolla se palvelu että lapsen saa tuoda aamuksi sinne. - En tiedä liekö perheellisillekin, mutta joka tapauksessa se palvelu on tarjolla vain jos ehdottomasti ei ole mitään muuta hoitoa aamuksi.



Toka luokan joululta lapsi on sitten ollut aamut itsekseen. Välillä lasta on jännittänyt tosi tosi tosi paljon, että ehtiikö ajoissa kouluun. Se oli luultavasti se suurin pelon aihe ekallakin. Nyt kun lapsi on jo kypsyneempi kolmasluokkalainen, arki hoituu sulavasti eikä aamuja tarvitse pelätä - puolin eikä toisin. Tosin vieläkään lapseni ei suostu jäämään nukkumaan aamuisin, herää mieluummin kuudelta.



Mutta nämä jutut on niin lapsikohtaisia. Kovempipintaisten lasten äidit ei ole ymmärtäneet minun lapseni herkkyyttä muissakaan asioissa. Tai no ehkä niillä lapsilla ei ole ollut sen kovempi pinta, mutta äideillä on. Siis kaikki äidit ei tajua moista paapomista. Mutta meille tämä kaikki, siis mummun luona olo ja nykyiset herätykset aamuisin, eivät ole paapomista, vaan meidän tapa toimia.

syksyllä lapsesi saattaa olla jo ihan eri,"isompi" kaikin puolin. Ymmärrän kyllä huolesi, ainahan näitä miettii ja hyvä niin. Toki ekaluokkalainen tarvii tukea koulun alkaessa, toiset enempi, toiset vähempi. Sekin vaikuttaa, mihin aikaan vuodesta on syntynyt. Meillä esikoinen syntynyt tammikuussa ja selkeästi reippaampi oli ekaluokan alussa kuin loppuvuodesta syntyneet. Hyvin ymmärrän, että lähes vuoden nuoremmalla saattaa olla tuen tarvetta enemmän.

syksyllä lapsesi saattaa olla jo ihan eri,"isompi" kaikin puolin. Ymmärrän kyllä huolesi, ainahan näitä miettii ja hyvä niin. Toki ekaluokkalainen tarvii tukea koulun alkaessa, toiset enempi, toiset vähempi. Sekin vaikuttaa, mihin aikaan vuodesta on syntynyt. Meillä esikoinen syntynyt tammikuussa ja selkeästi reippaampi oli ekaluokan alussa kuin loppuvuodesta syntyneet. Hyvin ymmärrän, että lähes vuoden nuoremmalla saattaa olla tuen tarvetta enemmän.

Ja havahduinkin juuri nyt siihen todellisuuteen, että meidän kohta 7v. tosiaan on ekaluokkalainen syksyllä. Ehkä on jo syksyllä reipastunut, nyt ei halua jäädä edes hetkeksi yksin kotiin. Onneksi on kevät ja kesä aikaa harjoitella.

ap