Te, joilla bruttokuukausitulot yli 10 000€ luokkaa

kumpuaa tämä av-mammojen ainainen kiinnostus toisten raha-asioihin?

että pitäisi elää jotenkin puuten? Pihistää ei tarvitse. Mies on toimitusjohtaja, mä henkilöstöpäällikkö. Iät mies 38 v ja mä 34 v

Missään ei tarvitse oikeastaan pihistää, tarjouksia ym. seuraan silti. Mies johtaja ja itse projektipäällikkö. Iät 43v ja 33v, lapsia 3.

Meillä alkaa olla tulot jo tuota luokkaa (huih, itsekin säikähdän, kun lasken mukaan palkat, tulonsiirrot ja pääomatulot), ehkä vähän alle kuitenkin jäädään ja eletään niin tavallista elämää kuin voi olla vaan. Asutaan kerrostalossa ahtaasti vuokralla 2 lapsen kera ja ajellaan 11 ja 6 vuotta vanhoilla autoilla. Ei matkustella koskaan paitsi kerran vuodessa ehkä risteilyllä käyddään. Ollaan molemmat kunnan/valtion/tms. duuneissa ja ikää meillä on 35-40v. Mistään ei tarvitse pihistää, mutta ei vaan tee mieli enempää kuluttaa. Rahaa käytän nyt siihen, että yritän tavoitella taloudellista riippumattomuutta.



Tiedän, että myös lapseni kakkoskoti on ihan vastava. He kyllä asuvat omakotitalossa, mutta toisaalta heillä on vain yksi auto. Ei hekään matkustele.

Kk-palkka juurikin tuo 10000€ + joitain etuisuuksia.

Meillä alkaa olla tulot jo tuota luokkaa (huih, itsekin säikähdän, kun lasken mukaan palkat, tulonsiirrot ja pääomatulot), ehkä vähän alle kuitenkin jäädään ja eletään niin tavallista elämää kuin voi olla vaan. Asutaan kerrostalossa ahtaasti vuokralla 2 lapsen kera ja ajellaan 11 ja 6 vuotta vanhoilla autoilla. Ei matkustella koskaan paitsi kerran vuodessa ehkä risteilyllä käyddään. Ollaan molemmat kunnan/valtion/tms. duuneissa ja ikää meillä on 35-40v. Mistään ei tarvitse pihistää, mutta ei vaan tee mieli enempää kuluttaa. Rahaa käytän nyt siihen, että yritän tavoitella taloudellista riippumattomuutta.

Tiedän, että myös lapseni kakkoskoti on ihan vastava. He kyllä asuvat omakotitalossa, mutta toisaalta heillä on vain yksi auto. Ei hekään matkustele.

Kyllä me reissataan 2-3 kertaa vuodessa ulkomailla ja lapinreissut, risteilyt ym. päälle.

Mies tienaa jonkun verran yli tuon 10 000 ja minä vähän alle. Hän on konsulttijohtaja ja minä olen konsultti. Mies on 50 ja minä 47. Lapsia on 3, asutaan mukavasti ja tilavasti itäisessä Espoossa omakotitalossa, mutta loma-asuntoprojekti vie kaiken ylimääräisen rahan tällä hetkellä ja just nyt pitää oikein pihistää, kun vuoden vaihteen jälkeen kaikki toimittajat ovat innostuneet laskuttamaan.

No jo tarkoitit, niin me kuulumme siihen ryhmään. Mies (37 v) johtavassa asemassa, minä (34 v. ) vaativassa asiantuntijatehtävissä. Perheessä kaksi lasta, toinen koululainen ja toinen vielä päiväkodissa. Asumme Helsingissä hyvässä omakotilähiössä, itsellämmekin vastavalmistunut omakotitalo. Perheessä kaksi autoa, mökki, sijoitusasunto Helsingin keskustassa ja osuus asunto-osakeyhtiöstä etelä-Euroopassa. Matkustelemme noin kolme neljä kertaa vuodessa. Pari kaupunkireissua miehen kanssa kahdestaan, kerran vuodessa sinne etelä-Euroopan asunnollemme ja kerran sukuloimaan keski-Eurooppaan.



Mutta millaista elämää muuten? Mielestäni ihan normaalia perhe-elämää. Lapsille pyrimme antamaan niin paljon aikaa, kuin mahdollista ja päivähoitopäivät lyhyinä. Välillä se vaatii aikamoista tasapainottelua työn ja kodin välillä, onneksi on isovanhemmat tarvittaessa jeesaamassa. Perheen siivouksen olemme uloistaneet. Mistään ei periaatteessa tarvitse pihistää, mutta emme myöskään tee mitään järjettömän hintaisia investointeja tuosta noin. Eli järkevää rahankäyttöä.

n. 12500€. Eipä pihistellä varman mistään. Missä hyvät tulomme näkyvt: asumisessa, ehkä vähän pukeutumisessa ja esim. että käymme monta kertaa viikossa ulkona syömässä - ja mieheni kanssa me käydään eri maissa kulttuuri- ja shoppausreissuilla n. 3kk välein, kaukomatkojen lisäksi.



Muttta, käyn harvoin esim. kampaajalla, kasvohoidoissa tms en käy koskaan, enkä osta koruja.

Asumme tosin ulkomailla, jossa eläminen on muutenkin edullisempaa kuin Suomessa. Itse olen lasten kanssa kotona.



Ei tarvitse pihistellä mistään, mutta elämme silti säästäväisesti.

eikä olla paljon jouduttu pihistelemään, mutta ei myöskään saada kaikkea mitä tahdotaan, ei esim. matkustella ulkomailla juuri koskaan. Harrastuket vie paljon rahaa, ruokaankin menee paljon, koska emme itse tee sitä, ja siivooja käy viikottain. Päivät menee töissä ja illat ja viikonloput harrastuksisa, paitsi arki-illat minä joudun olemaan kotona koiran vuoksi, ei sitä voi yksin jättää kun päivät on yksin (teini käyttää ulkona iltapäivällä, mutta lähtee sitten omaan harrastukseen).



Ollan päälle neljäkymppisiä, bruttotulot vähän yli 13.000 eur kuussa (mutta netto vain n. seitsemän tonnia, vaikka paljonhan se on, mutta jonnekin se vaan aina menee....) Bonuksia saattta tulla tuon lisäksi 10.000 - 20.000 eur/vuodessa, toistaiseksi, niistä ei ikinä tiedä milloin loppuvat...

Yhteenlasketut tulot ovat meillä n 14000/kk jotka tienaamme 60/40 mutta nettona jää n 7000/kk. Asumiseen menee yli 3500/kk joten lopuilla elelemme ihan tavallista elämää jossa ei tietysti voi aina heti hankkia mitä haluaisi vaan samalla tavalla säästää.



Ainut ehkä erilainen "luxus" on meillä se että alle kouluikäisillä on oma hoitaja kotona vaan heitä varten joka maksaa meille 2000/kk. Mutta siitä en tingi että ennen 3v eivät meidän paikallisiin jättitarhoihin tarvitse mennä eikä mun tarvitse aamulla lähteä kuskaamaan toiselle puolelle kaupunkia kivaan pieneen tarhaan.



Palkkatuloista on Suomessa vaikea saada suurempia rikkauksia säästettyä kun vero% lähentelee heti 50 kun palkka nousee, yrittäjänä saisi edes osan pääomatuloina.

rahahuolia helpottaa, että omaisuutta on niin paljon, ettei ole suuria lainoja taakkana.

ammatit tutkija ja opettaja, 4-kymppisiä ollaan. Matkaillaan ehkä enemmän kuin ystävät kun ei ole velkoja ollut aikoihin. Ei tarvitse pihistellä mistään mikä on kyllä kitkutteluvuosien jälkeen ihanaa. Koulutus kannatti:)

Enkä kyllä pihistele. Ansiotyötä en tee.

t. rikas ja laiska akateeminen kotiäiti

Suurin syy matkustelemattomuuteen on se, että en hirveästi pidä matkustelusta. Lisäksi uskon Martti Suosalon tapaan, että pikkulapsi-elämänvaiheessa matkustelu on "lastenhoitoa vaikeammissa olosuhteissa". Ekologisestikaan en pidä suurta matkustelumäärää järkevänä ja lisäksi olen hirmuisen allerginen/astmainen, joten aina pelkään mennä yöksi jonnekin muualle kuin omaan kotiin. Homehotellit on mun kauhistus. Mutta kyllä pääsyy on se, että emme kauheasti piittaa matkustelusta ja uskon, että mielenkiintoisimmat matkat loppupeleissä tehdään omien korvien välissä.

Suurin syy matkustelemattomuuteen on se, että en hirveästi pidä matkustelusta. Lisäksi uskon Martti Suosalon tapaan, että pikkulapsi-elämänvaiheessa matkustelu on "lastenhoitoa vaikeammissa olosuhteissa". Ekologisestikaan en pidä suurta matkustelumäärää järkevänä ja lisäksi olen hirmuisen allerginen/astmainen, joten aina pelkään mennä yöksi jonnekin muualle kuin omaan kotiin. Homehotellit on mun kauhistus. Mutta kyllä pääsyy on se, että emme kauheasti piittaa matkustelusta ja uskon, että mielenkiintoisimmat matkat loppupeleissä tehdään omien korvien välissä.

ikäänkuin niitä olisi pilvin pimein tuosta vaan valittavissa? Itse matkustan paljon enkä ole kyllä koskaan törmännyt.

Komppaan muita edellä, meilläkin yhteensä bruttotulot kuukaudessa 15 tonnin luokkaa josta jää 9700 e/kk käteen. Asumiseen menee noin 4200 e/kk eli elämiseen jää vain 5500 e/kk. Siitä pari tonnia vapaaehtoisiin eläkevakuutuksiin ja loput jää elämiseen ja autoihin. Ihan normaalia elämää elellään.

Ei kai sentään.

Tiedän, että myös lapseni kakkoskoti on ihan vastava. He kyllä asuvat omakotitalossa, mutta toisaalta heillä on vain yksi auto. Ei hekään matkustele.

Miten 35 vuotiaalla voi ola lapsi jolla kakkoskoti?