onko muita jotka ei uskalla hankkia toista vauvaa synnytyspelon takia?

Pelkään synnytystä niin paljon, etten uskalla hankkia sisaruksia meidän ainokaiselle lapselle. Muuten haluaisin toisen lapsen. Kolmannenkin. Mutta synnytyspelon takia en voi hankkia. Onko muita samassa tilanteessa? Olo on niin katkera, kun näen monen lapsen äitejä. MIten he uskaltaa synnyttää aina uudelleen...Eikö kaikille synnytys ole niin kamala kokemus, kun uudelleen uskaltavat mennä?

Mutta toivon silti toista lasta. Kai siitä synnytyksestä hengissä selviää, vaikka eka oli sellainen, etten ole ihan varma. Ja ennen ekaa synnytystä ei ollut synnytyspelkoa ollenkaan.

Nyt tänne hyökkää 100 av-mammaa, joilla on niin löysät paikat ettei synnytys tunnu missään, ja siksi he ovat sitä mieltä, ettei se voi tuntua muillakaan.

Käsittääkseni pelopolilla voi käydä juttelemassa jo raskautta toivoessa. Synnytys ei ole kaikille kamala kokemus, mutta jos se sinulle on sitä ollut niin apua kokemuksen käsittelyyn on saatavissa.

Sarah Jessica Parker ?

ja etenkin se ensimmäinen kolmesta (ponnistus 2h -> imukuppi), mutta olo loppuraskaudesta oli myös niin epämukava turvotuksineen, että sitä synnytystä jopa odotti...

kohdalla oli ainakin niin, että toinen synnytys oli TODELLA paljon helpompi ja nopeampi. Ei synnytyspelko saisi olla esteenä toisen lapsen hankinnalle; voihan synnytyspelkoon vedoten vaatia suunniteltua sektiota!

Uskaltakaa vaan ottaa riski, en ainakaan voisi kuvitellakkaan eläväni ilman toista lastani! :)

Mun synnytys oli kivuton ja ihan helppo. Mä en tajua näitä ihmisiä, jotka valittaa ja valittaa että oli vaikea synnytys.

Siksi päätinkin että minä en synnytä. Minulle on tehty nyt yhteensä 3 sektiota pelon takia ja kaikki sujuneet aivan mahtavan hyvin.



Mitään ikävää ei tapahtunut, sain vain 3 maailman mahtavinta tenavaa

[Nyt tänne hyökkää 100 av-mammaa, joilla on niin löysät paikat ettei synnytys tunnu missään, ja siksi he ovat sitä mieltä, ettei se voi tuntua muillakaan.

Ei ihme jos teihin synnytyspelkoisiin ei suhtauduta täysjärkisinä ihmisinä, jos jutut on tuota luokkaa.

ennen esikoista. Esikoisen synnytys päätyi kuitenkin kiireelliseen sektioon. Haluaisin toisen lapsen mutta pelkään että en saa sektiota. Alakautta en suostu enää edes yrittämään.

Mun synnytys oli kivuton ja ihan helppo. Mä en tajua näitä ihmisiä, jotka valittaa ja valittaa että oli vaikea synnytys.

Sellasta se on, kun ei pysty asettumaan toisen ihmisen asemaan. Uskon, että sun on vaikea tajuta yhtään mitään =)

Tosin en siihen ekan kerran jälkeen oleonnistunut enää vaipumaan, ehkä syynä on se, että en enää ole joogannut niin aktiivisesti, kuin ennen ekaa.



Mutta ekan kansas vedin synnytyksen ekasta supistuksesta avuvan syntymään ujjayi-hengityksellä ( joogaajat tietää mitä se on), siis sellaisella todella syvällä hengityksellä. viimeiset sentit meni vielä ilokaasun avustamana, ponnistusvaihe kesti melkein tunnin.



Tästä nyt ei varmaan ollut mitään apua, mutta tota vyöhyketerapiaa voisin suositella minäkin ihan sen edellisen synnytyksen traumojen käsittelemiseksi.

[Nyt tänne hyökkää 100 av-mammaa, joilla on niin löysät paikat ettei synnytys tunnu missään, ja siksi he ovat sitä mieltä, ettei se voi tuntua muillakaan.

Ei ihme jos teihin synnytyspelkoisiin ei suhtauduta täysjärkisinä ihmisinä, jos jutut on tuota luokkaa.

johon kalikka kalahtaa.

ja olen aika varma, etten toista lasta enää hanki.



Muuten noista ihmisistä jotka jaksaa mainostaa miten helppo synnytys heillä oli. Jättäkää he omaan arvoonsa. Ihmisiä ei voi muuttaa. Ei ne osaa asettua toisen asemaan, vasta kun omalle kohdalle napsahtaa. Tälläsiä idiootteja on maailma pullollaa ja jos jokaista heistä alkaa koettaa sivistää, niin vitutushan siitä vain tulee. Antakaa neropattien nauttia toistensa seurasta ja Nautitaan me toisistamme. ;)

tämäkin ketju meni pillulla ylpeilyyn. Laji jota en käsitä.

Miks nää ketjut menee aina tähän pisteeseen? Ja mikäs siinä on niin vaikeeta ymmärtää, että toisilla saattaa olla vaikeampi snnytys kuin itsellä? Voi luoja miten ilkeitä ihmisiä maailmassa onkaan. Surulliseksi pistää :(



ap: Hyvä kesksutelun avaus. Tämä ketju on varmasti tarpeeseen. Harmi vaan, että tässä kävi näin.

Miks nää ketjut menee aina tähän pisteeseen? Ja mikäs siinä on niin vaikeeta ymmärtää, että toisilla saattaa olla vaikeampi snnytys kuin itsellä? Voi luoja miten ilkeitä ihmisiä maailmassa onkaan. Surulliseksi pistää :(

ap: Hyvä kesksutelun avaus. Tämä ketju on varmasti tarpeeseen. Harmi vaan, että tässä kävi näin.

kun kaappasin ap:n ketjun ja rupesin puhumaan värkistäni. *SORI* En vaan osannut hillitä itseäni tuon yhden imbesillin kanssa.

Pelot pois!! Synnytys on ainutlaatuinen ja ihana hetki. Toki kivulias, mutta miksi kaiken pitäisi olla kivutonta.



Sanoisin ohjeeksi, että nimenomaan se toinen ja kolmas kannattaa hankkia!!! Siis nehän tulevat aina huomattavasti helpommin, kun eka on jo tehnyt tien. Jos pelkää synnytystä niin sitten oli virhe hankkia se ensimmäinen, se eka synnytys se lähes aina se pisin ja pahin on. Seuraavat jo tulee helpommin ja edellisestä oppineena usein osaa itsekin toimia luontevammin ja pyytää oikeat lievitykset kipuun.



Tsemppiä! Älä missään nimessä synnytyspelon takia jätä lapsien saamista.

Itselleni synnytykset ovat olleet rankkoja mutta hienoja kokemuksia. Sattui hirveästi ja jossain välissä luulin kuolevani, mutta kuitenkin selvisin ja sitten sylissä oli se ihana vauva. Ymmärrän silti aivan hyvin miten huono olo synnytyksestä voi jäädä, jos asiat menevät pieleen. Se on niin hurjaa touhua kaikkiaan.



Menisin silti mieluummin kolmatta kertaa synnyttämään kuin"kärsisin" kolmannen raskauden.



Ja minullakin toinen synnytys oli ensimmäistä helpompi. Eka kesti kauan ja ponnistus puoli tuntia, toisessa se kipein rytinävaihe kesti reilu 2h ja ponnistus 2min.

Miks nää ketjut menee aina tähän pisteeseen? Ja mikäs siinä on niin vaikeeta ymmärtää, että toisilla saattaa olla vaikeampi snnytys kuin itsellä? Voi luoja miten ilkeitä ihmisiä maailmassa onkaan. Surulliseksi pistää :(

ap: Hyvä kesksutelun avaus. Tämä ketju on varmasti tarpeeseen. Harmi vaan, että tässä kävi näin.

kun kaappasin ap:n ketjun ja rupesin puhumaan värkistäni. *SORI* En vaan osannut hillitä itseäni tuon yhden imbesillin kanssa.

ymmärrän sua. Kyllä minäkin välillä täällä hermostun. Sulla oli kyllä ihan syy sun kiukkuun!

Vuodet vain vierivät, enkä uskalla tulla uudestaan raskaaksi.

Pelkään mm. seuraavia asioita

-Vaikeaa raskautta

-keskenmenoa

-pahoinvointia

-sikiövaurioita, kromosomimuutoksia ym.

-kohdun repeämistä

-liian aikaista synnytystä

-vaikeaa synnytystä

-lapsen vammautumista synnytyksessä

-omaa kuolemaani synnytyksessä (erityisesti vajoamista syvään koomaan epiduraalin takia)