Ystävä "rehentelee" rahoillaan

tai sitten ilmoittaa sulle, että "minä en ainakaan tuollaisia ostaisi, koska kaikilla on samanlaisia ja hän haluaa tarjota lapsilleen vain parasta jne" eli kyllä hän arvostelee sinun tekemiä valintoja siinä sivussa vaikka ei ehkä itse sitä tiedosta.



Kysy seuraavan kerran suoraan kun asiaa taas sivutaan, että haittaako sua, että meidän lapset kulkee tuollaisissa vaatteissa kuin nyt kulkee? Ja sano, että sua ei haittaa heidän lasten merkkivaatteet ja olet tyytyväinen omien lastesi vaatetukseen, kukin tyylillään.



Meilläkin on tuttavapiirissä vauvoja, jotka puetaan Burberryn bodyyn ja kysyin kerran, että lähteekö porkkanasose paremmin tuosta laatuvaatteesta pois kuin H&M:n bodysta? vastaus oli että "ei, silloin kun tää on päällä niin ei syödä juuri mitään ettei tule tahroja". On vaan niin kiva, kun kaikki näkee, että meillä on varaa laittaa tällaiseen turhuuteen rahaa (tää siis mun henk.koht. päätelmä).



Mutta kuten sanoin, kukin tyylillään. Jos muoti ja merkit on äidille henki ja elämä, niin miksi ei.

Mauton tuo sun kaveri on eikä muuta.



Itse ostan paljonkin vaatteita lapsilleni, mutta ei mulle merkki merkitse mitään vaan seuraavat seikat:



1) pesu/kuivausrumpukelpoisuus

2) laatu siinä mielessä että tuotteessa toteutuu kierrätettävyys (kiva jos säilyy muillekin lapsille), tämähän toimii juuri H&M:n vaatteissakin

3) kivat värit, materiaalit ja ei örkkimörkkejä

4) mukava päällä

5) ja ehdotonta plussaa on kaikki ympäristöystävällisyys, kuten

a) käytettynä ostaminen

b) luomuvaatteet

c) pullovaatteet

Hauska juttu. Lapselle ei ole mitään JÄRKEÄ ostaa kalliita merkkivaatteita. Nyt voit lohduttautua sillä, että eivät kauaa ole hyvävaraisia, kyllä nuo rahat saa tuollaisiin turhuuksiin kulumaan! Mielestäni voit tehdä päinvastaiset: tilaa huutonestistä joku kiva asu lapsellesi halvalla (sieltä lötyy!) ja kehuskele kaverillesi, että hitsi olipas halpa, niin halpa! Totuushan on se, että hänen pitäisi olla kateellinen sinulle, koska teet järkeviä hankintoja.



Kannattaa muistaa, että TOSIRIKKAAT eivät koskaan tuhlaa turhuuksiin. Ja sananlaskussa "rumat ne vaatteilla koreilee" on todellinen totuudensiemen =)

Jos se ystäväsi elää vain tuotemerkkiviidakossa, niin miten osaa erottaa ne H&M:n vaatteet muista? Kun tuskin silloin käy kyseisen liikkeen valikoimia ratsaamassa?



Itse en ole tuon taivaallista kiinnostunut, minkä merkkisiä ja millaisia vaatteita tai tavaroita tai koteja ihmisillä on. Olen enemmän kiinnostunut heidän ajatuksistaan ja siitä, mitä mielenkiintoista he elämässään tekevät. Onneksi minulla ja suurimmalla osalla ystävistäni on muitakin jutunaiheita kuin se, mitä viimeksi olemme ostaneet.



Yksi ystävä minulla on, joka leuhkii koko ajan sillä, mistä hänen korunsa, vaatteensa ja kynsilakkansa on ostettu. Sikäli huvittavaa, koska hänen perheenssä ei ole taloudellisesti kovinkaan varakas vaan elävät luottokorttikierteessä. Mutta hänellä on kova näyttämisen tarve, ilmeisesti. Luulee, että tavaran kautta voisi ihmisenä olla jotain parempaa. No, annan hänen puhua, ei se minua haittaa.



Itse tulen taloudellisesti hyvin toimeen. Olen hankkinut sen mukaisesti sellaisen auton, josta pidän ja sellaisen kodin sisustuksineen, jossa viihdyn. Olisin voinut ostaa kalliimmankin kodin ja auton, mutta näistä pidin. Enkä halua olla liian silmätikku.



Pukeudun sellaisiin vaatteisiin, joista pidän. En näe järkeä ostaa jotain Dioria tai Guccia, vaikka voisin niitäkin halutessani hankkia. Minulla on hyvälaatuisia, mielestäni minulle hyvin sopivia vaatteita. Jokunen jotain merkkiäkin, mutta olen tehnyt löytöjä ihan Cittarista ja Prismastakin. Esim. puseroita hyvälaatuisista kankaista, Euroopassa tehtyjä - ja maksaneet vain 20-50 euroa.



Minusta on kiusallista, jos tuttavat kommentoivat, että teillä sitä rahaa piisaa, kun on tuollainen auto tai koti. Niitäkin kommentteja tulee. Yritän aina muuttaa puheenaihetta. En halua puhua rahasta. Enkä siitä, mitä joku tavara maksanut. Sillä ei ole merkitystä. Vain ihmisillä on.

että varakas ei koskaan rehentele rahoillaan vaan köyhät ovat vain niin kateellisia, että heidän mielestään pelkkä varakkuus on rehentelyä?

sekä laatua että halpaa ja siis laadutonta lasten vaatteissa :)

Kysyn lähinnä siksi, että itse koen etääntyväni toisista ihmisistä siksi, että olen ylivarovainen. En halua rehennellä, mutta jos aina on hiljaa, kun joku kommentoi asuntolainoja, rahahuolia, ostoksia jne, saa aikaan aika etäisen mielikuvan. Ja jos ei ikinä kerro omista vastaavista jutuistaan.

Kommentoin vain sen verran että JOS ihan oikeasti joku parempiosainen rehentelee ja leveilee varallisuudellaan vähävaraisemmalle tai etenkin pienituloiselle, niin osoittaahan se melkoista hyvän maun puuttumista. Tyypillistä tällainen on suhteellisen nopeasti hyvän tulotason saavuttaneille "nousijoille" ja äkkirikastuneille. Pidempään varakkaana olleet osaavat minun kokemusteni mukaan useimmiten myös pitää "kynttilän vakan alla". On toki niitäkin jotka elävät sitten näkyvästi leveää elämää.



Minulla on yksi omalla mittapuullani erittäin varakas ystävä ja ihan rehellisesti minä tulen hieman kateelliseksi vieraillessani hänen luonaan. Asunto on tip-top ja luksusta. Mutta se maailma ei kuitenkaan lopulta ole sellainen mitä minä eläisin vaikka varaa olisi. Varmasti käyttäisin itsekin kotiin paljon rahaa, mutta aivan eri tavalla. Mutta ystäväni ei leveile! Ei sitten tipan tippaa. On itse asiassa varsin vaatimaton ja minä voin sanoa että sitä piirrettä kunnioitan ja ihannoin. En tiedä pystyisinkö itse samaan vai tulisiko minusta idiootti vaurastumisen myötä.

että teillä ei ole rahaa kalliisiin merkkivaatteisiin, ja nykyisilläkin pärjäätte ihan hyvin? Toisaalta, rehenteleekö hän todella ostoksillaan vai tuntuuko sinusta vain siltä.. se ero on joskus hiuksenhieno. Jos ostaa kallista, ei voi oikein puhua ostoksistaan, ettei sitä tulkita rehentelyksi.

Jos joku vihjailisi etten halua tarjota lapsilleni parasta niin vastaisin että mun lapseni eivät tunne merkkejä eivätkä siksi osaa kärsiä siitä ettei heillä ole tietynmerkkisiä vaatteita. Lapseni eivät myöskään vielä kunnolla ymmärrä rahan käsitettä eivätkä siksi pidä kalliimpia vaatteita parempina. Kyllä sekin aika varmasti vielä koittaa, mutta onneksi ei vielä näiden alle kouluikäisten kanssa.



Mä olen suorastaan ylpeä siitä etten ole langennut tähän lastentarvikebisneksen ansaan jossa ihmisten epävarmuutta ja syyllistyvyyttä käytetään hyväksi ja kiristetään niiltä kiskurihinnat niistä "oikeista" merkeistä.



Kuten Gigantin slogan kuuluu: se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa.

Lainausmerkit fiksattu oikealle paikalleen.

Joku kysyi, miten "rehentely" ilmenee. Esim. kun menemme heille kylään ja lapsillani on jotain Henkkamaukkaa päällä, hän alkaa kommentoimaan vaatteita, että minä en ainakaan tuollaisia ostaisi, koska kaikilla on samanlaisia ja hän haluaa tarjota lapsilleen vain parasta jne. Eli siis ottaa asian aika usein "ohimennen" puheeksi, vaikkei muuten vaatteista puhuttaiskaan, Sitten kertoo, mistä itse ostanut ja mitä maksanut....

Joku kysyi, miten "rehentely" ilmenee. Esim. kun menemme heille kylään ja lapsillani on jotain Henkkamaukkaa päällä, hän alkaa kommentoimaan vaatteita, että minä en ainakaan tuollaisia ostaisi, koska kaikilla on samanlaisia ja hän haluaa tarjota lapsilleen vain parasta jne. Eli siis ottaa asian aika usein "ohimennen" puheeksi, vaikkei muuten vaatteista puhuttaiskaan, Sitten kertoo, mistä itse ostanut ja mitä maksanut....

Eikä liity varakkuuteen vaan enemmän typeryyteen.

Me ollaan erittäin hyvätuloisia ja olen huomannut, että jos juttelisin asioista ihan normaalisti (kuten asiat omassa elämässäni on) niin se koettaisiin rehentelynä. Tosi ikävää. En siis voi jutella vapaasti, vaan pitää miettiä jokaikinen sana tarkkaan ettei vaan tule sohaistua muurahaispesään. Ihan oikeasti on ärsyttävää. Kaikki tekemiset ja ostamiset pitää miettiä kahteen kertaan ennenkuin voi sanoa niistä, koska muuten se koetaan rehentelynä. Muut kaverit sen sijaan voi ihan vapaasti jutella kaikesta mitä ovat tehneet ja ostaneet ja kaikki ihastelee ja ihmettelee. Ärsyttää!!! Mun pitää siis peitellä elämääni vaan sen takia että on rahaa :(. No, onneksi mulla on muutamia ystäviä, jotka tajuaa, että en rehentele, jos kerron omasta elämästäni.

Ap vastaa: ymmärrän myös sinun pointtisi, siksi tavallaan kirjoitin tänne asiasta, kun näen tämän vain omalta kantilta...