Tahdotteko arvata, millainen olen?
Täällä kun monilla on mielipiteet siitä, millainen ihmisestä tulee aikuisena, jos se kasvatetaan tietyllä tavalla tai sille tapahtuu tiettyjä asioita lapsena...
Lapsuuteni:
-vanhemmilla mielenterveysongelmia ja isällä alkoholiongelma
-lastenkotiin 5-vuotiaana
-yksi veli
-säännöt olleet tiukat, esim. aina aikaisin ylös vuoteesta, nukkumaamenoajat, kotitöitä, karkkipäivää ja miljoona muuta sääntöä
-imetetty 2-vuotiaaksi
-käytetty seksuaalisesti hyväksi
Mitä muuta tahdotte tietää?
Kommentit (27)
olet saanut missä elämänvaiheessa tahansa apua ja tukea joltakulta ihmiseltä, niin voit hyvin olla täysin normaali ja traumaton ihminen. Se ei ole tärkeää mitä tapahtuu, vaan miten saa käsiteltyä tapahtuman herättämät tunteet.
ainakin muiden mielestä. Itse en aina tunne niin. Joskus mietin onko mun päässä muuta vikaa, vai olenko vain laiska. En pidä itsestäni, koska tunnen, etteivät muut pidä minusta. Kuuntelen usein liikaa muita.
Ap
ainakin muiden mielestä. Itse en aina tunne niin. Joskus mietin onko mun päässä muuta vikaa, vai olenko vain laiska. En pidä itsestäni, koska tunnen, etteivät muut pidä minusta. Kuuntelen usein liikaa muita.
Ap
ehkäpä sun pitäisi mennä hoitoon. Elämä kuluu hukkaan itseinhossa. Pitäisi löytää se henkilö, jollaiseksi on syntynyt, eikä olla se henkilö, jolle on tapahtunut ikäviä asioita ja joka siksi on oppinut ajattelemaan ja reagoimaan luontonsa vastaisesti.
pitkä imetys ei estänyt allergioita. :)
Tarkat aikataulut ja säännöt eivät johtaneet siihen, että eläisin, kuten "normaalit" ihmiset. Menen nukkumaan myöhään ja herään myöhään. Syön liikaa ja olen lihava. En tee tarpeeksi kotitöitä, koti aina sotkuinen jne. Mikään oppi ei ole mun päähän mennyt.
Jännä huomata, kuinka erilaisia ihmisiä ulee täysin samalla kasvatuksella. Luulen, että kyse on enemmän geeneistä, kun mitä ihmiset usein ajattelevat. Lapset ovat jo vauvana erilaisia ja kyllä niistä voi arvata, millaisia mahdollisesti ovat isompana.
Ap
pitkä imetys ei estänyt allergioita. :)
Tarkat aikataulut ja säännöt eivät johtaneet siihen, että eläisin, kuten "normaalit" ihmiset. Menen nukkumaan myöhään ja herään myöhään. Syön liikaa ja olen lihava. En tee tarpeeksi kotitöitä, koti aina sotkuinen jne. Mikään oppi ei ole mun päähän mennyt.
Jännä huomata, kuinka erilaisia ihmisiä ulee täysin samalla kasvatuksella. Luulen, että kyse on enemmän geeneistä, kun mitä ihmiset usein ajattelevat. Lapset ovat jo vauvana erilaisia ja kyllä niistä voi arvata, millaisia mahdollisesti ovat isompana.
Ap
ei ne säännöt ja aikataulut auta mitään, jos vanhemmilla on mt- ongelmia, alkoholia ongelmia ja tulee seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Silloin on kyllä ihan yksi hailee mikä ns. kasvatus on. Geeneistä on kyse siinä, että samassa perheessä kasvaneet lapset eivät reagoi ikäviin tapahtumiin samalla tavalla. Jos esim. sisaruksesi on kasvanut samassa perheessä ja tullut myös hyväksikäytetyksi, mutta on kuitenkin menestyvä työssään ja elämässään, niin hänen aivonsa eivät vain ole reagoineet tapahtumiin yhtä herkästi. Kuitenkin jos hän ei ole käsitellyt lapsuuttaan millään lailla niin ei hänenkään voi sanoa olevan tasapainoinen ja terve, vaikka siltä ulospäin vaikuttaisikin.
"hoidossa", terapiassa, lapsesta asti. Lopetin sen muutama vuosi sitten ja olo tuntuu paremmalta, kuin terapia-aikana. Terapia ei sovi minulle, koska terapeuteilla on liian valmiita vastauksia kaikkeen ja kun olen tällainen, että kuuntelen muita liikaa, niin se menee niin, että itse asioiden käsittely vähenee ja alan vaan yrittää mielistellä terapeuttia, en kerro asioista ja yritän esittää olevani sellainen, kuin terapeutti haluaa minun olevan.
Lisäksi terapeutit vaan lisäävät itseinhoani, koska väittävät/odottavat minun olevat tietyn lainen ja en pysty (enkä halua) täyttämään heidän toiveitaan. Tuntuu, että siellä "tasapäistetään" liikaa, halutaan tuhota minut ja tehdä minusta vain yksi kaikista muista. :(
Ap
Pitäisi löytää se henkilö, jollaiseksi on syntynyt, eikä olla se henkilö, jolle on tapahtunut ikäviä asioita ja joka siksi on oppinut ajattelemaan ja reagoimaan luontonsa vastaisesti.
mutta samanlaisesta taustasta.
Roikun ja velttoilen täällä tekemättä töitä, mutta näköjään oli tälläkin tarkoitus: että luin tuon lauseen. Otan nuo sanat sydämeeni ja tutkiskelen niitä.
Kiitos.
huostaanotto 5-vuotiaana tuli liian myöhään ja kaikki ongelmani johtuvat ennen sitä tapahtuneista asioista? Minkä takia huostaanotto sitten edes tehtiin? Miksi lastenkodissa oli kova kuri, jos olen jo menetetty tapaus?
Hyväksikäyttö tapahtui lastenkodissa. Ja veljeä+muita asukkeja hyväksikäytettiin myöskin. Ja kaikilla oli täsmälleen samat säännöt. Silti kaikista tuli erilaisia.
[
ehkäpä sun pitäisi mennä hoitoon. Elämä kuluu hukkaan itseinhossa. Pitäisi löytää se henkilö, jollaiseksi on syntynyt, eikä olla se henkilö, jolle on tapahtunut ikäviä asioita ja joka siksi on oppinut ajattelemaan ja reagoimaan luontonsa vastaisesti.
halua mennä enää hoitoon, koska tunnen, että siellä tehdään juuri päin vastoin: yritetään saada minua mahtumaan samaan muottiin kuin muut ja ei välitetä siitä, millainen itse olen, eikä yritetä löytää minun "kadonneita osia".
Ap
"hoidossa", terapiassa, lapsesta asti. Lopetin sen muutama vuosi sitten ja olo tuntuu paremmalta, kuin terapia-aikana. Terapia ei sovi minulle, koska terapeuteilla on liian valmiita vastauksia kaikkeen ja kun olen tällainen, että kuuntelen muita liikaa, niin se menee niin, että itse asioiden käsittely vähenee ja alan vaan yrittää mielistellä terapeuttia, en kerro asioista ja yritän esittää olevani sellainen, kuin terapeutti haluaa minun olevan.
Lisäksi terapeutit vaan lisäävät itseinhoani, koska väittävät/odottavat minun olevat tietyn lainen ja en pysty (enkä halua) täyttämään heidän toiveitaan. Tuntuu, että siellä "tasapäistetään" liikaa, halutaan tuhota minut ja tehdä minusta vain yksi kaikista muista. :(
Ap
ehkä törmännyt sopivaan terapeuttiin. Jos on paljon ongelmia, niin on vaikea myös löytää terapeuttia, joka sekä olisi perehtynyt juuri ko. aihealueeseen ja joka lisäksi olisi persoonana itselle sopiva. Mä itse kävin juttelemassa erityyppisten psykologien ja psykoterapeuttejen luona monta vuotta, ennen kuin löytyi yksi, josta on ollut yhtään mitään hyötyä.
mutta varmaan menee noin että ihmistä laitetaan oppikirjan mukaisiin laatikoihin. Jokainen ihminen kuitenkin on yksilö, eikä kahta samanlaista ole. Olet selkeästi älykäs ihminen, koska kykenet ajattelemaan terapeuttisi ohi.
Harmi että vastassasi on keskinkertainen tossu joka ei ymmärrä ainutkertaisuuttasi.Tämän yhteiskunnan ankeus tylsistyttää monta älykästä ihmistä.
käynyt monilla. Enemmän on hyötyä miesystävästä, jolle saa puhua. :)
Kuinka saisin rakennettua ympärilleni "suojan", jotten ota kaikkea toisten sanomista itseeni ja saan tilaa itselleni, enkä enää kuvittele, että minun täytyy toteuttaa kaikkien toiveet tai olen paska?
Ap
'tuuli käy läpi', eli perussuojat on retuperällä. Tiedän tunteen, sillä olen narsistiperheen lapsi jonka venhemmille olin 'näyttelyesine' heidän haluamallaan tavalla, kaikki mitä sanoin ja ajattelin tuli olla synkassa heidän maailmansa kanssa.
Tie on pitkä, mutta olet hyvin alulla kun ymmärrät tilanteesi.
käynyt monilla. Enemmän on hyötyä miesystävästä, jolle saa puhua. :)
Kuinka saisin rakennettua ympärilleni "suojan", jotten ota kaikkea toisten sanomista itseeni ja saan tilaa itselleni, enkä enää kuvittele, että minun täytyy toteuttaa kaikkien toiveet tai olen paska?
Ap
käynyt monilla. Enemmän on hyötyä miesystävästä, jolle saa puhua. :)
Kuinka saisin rakennettua ympärilleni "suojan", jotten ota kaikkea toisten sanomista itseeni ja saan tilaa itselleni, enkä enää kuvittele, että minun täytyy toteuttaa kaikkien toiveet tai olen paska?
Ap
oletko tätä ottanut esiin kenenkään ammatti-ihmisen kanssa? Koska itsekin huomasin yhden kolmivuotisen terapian jälkeen, että sanoin aina suurinpiirtein sen, mitä oletin terapeutin haluavan kuulla ja samaan aikaan mietin oikeasti lähinnä sitä, mitä ruokaa ostan kaupasta. En siis ollenkaan tiennyt, mitä oikeasti ajattelen ja miltä oikeasti tuntuu. En tosin olisi kehdannut sille sanoakaan, että en saa tästä mitään irti joten kävin siellä sitten sen kolme vuotta. Jälkikäteen en muista niistä sessioista paljon mitään, koska olin aina ihan muissa maailmoissa. Minulla on aina ollut se ongelma, etten tunne missään seurassa itseäni omaksi itsekseni, jolloin katoaa sitten kaikki ajatuksetkin suurin piirtein päästä ja koittaa vaan tehdä niin kuin ajattelee muiden haluavan minun käyttäytyvän.
mutta varmaan menee noin että ihmistä laitetaan oppikirjan mukaisiin laatikoihin. Jokainen ihminen kuitenkin on yksilö, eikä kahta samanlaista ole. Olet selkeästi älykäs ihminen, koska kykenet ajattelemaan terapeuttisi ohi.
Harmi että vastassasi on keskinkertainen tossu joka ei ymmärrä ainutkertaisuuttasi.Tämän yhteiskunnan ankeus tylsistyttää monta älykästä ihmistä.
kuin terapeutit tahtovat laittaa minua "laatikoihin". Itse tunnen olevani vähän sitä ja vähän tätä, enkä selkeästi enemmän jotakin tiettyä.
Tähtäävät terapiassa kai siihen, että minusta tulisi tarpeeksi "terve", jotta voin olla tuottava yhteiskunnan osa tms. Itsestäni vaan tuntuu, että minua vaaditaan muuttumaan vielä enemmän joksikin muuksi, kuin mikä olen. En löydä paikkaani, enkä haluaisi hylätä itseäni ja vaan elää robottina.
Tällaisia kummia ajatuksia... Ap
oletko tätä ottanut esiin kenenkään ammatti-ihmisen kanssa? Koska itsekin huomasin yhden kolmivuotisen terapian jälkeen, että sanoin aina suurinpiirtein sen, mitä oletin terapeutin haluavan kuulla ja samaan aikaan mietin oikeasti lähinnä sitä, mitä ruokaa ostan kaupasta. En siis ollenkaan tiennyt, mitä oikeasti ajattelen ja miltä oikeasti tuntuu. En tosin olisi kehdannut sille sanoakaan, että en saa tästä mitään irti joten kävin siellä sitten sen kolme vuotta. Jälkikäteen en muista niistä sessioista paljon mitään, koska olin aina ihan muissa maailmoissa. Minulla on aina ollut se ongelma, etten tunne missään seurassa itseäni omaksi itsekseni, jolloin katoaa sitten kaikki ajatuksetkin suurin piirtein päästä ja koittaa vaan tehdä niin kuin ajattelee muiden haluavan minun käyttäytyvän.
Tavallaan en tiedä, millainen olen tai en uskalla olla oma itseni, jos tiedän. Pelkoa siinä on taustalla. Pelottaa, että joku tekee minulle jotakin, jos avaan suuni. Ja kuitenkin pohjimmiltani olen sellainen, että haluan avata suuni. :/ En esim. voisi tosielämässä kovin monelle tätäkään myöntää, mutta tänne on helpompi kirjoittaa.
Ap
kuin terapeutit tahtovat laittaa minua "laatikoihin". Itse tunnen olevani vähän sitä ja vähän tätä, enkä selkeästi enemmän jotakin tiettyä.Tähtäävät terapiassa kai siihen, että minusta tulisi tarpeeksi "terve", jotta voin olla tuottava yhteiskunnan osa tms. Itsestäni vaan tuntuu, että minua vaaditaan muuttumaan vielä enemmän joksikin muuksi, kuin mikä olen. En löydä paikkaani, enkä haluaisi hylätä itseäni ja vaan elää robottina.
Tällaisia kummia ajatuksia... Ap
terapeutit yrittänee saada parannettua oireitasi, kuten masennuksen, koska se on niiden työ. Ja ei ne kaikki siis tosiaan osaa työtään mutta periaatteessa. En usko, että olet syntyjäsi masentunut tai ahdistunut tai mikä nyt onkaan oireesi, joten ne vaivaavat sinua jostain syystä. Voi olla, että vastustat ns. paranemista, jotta sinun ei tarvitsi ikinä löytää sitä syytä, tai esim. todella tuntea niitä ikäviä tunteita, mitkä ovat tuohon johtaneet. Mutta eihän sua kukaan pakota muuttumaan, kun et missään pakkohoidossa ole, joten voinet rauhassa elää sellaisena kuin olet, vaikka et olisikaan terve.
on "vapauttavan" oloista, kun saan rehellisesti sanoa, mitä mielessä pyörii ja olla oma itseni virheineni ja kaikkine puolineni, eikä tarvitse pelätä. Hän kuuntelee ja samalla antaa tilaa.
Ap
päiväkoti-/koulukiusattu (ei fyysistä).
Ap