Taidan olla erikoinen mutta en vaihtaisi ikinä takaisin sinkuksi.

Sinkkuus oli aivan yliarvostettua ja en ikinä vaihtaisi miestäni ja lastani mihinkään.

kuin olla viikonloput tillintallin. Sitä voi matkustaa ja bilettää ja shoppailla ja kierrellä turistikohteista sinkkuystävien kanssa. Ei siihen tarvita kännejä. Viina on viisastan juoma my friend;)

että olen nauttinut joka hetkestä

Tietysti en nyt enää sinkuksi haikaile, kun sitä elämänvaihetta ehdin elää jo toistakymmentä vuotta. Nyt on aika elää tätä perheellisen elämää. Aika aikansa kutakin.



En mä sinkuksi haikaile. Mutta ei syynä ole se, että se aika olisi ollut muka jotenkin kamalaa. Oikein mukavaahan se oli. Vaan syynä on se, että sitä elämänvaihetta elin aikani ja se aika meni jo. Nyt on aika elää seuraavaa elämänvaihetta. Miksi haikailisin jotain mennyttä, kun se oli ja meni jo.

kuin ne bileystävät.

ja rankkaa muutenkin pienen lapsen kanssa.

dokasit jatkuvasti sinkkuna?



Sinkkuuden iloihin kuuluu oma rauha, mielenkiinnon kohteiden syvällisempi tutkiskelu ja etsiskelyn rauhallisuus sekä siitä nauttiminen. Kamalaa jos se joillekin on kaoottista, eikä dokatakaan voi kalsarisillaan viinipullon ja elokuvan kera vaan aina pitää olla ihan tillin tallin. :(



En minäkään pinnallista sinkkuelämää katselisi jatkuvalla syötöllä, tai edes melko lyhyinä ajanjaksoina. Sisältöä, ystäväni, sisältöä.

ja/tai perheellinen ystäväni sanoo samaa. Kuitenkin rivien välistä voi lukea, että kyllä sitä sinkun vapautta hyvin USEIN kadehditaan ja sitä että ei tarvitse kantaa vastuuta kuin itsestään ja ei ole kiljuvia pikkulapsia jaloissa pyörimässä;)

Musta oli ihanaa olla sinkku, mutta silloinkin melkein koko ajan olin periaatteessa tuntosarvet pystyssä sopivaa miestä katsastamassa ja jopa aika kauhuissani ajatuksesta etten löytäisi sopivaa miestä ajoissa ja jäisin vaille lapsia (edellinen pitkä suhteeni oli kaatunut juuri siihen ettei mies halunnut lapsia).



Nyt kun olen naimisissa ja perheenäiti, perhe on minulle tärkeintä maailmassa, mutta koko ajan silti haaveilen siitä että saisi olla yksin ja tehdä ihan mitä huvittaa.



Pitäisiköhän ehdottaa miehelle osa-aika-avioliittoa, niin että asuttaisiin yhdessä joka toinen viikko ja joka toinen viikko erillään... Tosin pienten lasten kanssa se olisi kyllä aika epäkäytännöllistä.

entisessä sinkkukämpässä ja todeta avioliiton ja perheen olleen vain unta. En ikimaailmassa haluaisi sitä elämänvaihetta takaisin.

saraj oikein kukoistanut sen kauheudella,en muuten voinut sietää koko sarjaa enkä sitä katsonut,eipä koskettanut kun olin jo sen näyttöaikaan perheellinen!

Kaikenlaista peppunuoleskelua sun muuta öllöä sarja täynnä,merkillisen kaksinaismoralistinen maa tuo Amerikka.

mutta en mä sitä silti kaipaa. Parasta oli oma rauha ja mahdollisuus tehdä asioita hetken mielijohteesta, mutta mieluummin olen kuitenkin vaimo ja äiti :)

kuin olla viikonloput tillintallin. Sitä voi matkustaa ja bilettää ja shoppailla ja kierrellä turistikohteista sinkkuystävien kanssa. Ei siihen tarvita kännejä. Viina on viisastan juoma my friend;)

samaa?

Samaa mieltä ap:n kanssa, on vaan niin ihanaa herätä aamuisin sieltä kainalosta ja on joku kehen käpertyä iltaisin :)

ja/tai perheellinen ystäväni sanoo samaa. Kuitenkin rivien välistä voi lukea, että kyllä sitä sinkun vapautta hyvin USEIN kadehditaan ja sitä että ei tarvitse kantaa vastuuta kuin itsestään ja ei ole kiljuvia pikkulapsia jaloissa pyörimässä;)

mitä haluaa lukea ;)

jota viitsii katsella. Kaiken maailman tunnevammaisia pikkupoikia on täällä päin vain näkynyt joten siksi tällainen valinta.



Missään baareissa en ole juossut kohta 15 vuoteen eikä kyllä yhtään kiinnostakaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää siis sinkkuna eleleminen omassa arvokkaassa seurassaan.

Ihan rivien välistä tai riveiltä luettuna. En todellakaan kaipaa noita aikoja. Kesti vain turhan pitkään löytää nykyinen(tosin aivan ihana) kumppani ja lasten isä. Pois en tätä ikinä vaihtaisi.

No jos sinä olit sinkkuaikanasi yksin ja joka viikonloppu juhlit tillin tallin, ei varmastikaan vielä tarkoita sitä, että kaikilla muilla olisi noin tyhjä elämä, vaikka olisikin sinkku. :P

Puolensa ja puolensa. Sinkkuuden hyviä puolia oli mm mahdollisuus omistautua täysin johonkin intohimon kohteeseen (mulla se on yks harrastus, jota haluaisin kehittää pidemmälle, mutta parisuhteessa se ei onnistu, koska se vaatisi niin suuren ajallisen panostuksen, matkustelua ympäri maailmaa jne...), paljon ystävyyssuhteita (sinkkuna mulla oli eri piireistä, esim. työn ja harrastusten kautta, paljon ystäviä joita tapasin usein, parisuhteessa ystävien tapaamiset pitää rajoittaa niihin lähimpiin). Heittäytyminen mihin tahansa hetken mielijohteesta (esim. just lähtö pitkälle matkalle kavereiden kans, tai lähteminen keskellä yötä parantamaan maailmaa puiston penkille, jos ystävällä tai itsellä sydänsuruja). Treffeillä käynti. Se kutkuttava fiilis kun miettii mitä laittaa päälle ja odottaa iltaa kun kuuta nousevaa... Ym ym ym.

luulen, että mullekin sopisi parhaiten sellainen parisuhde, jossa molemmilla on omat asunnot ja voi olla ihan yksin kun siltä tuntuu ja nähdä kun siltä tuntuu. Ei siis tarvitse riidellä mistään roskienviennistä ja muusta typerästä kenenkään kanssa. Sitten jos tekee lapsia niin asia on tietysti vaikeampi, silloinkin olisi hyvä, jos olisi kämppä, jonne voi mennä välillä vaikka muutamaksi päiväksi yksin olemaan. Vaan eipä tuollainen taida lasten kanssa onnistua. Siksi niitä eroja tulleekin paljon lapsiperheille, kun on pakko olla kuin sillit purkissa koko ajan kaikkien kanssa.

Itse en ole erakkoluonne vaan laumaluonne joka nauttii perhe-elämästä.Pienestä saakka perhe ja lapset on olleet unelmissa,eipä juuri muu.