Miten vanhemman äkkipikainen luonne vaikuttaa lapseen?
Meillä mies on todella äkkipikainen. Esim. tänään lapselta oli kaatunut maitoa sivupöydälle, mies nojasi pöytään ja kasteli housunsa, suuttui "vittu! mitä täällä on?? miksi sä et ole pyyhkinyt tätä pöytää kun äsken pyyhit ton toisenkin??". Sitten hetken päästä oli taas leppynyt, lapselle puhui oikein nätisti. Mä mietin, mitä tällainen lapsellinen äkkipikaisuus vaikuttaa lapseen, joka sivusta seuraa isän äkkipikaisuutta. Ja on tosiaan lapselle hyvä isä, opettaa asioita, lukee ja selittää.
Kommentit (14)
niin lapseen voi vaikuttaa siten, että elää kilahtamisen pelossa koko ajan. Eli tosi huono juttu. Tietysti lapsetkin on yksilöitä ja herkimpiin vaikuttaa.
nimim. kokemusta on
Sen huomaa siitä että lähtee heti omaan huoneeseen jos huomaa isänsä äänensävyn muuttuvan.
No pelkästään tuo kiroilu oman lapsen kanssa on idioottimaista käytöstä. Mutta tuollaisen isän kanssa lapsi oppii ajan myötä elämään varpaisillaan, luottamus isää kohtaan menee. Sen tilalle tulee pelko isää kohtaan. Koitapa puhua miehelle, ei varmasti itse halua tuollaista. Jos miehestä löytyy fiksuutta niin muuttaa tyyliään.
Luonteita on monenlaisia mutta tuollainen mitättömistä asioista kilahtaminen on hirveän traumaattista lapselle. Isästä ei koskaan tiedä, mistä taas hermostuu. Lapsen pitää elää sen pelon alla koko ajan. Toisekseen, käyttääkö mies tuollaista kieltä (vittu) kotona?
Jonain päivänä vetää kilarit kaatuneesta maidosta, toisena päivänä katsoo läpi sormien jotain paljon pahempaa. Lapsi ei pysty ennakoimaan, millaiset seuraukset on mistäkin teosta. Tosi huono juttu, luo turvattomuutta lapselle. Puhun nyt omasta kokemuksesta.
kiroilee ja huutaa 7-vuotiaalle pojalleen melkein päivittäin jostain mitättömästä asiasta, mutta kun lapsen opettaja soitti koulusta että poika on loukannut luistellessa vakavasti jalkansa niin mies huusi tietsikan äärestä: "meetkö sä?". Ei muuta reaktiota. Ei muutoinkaan koskaan lohduta sairasta lasta. Ennen kuin huutelijat ilmestyvät: mieheni on korkeasti koulutettu, työpaikalla arvostetussa asemassa, eikä ollut tuollainen ennen kauan kaipaamamme lapsen syntymää. En olisi uskonut että hän muuttuu oman isänsä kopioksi kun tulee itse isäksi.
Mikä on ongelma? Jos toi aiheuttais lapsille traumoja niin Suomi ois tyyliin Euroopan väkivaltaisin maa jossa ois korkeimmat itsemurhaluvut ja eniten taipumusta alkoholismiin.
tulee arka ja miellyttämishaluinen...koettu on...
[quote author="Vierailija" time="16.01.2011 klo 11:10"]Sen huomaa siitä että lähtee heti omaan huoneeseen jos huomaa isänsä äänensävyn muuttuvan.
[/quote]
Sama täällä
kiertämään tilanteet ja pelkäämään niitä viimeiseen asti. Ei hyvä juttu ollenkaan.
Oma isäni on ollut samanlainen ja huomaan itsessänikin hiukan samaa käytöstä.
Minulla on diagnoosina ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Sukualtistusta tähän on, mutta tasapainoisempi ja turvallisempi lapsuus olisi ehkä voinut estää sairauden synnyn.
Nuorempana olin hyvin kiltti ja syrjäänvetäytyvä sekä hyvä koulussa. Nyt joudun alisuoriutumaan työelämässä, jotta jaksan stressiä.
Miehesi voisi jutella psykologin kanssa agression- ja stressinhallinnastaan ja opetella rentoutumistekniikoita.
tulee ihminen, joka alitajuisesti on koko ajan varuillaan ja pelkää, että mitä tahansa kamalaa voi sattua millä tahansa hetkellä. Eli ahdistunut ja stresaantunut. Tästä seuraa pessimistinen maailmankuva, ajattelee, että kaikki menee kuitenkin pieleen, jännittä toisia ihmisiä ja ainakin itse naisena erityisesti miehiä, pelkään suunnattomasti että mulle ollaan vihaisia ja esim. pitkässäkin seurustelusuhteessa jännitän soittaa toiselle osapuolelle, jos se onkin vaikka yhtäkkiä suuttunut mulle.
Tärkeät sanat joita sitten huitelee sopivissa paikoissa.