Toimiiko aikarajan asettaminen parisuhteessa?

Mä en tiedä pystyisinkö jättämään rakkaani, jos ei kypsy siihen ja tähän muutaman kuukauden sisällä. Tietysti se, että mitään ei tapahdu kertoo jotakin suhteesta, esimerkiksi, että ei ole aikomustakaan saada toisen kanssa lapsia, kihlautua, avioitua jne suunnitella yhteistä tulevaisuutta jne.

jos aikarajoista pitää todella kiinni. Haaveet joko toteutuu tai suhde päättyy.

miettiä, oletko todellakin valmis katkaisemaan suhteen, mikäli sinun ehtosi eivät täyty.

Mun mielestä on itsekästä asettaa täysin omista lähtökohdista olevia aikarajoja, parisuhde on yhteispeliä.

Toisaalta, jos mies ei ole nyt lainkaan valmis kihloihin, en usko, että puoli vuotta muuttaa mitään.

Uhkailemalla suhteen katkaisemisesta, mikäli ehtosi eivät toteudu, tulet taatusti häviämään, jos toinen suostuu vain kiristyksen edessä lapseen, ei hyvältä vaikuta.

hyvä niin! Vaikutat aika Justiinalta...

ja niihin mahdollisesti sisältyvät ajat (onko sinulla kiirus lasten saamiseen?, pelkäätkö että odotat liian kauan miehen päätöksiä?)



Mutta et voi vaatia ja kirjoittaa kalenteriin moisia asioita.



Oletteko keskustelleet miehen kanssa näistä toiveistasi? Onko kyse jostain arvioimastasi "sopivasta ajasta" tätä ja tätä, vai onko niin päin, että esim haluat alkaa yrittämään lasta ennen 38v ikää ja tahtoisit rakentaa oman kodin sitä ennen?



Eli mihin nuo aikarajasi pohjautuvat? Suoritusaikatauluun vai varmisteluun ettei unelmat jäisi toteutumatta?



Suoritusaikataulut jonkin normintotetuttamisesta saat unohtaa suoraan, mutta jos ikä tulee vastaan lasten kanssa, niin pitäisi miehenkin ymmärtää kantasi. Hän voi ehkä saada lapsia vielä 45vuotiaana, mutta itsestäsi et voi tietää..

vai olla yhdessä miehesi kanssa?



Voihan se toimia, jos toinen on vaan vähän päättämätön ja saa tuosta puhtia päättää, että no sitoudutaan sitten, mutta se saattaa aiheuttaa katkeruutta.



Jossain vaiheessa ehkä vituttaa ja tulee mieleen, että ei tuotakaan lasta olisi tuossa jos vaimo ei olisi erolla uhaten pakottanut naimisiin ja lastentekoon ja sitten jos ero kumminkin tulee niin miehellä on pienempi kynnys hylätä se rakkauden hedelmä kun vaimohan sitä vaan halusi.



Suosisin mieluummin vähän pehmeämpiä metodeja eli keskustelua siitä, että kihlautuminen ja lapsi olis sulle tärkeää ja miksi ja siitä onko teillä ylipäänsä samanlaiset tavoitteet ja ihanteet elämässä.



En voisi luottaa siihen, että sitoutuminen on aitoa jos ei se ole tullut miehen vapaasta tahdosta vaan mun painostuksesta.



Jos mies on joku onneton tapaus josta muutenkin olis hyvä päästä eroon niin sitten tämä voi toimia jos siten pääset siitä eroon, mutta miksi sitten ottaa sitä riskiä, että se sanookin että jooo, mennään kihloihin ja tehdään lapsi, ethän sellaisen kanssa lasta halua.

Syötte siis samasta jääkaapista ja harrastette seksiä yhteisessä sängyssä?



Kyllähän noi perusasiat on hyvä keskustella. Että haluaako mies ylipäätään lapsia, haluaako lapsia sinun kanssasi, haluaako viettää eläkepäiviä kanssasi yms. natsaako niin paljon yhteen sängyssä ja henkisesti, että haluaa tulevaisuuden kanssasi.



Mutta ihan heti en noita tiukkoja aikaukaaseja laittaisi. Miehellä ensimmäinen askel prosessissa on saada itselleen selvyys noihin isoihin kysymyksiin. Sitten jos vastaus on, että kyllä haluaa samoja asioita niin loppu seuraa omalla painollaan. JOs vastaus isoihin asioihin ei, niin siinäkin tulee ratkaisu.



Jos kolme vuotta takana, niin kanivaihe ohi ja kummallakin jotain käsitystä, mitä se elämä voi olla seuraavat 30 vuotta.

mutta mä olen ollut suhteessa 7v eikä olla naimisissa saatika kihloissa. joskus oltiin kihloissa. niin ja meillä on jopa 2 lasta.

Olimme olleet yhdessä suurin piirtein saman verran ja ostaneet yhteisen asunnon. MInulla oli ikää 29 eli biologinen kello tikitti. LIsäksi pelkäsin, että lapsensaamisessa voisi olla kuukautishäiriöiden vuoksi ongelmia. MIehen mielestä piti olla naimisissa ennen kuin lasta voitiin yrittää. Sanoin hänelle jossain vaiheessa, että hänen pitää alkaa tekemään päätöksiä, ja perustelin ikääni vedoten. Muutaman kuukauden päästä mieheni kosi, samalla sovitiin hääpäivä ja pari kuukautta ennen häitä jätettiin ehkäisy pois. HÄissä olin jo raskaana ja esikoinen syntyi puoli vuotta häiden jälkeen. MInsuta voit kertoa miehelle toiveesi ja huolesi, mutta vältä liiallista painostusta