Lue keskustelun säännöt.
Onko ero hyväksyttävä syy aborttiin? ov
14.01.2011 |
Meillä on nyt seuraavanlainen perhekokoonpano:
minä (äiti), minun leikki-ikäinen lapseni edellisestä liitosta, taapero nykyisen mieheni kanssa, mies (joka ei halua enempää lapsia) ja kissa.
Nyt mies sitten pani minut paksuksi ja ulosheittämisen uhalla vaatii aborttia.
Tiedän, että te rakkaat kanssasisaret ette voi asiaa päättää, mutta kaipaan näkökulmia...
Kommentit (49)
Nyt on oikeasti painavia asioita molemmilla puolilla vaakakupeissa.
Voiko mies lämmetä kuitenkin ajatukselle, vaikka nyt on niin ehdoton?
Olen aina ollut periaatteessa aborttia vastaan, mutta tietyin syin kuitenkin ymmärtänyt sen.
Jos leikitään ajatuksella, että pitäisin lapsen, niin mikä olisi helpointa kaikille?
Jos saisin jäädä miehen luokse, niin meitä olisi 2 aikuista ja 3 lasta.
Ei kuulosta pahalta normimittapuun mukaan?
Asunto tosin olisi liian pieni ja meillä olisi 2 vaippaikäistä (vähän aikaa).
Jos en saisi jäädä tänne, niin muuttaisin vanhimman lapsen kanssa vuokralle.
Tuleva keskimmäinen ravaisi joka toinen viikko isällään ja joka toinen meillä.
Tulevaa nuorinta mies ei haluaisi edes tunnustaa, saati tavata.
Siinä olisi lapselle selittämistä sitten aikanaan...
Lisäksi mies suunnittelee yrittäjäksi ryhtymistä.
Miten hän ajatteli sen hoitaa? Alalla on paljon viikonlopputöitä.
Ja hyvä esimerkki tältä päivältä:
Miehen kaveri soitti ja pyysi treenailemaan soittelua kämpille.
Sopii minulle oikein hyvin. Hyvä kun harrastaa ja tapaa kavereitaan. No problem.
Hän lähti minun autollani, koska se on isompi.
Sekin sopii oikein hyvin.
Minä siis lainaan autoa ja vahdin lapsia. No problem.
Miten hän ajatteli hoitaa tuollaiset sitten isäviikkoinaan?
Vanhempansa asuvat satojen kilsojen päässä ja ovat muutenkin pois laskuista.
En tarkoita, että olisin jotenkin korvaamaton,
eikä hän sormia napsauttamalla löytäisi pian uutta hellapoliisia, mutta silti...
Tuskaa tulee, tein miten päin vain :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä sinulle on tärkeintä - mies vai vauva ja OMA ajatuksesti abortista.
Jos teet abortin miehen painostuksesta, kadutko ja katkeroidutko? Jos et ole aivan 100% varma, todennäköisesti kadut.
Itse en voisi tehdä kenenkään painostuksesta abottia (enkä muutenkaan). Painostuksen alla tehty abortti vain kaduttaisi ja katkeroittaisi ja suhde päättyisi joka tapauksessa. Silloin jäisi vielä suru abortista loppuiäksi.
Punnitse tarkkaan päätöksesi!
Joku tuomitsi, että miksi naisella on oikeus päättää. NO hei, kenen kehoon kosketaan? Miehen on paljon helpompi unohtaa asia. Hakee naisen sairaalasta ja that's it. Homma hoidettu. Naiselle on "vähän" eri juttu.
mikä sinulle on tärkeintä - mies vai vauva ja OMA ajatuksesti abortista. Jos teet abortin miehen painostuksesta, kadutko ja katkeroidutko? Jos et ole aivan 100% varma, todennäköisesti kadut. Itse en voisi tehdä kenenkään painostuksesta abottia (enkä muutenkaan). Painostuksen alla tehty abortti vain kaduttaisi ja katkeroittaisi ja suhde päättyisi joka tapauksessa. Silloin jäisi vielä suru abortista loppuiäksi. Punnitse tarkkaan päätöksesi! Joku tuomitsi, että miksi naisella on oikeus päättää. NO hei, kenen kehoon kosketaan? Miehen on paljon helpompi unohtaa asia. Hakee naisen sairaalasta ja that's it. Homma hoidettu. Naiselle on "vähän" eri juttu.
Tuota juuri siinä pelkäänkin.
t: ap
niin tulet joka tapauksessa eroamaan hänestä seuraavan kolmen vuoden kuluessa. En tiedä yhtään tapausta, jossa nainen olisi jälkikäteen ollut tyytyväinen aborttiin, jonka hän on tehnyt toisen painostuksesta.
Asia voisi olla eri, jos olisit itse varma siitä, että abortti on nyt paras ratkaisu.
kuulostaa aika tosi pahalta!
Tulee väistämättä mieleen, että onko miehesi jotenkin luonnehäiriöinen narsisti ja sä läheisriippuvainen?
Jos olisin sä, pitäisin lapsen ja hommaisin itselleni asunnon muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt teet abortin, mies saattaa silti lempata sinut vaikkapa vuoden päästä! Sitten sinulla ei ole lasta eikä miestä.
Kuten moni on jo todennut, sinun kannattaa joka tapauksessa jättää tuollainen mies.
tämä on sellainen asia, joka on pian kuluttanut pääni puhki yrittäessäni ratkaista tätä.
Nythän on vielä riskiviikot ja on ihan fifty-sixty, että miten käy.
Jos jätän asian J:n haltuun?
Sillä on varmaan tarkoitus, kävi miten kävi?
Kaikkea sitä miettiikin pienessä hormonihöyryisessä päässään...
t: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtäisin hänen vaatimuksensa, jos olisitte yhdessä etukäteen sopineet, miten toimitaan vahingon sattuessa ja olisitte päätyneet aborttiin. Mutta sittenkin pitäisin tapaa kiristää arvelluttavana. Se on nimittäin niin, että kukaan ei voi tietää miten toimii tositilanteen tullen. Niimpä, kun sen munan sinne pimppiin työntää, niin pitäisi olla valmis ottamaan vastuu uudesta jälkeläisestä. Tämä ihan tiedoksi kaikille vapaaehtoisesti lapsettomillekin.
multa poistettiin kohdunulkoinen raskaus. Eli se abortoitiin. Luin jonkin artikkelin, jossa joku lääkäri mainitsi, että kohdunulkoisen tapauksessa abortti on itsestäänselvä ja täysin hyväksyttävä. Se kolahti jotenkin muhun. Tajusin, että sikiö tosiaan abortoitiin. Nyt ole asian yli jo päässyt. Muissa tilanteissa jokainen tekee toki omat päätöksensä ja toivon, ettei kukaan nyt mielipiteistäni loukkaannu, muuta mielestäni aikuinen ihminen kantaa vastuunsa jo syntyneestä elämästä -> ei abortoi. Paitsi jos lapsella todella paha vamma, eli ei selviytyisi paria päivää pitempään elossa tms. Jos lapsi raskautuu, on hänellä mielestäni oikeus aborttiin aika. Tarkoitan alle 18-vuotiaita. Myös raiskauksen uhrit ovat oikeutettuja aborttiin toki.
Ensimmäinen raskauteni oli keskeytynyt keskenmeno.
Sikiö/alkio oli vielä kohdussa, mutta sykettä ei näkynyt.
Sain ajan kaavintaan. Se oli abortti.
Muistan ikuisesti sen repivän tuskan kun kuulin tuomion.
Abortti tehtiin seuraavalla viikolla. En meinannut pystyä lähtemään sairaalaan.
"Jos se syke sittenkin näkyisi ja kaikki olisi hyvin".
Sitä ei kuitenkaan enää ultrattu aborttiaamuna.
Menin sairaalaan aamulla aikaisin ja pääsin päiväkirurgiselle osastolle.
Jouduin odottamaan iltapäivään ja olin sen osaston viimeinen operoitava potilas.
Itkin siellä koko päivän.
Kun pääsin (jouduin!) vihdoin operaatioon, niin tärisin itkusta ja kylmästä.
Herätessäni heräämössä oli rauhallinen tunnelma, mutta hoitajat suhtautuivat jotenkin kylmästi.
He ilmeisesti tiesivät abortista, mutta eivät sen syystä.
Vieläkin tapahtuma nostaa kyyneleet silmiin vaikka siitä on jo lähes 6 vuotta.
Mitä jos pieni ihmistaimi olisi sittenkin ollut ok ja abortoitiin turhaan?
(tuskin oikeasti kuitenkaan oli, mutta se pelkkä ajatuskin saa selkäpiini karmimaan).
Toivottavasti minä (tai kukaan muukaan) ei joudu koskaan tuollaiseen tilanteeseen.
Niitäkin sattuu tässä maailmassa jatkuvasti, mutta se repii aina hajalle :(
t: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varasin tänään ajan neuvolaan.
Se on ensi viikon torstaina.
Mies aikoo tunkea sinne mukaan julistamaan, kuinka hän ei halua lasta.
Tulee varmaan tosi hauska reissu :(
t: ap
multa poistettiin kohdunulkoinen raskaus. Eli se abortoitiin. Luin jonkin artikkelin, jossa joku lääkäri mainitsi, että kohdunulkoisen tapauksessa abortti on itsestäänselvä ja täysin hyväksyttävä. Se kolahti jotenkin muhun. Tajusin, että sikiö tosiaan abortoitiin. Nyt ole asian yli jo päässyt. Muissa tilanteissa jokainen tekee toki omat päätöksensä ja toivon, ettei kukaan nyt mielipiteistäni loukkaannu, muuta mielestäni aikuinen ihminen kantaa vastuunsa jo syntyneestä elämästä -> ei abortoi. Paitsi jos lapsella todella paha vamma, eli ei selviytyisi paria päivää pitempään elossa tms. Jos lapsi raskautuu, on hänellä mielestäni oikeus aborttiin aika. Tarkoitan alle 18-vuotiaita. Myös raiskauksen uhrit ovat oikeutettuja aborttiin toki.
Ensimmäinen raskauteni oli keskeytynyt keskenmeno.
Sikiö/alkio oli vielä kohdussa, mutta sykettä ei näkynyt.
Sain ajan kaavintaan. Se oli abortti.
Muistan ikuisesti sen repivän tuskan kun kuulin tuomion.
Abortti tehtiin seuraavalla viikolla. En meinannut pystyä lähtemään sairaalaan.
"Jos se syke sittenkin näkyisi ja kaikki olisi hyvin".
Sitä ei kuitenkaan enää ultrattu aborttiaamuna.
Menin sairaalaan aamulla aikaisin ja pääsin päiväkirurgiselle osastolle.
Jouduin odottamaan iltapäivään ja olin sen osaston viimeinen operoitava potilas.
Itkin siellä koko päivän.
Kun pääsin (jouduin!) vihdoin operaatioon, niin tärisin itkusta ja kylmästä.
Herätessäni heräämössä oli rauhallinen tunnelma, mutta hoitajat suhtautuivat jotenkin kylmästi.
He ilmeisesti tiesivät abortista, mutta eivät sen syystä.
Vieläkin tapahtuma nostaa kyyneleet silmiin vaikka siitä on jo lähes 6 vuotta.
Mitä jos pieni ihmistaimi olisi sittenkin ollut ok ja abortoitiin turhaan?
(tuskin oikeasti kuitenkaan oli, mutta se pelkkä ajatuskin saa selkäpiini karmimaan).
Toivottavasti minä (tai kukaan muukaan) ei joudu koskaan tuollaiseen tilanteeseen.
Niitäkin sattuu tässä maailmassa jatkuvasti, mutta se repii aina hajalle :(
t: ap
Raskautesi keskeytyi (spontaani abortti) jo siinä vaiheessa, kun alkion/sikiön sydän lakkasi lyömästä (silloin myös kehitys pysähtyi).
Ja edelliselle: kohdunulkoinen raskaus on hengenvaarallinen, ja ellei se keskeydy itse, se keskeytetään. Se sikiö nimittäin kasvaessaan rikkoisi sisäelimiä ja tappaisi molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva lukea niiden mielipide, joiden mukaan naisen oikeus saada vielä yksi vauva käy yli miehen oikeuden olla hankkimatta enempää lapsia... Muistaakseni tästä aiheesta väännettiin kättä viimeksi eilen.
on molemmilla oikeus käyttää ehkäisyä. Piste.
Jos sitä ei käytä, saa ihan itse vastata seurauksista. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja edelliselle: kohdunulkoinen raskaus on hengenvaarallinen, ja ellei se keskeydy itse, se keskeytetään. Se sikiö nimittäin kasvaessaan rikkoisi sisäelimiä ja tappaisi molemmat.
Mut kiidätettiin leikkaukseen ihan viime hetkellä, munajohdin oli jo revennyt ja kärsin massiivisista sisäisistä verenvuodoista.
Ei se tieto sitä tuskaa poistanut. Niin hölmöltä kuin se varmasti ulkopuolisesta kuulostaa. Kyseessä olisi ollut kolmas lapsi.
Se tuntui pahalta, että sikiö oli kunnossa. Sydän löi jne. Mutta väärässä paikassa. Koin syyllisyyttä siitä, että kroppani oli pettänyt sikiön. Vaikka se kuulostaakin ihan hölmöltä.
seuranneena sanon, että pidä se lapsi ja jätä mies. Tiedät varmaan, että miehiä tulee ja menee, mutta lapsia, niitä saa vain ennenkuin se biologinen kello lakkaa tikittämästä. Lapset on mulle parasta elämässä, äijistä ei niin väliä.
Meillä tuttavaperheessä tehtiin abortti miehen painostuksesta. Raskaus keskeytettiin. Syy oli melko naurettava, näin jälkeenpäin ajatellen, miehen urheilu-ura. Rouvalle tuli paha masennus, 2 kk abortista erosivat. Palasivat yhteen 8 kk myöhemmin, tekivät lapsen. Mies puhuu joskus vieläkin, miten se paniikkiabortti kaduttaa.
Jos yhtään epäilet, että katuisit, älä tee aborttia. Jos mies on uuden lapsen takia mennäkseen, ei se sun kanssasi rakkaudesta ole yhdessä. Silloin se joutaa mennäkin.
Olisi kiva lukea niiden mielipide, joiden mukaan naisen oikeus saada vielä yksi vauva käy yli miehen oikeuden olla hankkimatta enempää lapsia... Muistaakseni tästä aiheesta väännettiin kättä viimeksi eilen.
abortti vaikka sitä sanotaankin siksi.
Itselläni huomattiin rv10 ettei enää ole sydämensykettä, kehitys loppunut jo rv8.
Sairaalassa puhuttiin koko ajan spontaanista abortista, ei keskenmenosta. Mutta en todellakaan pitänyt sitä aborttina.
Ja edelliselle: kohdunulkoinen raskaus on hengenvaarallinen, ja ellei se keskeydy itse, se keskeytetään. Se sikiö nimittäin kasvaessaan rikkoisi sisäelimiä ja tappaisi molemmat.Mut kiidätettiin leikkaukseen ihan viime hetkellä, munajohdin oli jo revennyt ja kärsin massiivisista sisäisistä verenvuodoista.
Ei se tieto sitä tuskaa poistanut. Niin hölmöltä kuin se varmasti ulkopuolisesta kuulostaa. Kyseessä olisi ollut kolmas lapsi.
Se tuntui pahalta, että sikiö oli kunnossa. Sydän löi jne. Mutta väärässä paikassa. Koin syyllisyyttä siitä, että kroppani oli pettänyt sikiön. Vaikka se kuulostaakin ihan hölmöltä.
Hedelmöittynyt munasolu ei-fiksusti vain kiinnittyi huonoon kohtaan. Se ei ole kenenkään syy enempää kuin sekään, että munasolu ei kiinnity lainkaan (tässä oletetaan että ei ole kierukkaa tai edes otettu jälkiehkäisypilleriä). Niin vain käy joskus.
abortti vaikka sitä sanotaankin siksi.
Itselläni huomattiin rv10 ettei enää ole sydämensykettä, kehitys loppunut jo rv8.
Sairaalassa puhuttiin koko ajan spontaanista abortista, ei keskenmenosta. Mutta en todellakaan pitänyt sitä aborttina.
Keskenmeno on muuten kätilön papereissakin (näen niitä töissä) nimellä abortus... Sama termi abortus on ko papereissa myös indusoidussa abortissa (kansankielellä abortti), lyhenteissä on ainoa ero.
mä menin yksityiselle eikä tarvinnu ku oma päätös