Mies paikalla, vastaan kysymyksiinne

Kasvatatko/kasvattaisitko erillä tavalla tyttäresi ja poikasi? Asettaako miehisyytesi jotain rajoja kasvatuksen suhteen?

Tytöille on tyttöjen vaatteet ja tyttöjen harrastukset. Äiti saa kasvattaa tytöstä naisen ja hoitaa seksivalistuksen ja sen sellaiset naisten jutut. Tytöistä on aika paljon kuluja kun niille hankitaan kaikennäköistä röyhelömekkoa ja barbia, mutta onneksi näitä varten on lapsilisät. Tytölle sopiva harrastus on kodinhoito.

Pikkumiehelle antaisin kunnon eväät maailman valloitukseen. Etsittäisiin joku kiva harrastus jossa lähdetään tavoittelemaan saavutuksia. Pojan harrastukset saa maksaakin vähän enemmän. Pojalla pitää olla ihan kunnon harrastusvälineet, ei ainakaan huonommat kuin kavereilla. Poika on oikeastaan jokaisen miehen salainen toive ja luulenpa että moni mies ei halua useampaa kuin yhtä lasta jos ensimmäinen vain onnistuu, eikä tule tyttö. Pojan lapsilisät laitetaan tietenkin säästöön muhimaan korkoa ja niillä ostetaan sitten mopoauto.

Ja ettei menisi vain leikinlaskuksi, niin vakavampikin vastaus tuon sovinistisen (alitajuisen?) minän takaa. Teen parhaani että olisin lapselleni hyvä isä ja vanhempi, on lapsi sitten poika tai tyttö. Minulla ei ole vielä lasta, enkä taida ymmärtää kasvattamisesta juuri tuon taivaallista.

Jos sanoisin yhden arvon joka on elämässäni ollut vahva tekijä niin se on oikeudenmukaisuus. Toivon että lapsestamme tulee selväpäinen, oikeudenmukainen, fiksusti käyttäytyvä ja kiinnostunut (utelias elämästä). Toivon suuresti että sen lisäksi että minä osallistun lapsemme kasvattamiseen, lapsen kasvattaminen kasvattaa minusta (entistä?) vastuuntuntoisemman ja tervejärkisen isän.

Minulla on vielä paljon opittavaa. :)

No sitten en voi kysyä, miksi miehet / isät aina antavat tyttöjensä pyörittää itsensä pikkusormensa ympärille mutta eivät samalla lempeydell äkohtele poikaansa...



Onko sinulla vaimoa, tyttöystävää?

Oletko - todella- päässyt irti äidistäsi? Jos äitisi haukkuisi sinun puolisosi, mitä tekisit? Puolustaisitko? - oikeasti!!



Uskaltaisitko sanoa äidillesi, että nyt menit liian pitkälle, tämä ei kuulu sinulle ja nyt pyydät anteeksi vaimoltani?!

Miten suomalainen mies joka ei puhu eikä pussaa (tai no, pussaa kyllä mutta ei puhu) osoittaa rakastavansa naista? Mistä nainen tietää miehen rakastavan?

Mitä mies haluaa/odottaa vaimoltaan? Kuinka suuri merkitys on ulkonäöllä?

Haluan että tulemme hyvin toimeen keskenämme, että kemiat toimivat ja että meillä on yhteisiäkin asioita. Puolisoni on voittanut sydämeni olemalla vilpittömän suora oma itsensä. En voi sietää teennäisiä ihmisiä ja puolisoni on teennäisyyden vastakohta. Hän on myös mielestäni hyvin kaunis ja ulkonäöllä olikin varmasti oma merkityksensä että ihastuin häneen, mutta silloin en vielä tuntenut minkälainen hän on ihmisenä arkielämässä. Minusta tuntuukin että olen alkanut rakastamaan häntä enemmän kun olen oppinut tuntemaan hänen nurjatkin puolensa.

Kun ja jos saat tenavia, uskon että pystyt olemaan hyvä isä jos vain egosi sallii;)

Iltasatujen aikaan varsinkin.

Onko sinulla vaimoa, tyttöystävää?

Avopuoliso, olemme kihloissa. Ei lapsia.

Oletko - todella- päässyt irti äidistäsi?

Saisinkohan haukut jos vastaisin etten ymmärrä kysymystä. No, vastaan kuten ymmärrän. Olen elänyt yli puolet elämästäni omillani, eikä äidilläni ole minkäännäköistä aktiivista roolia päivittäisessä elämässäni. Jos kysymyksellä tarkoitettiin tätä, niin olen "päässyt irti" äidistäni pari vuosikymmentä sitten. Olemme hyvissä väleissä ja käymme joskus kylässä.

Jos äitisi haukkuisi sinun puolisosi, mitä tekisit? Puolustaisitko? - oikeasti!! Uskaltaisitko sanoa äidillesi, että nyt menit liian pitkälle, tämä ei kuulu sinulle ja nyt pyydät anteeksi vaimoltani?!

Näin on käynytkin, kuinka arvasitkaan. Ei liene ihan poikkeuksellista että miehen äiti arvostelee tämän puolisoa. Onneksi puolisoni ei kuitenkaan ollut kuulemassa, joten se uskaltaisinko vaatia anteeksipyyntöä äidiltäni puolisolleni jää nähtäväksi. En käyttänyt suoraan samoja sanoja kuin sinä (yllä lainatussa kysymyksessä), mutta kun äitini sanoi puolisostani jotain mielestäni sopimatonta, keskustelu päättyi siihen kun tein selväksi että asia ei äidilleni kuulu. Äitini ei tunne puolisoani samalla tavoin kuin minä. Olen puolisoni kanssa siksi että rakastan häntä, en siksi että äitini pitäisi hänestä. En "hyväksytä" puolisoani kenelläkään muulla.

Kukaan ei olisi kenenkään kanssa, jos kaikkien pitäisi miellyttää kaikkia.

Minulla on varmasti tästäkin syystä vielä mielenkiintoiset ajat edessä kun joku päivä poikani tai tyttäreni tuo poika/tyttöystävänsä "näytille". :D Saatan siinä vaiheessa kuvitella olevani parempi valitsemaan jälkikasvuni morsio/sulhaskandidaatit kuin nämä itse. Pistän itselleni korvan taakse pienen muistilapun, jotta osaisin toimia rakentavasti, hienotunteisesti ja empaattisesti kun sen aika tulee.

Miten suomalainen mies joka ei puhu eikä pussaa (tai no, pussaa kyllä mutta ei puhu) osoittaa rakastavansa naista? Mistä nainen tietää miehen rakastavan?

Jälkimmäiseen kysymykseen yritän loihtia itsestäni esiin feminiinisen puolen, mutta yritän vastata ensin siihen kuinka mies osoittaa rakastavansa naista.

Olen vahvasti arkirakkauden kannattajien leirissä. Arkirakkauden kannattamisella tarkoitan että toivon osoittavani rakkauteni puolisolleni joka päivä ja että se tulee sydämestä.

Olen huomannut että naiset pitävät pienistäkin huomionosoituksista. Näitähän voi sitten mies viljellä halutessaan vaikka ei rakastaisikaan, mutta jos todella rakastaa niin ne pienet eleet näkyvät arjessa toisen huomioonottamisena, läheisyytenä ja hellyytenä.

Mistä nainen sitten tietää miehen rakastavan? No ei ainakaan siitä että mies hokee rakastavansa tätä. Kaipa siinä täytyy käyttää ensisijaisesti omia vaistojaan. Ihastuksen huumassa sen arviointi voikin olla vaikeaa, mutta ihminen kyllä paljastaa tunteensa toiselle kun aikaa kuluu. Toisen huomioonottaminen on yksi tärkeimpiä asioita myös puolison rakastamisessa ja jos tämä puuttuu, puuttuu rakkaus. Ei tämäkään anna valmista pakettia sen tunnistamiseen milloin mies rakastaa naista, mutta uskon että ainakin sen huomaa jos rakkautta ei ole.

Ainakin hyviä tarinoita osaat. Kun ja jos saat tenavia, uskon että pystyt olemaan hyvä isä jos vain egosi sallii;)

Iltasatujen aikaan varsinkin.

:D Onkohan minulla sellainen ego että se heittelisi kapuloita lastenvaunujen rattaisiin? Toivottavasti ei, enhän halua olla lapselleni pelkkä satusetä.

Sydämestäni yritän vastata täällä esitettyihin kysymyksiin, en todistaakseni kenellekään täällä mitään, enkä todistaakseni mitään itselleni, vaan siksi että se ehkä auttaa minua tuntemaan itseni paremmin. Hyviä kysymyksiä onkin jo tullut.

Oliko hyvä satu? ;D Kiero huumorintajuni tekee välillä teksteistäni selkohaasteellisia.

Siis tiellä, aiheuttaa kiusallisia tilanteita jne :)

me mieheni kanssa eriytymässä, koska hän saattaa silitellä ja sanoa kauniiksi, mutta hän viettää aina vain vähemmän ja vähemmän aikaa kanssani, ja on paljon yksinään?

Seksiä ei pyydä/toivo/"vonkaa"kylläkään.

Onko pippeli sinusta koskaan hankala? Siis tiellä, aiheuttaa kiusallisia tilanteita jne :)

Kuljetusasennossa pippeli ei vie kohtuuttomasti tilaa, eikä herätä vaatteiden alla huomiota. Se on myös varsin helppohoitoinen ja kulkee aina mukana. En ole koskaan lähtenyt kotoa ilman pippeliä ja joutunut palaamaan takaisin vain että saisin kustua. En ole joutunut hankkimaan uutta pippeliä kadonneen tilalle, enkä ole joutunut kyselemään sitä löytötavaratoimistosta.

Oikeastaan kaikki muistoni pippeliin liittyen ovat joko neutraaleja tai iloisia. Energisin pippeliin liittyvä kokemukseni oli lapsuudessa tapahtunut sähköpaimeneen lirittäminen.

Mikäköhän miehellä on, vai olemmeko me mieheni kanssa eriytymässä, koska hän saattaa silitellä ja sanoa kauniiksi, mutta hän viettää aina vain vähemmän ja vähemmän aikaa kanssani, ja on paljon yksinään? Seksiä ei pyydä/toivo/"vonkaa"kylläkään.

Hirmu vaikea vastata toisen puolesta, mutta suhdannevaihtelut parisuhteissa eivät ole tavattomia. Tuo voi juontaa juurensa monestakin asiasta ja asiasta kannattaa varmasti keskustella. Ehkä miehellä on jotain murheita. Ne eivät välttämättä liity seksiin, mutta sekin on mahdollista. Jos tuo on jatkunut pitkään, niin ehkä saisit houkuteltua miehen pariterapiaan keskustelemaan asioista? Sellainen pitää kuitenkin "myydä" miehelle hienovaraisesti, eikä varmaankaan ainakaan ensimmäisenä vaihtoehtona. Toivottavasti pystytte puhumaan toisillenne avoimesti ja asiat lähtevät selviämään.

Se oli oikeastaan täysin sattumaa. Kaikki alkoi jo hyvin varhaisessa kehitysvaiheessa, kun olin eräissä kilpailuissa ja satuin tulemaan maaliin ensimmäisenä. Aluksi elämä oli kovin totipotentiaalista, mutta pian huomasin olevani riippuvainen äidistäni jopa siinä määrin että kehitin häneen napanuoran.



Kaikki oli hyvin ensimmäiset 9-kuukautta, mutta painoa alkoi kertymään ja paikat käydä ahtaiksi. En ollut koskaan edes kuullut vesiliukumäestä kun se itsenäistymisen hetki sitten vain yht'äkkiä yllätti totaalisesti. Pahinta oli kun napanuora katkaistiin yhtään varoittamatta. Varanapanuora jätettiin kuitenkin tallelle ja myöhemmin huomasin että se oli alkanut ohjaamaan elämääni.

erillä tavalla tyttäresi ja poikasi? Asettaako miehisyytesi jotain rajoja kasvatuksen suhteen?

Kuinka suuri merkitys on ulkonäöllä?