Haluaisin kolmannen miehen, lapsi ei,
miten tästä eteenpäin? Tyytyykö tähän suhteeseen vai erotako? Muita joilla samanlainen tilanne? Mietin vaan että tuleekohan katkeruus joskus myöhemmin, nyt tuntuu ettö olen ehkä hyväksyny asian ainakin osittain. En haluaisi antaa periksi, mutta eipä ole pajon vaihtoehtoja.. tai sitten täytyy erota? Miten te muut jotka olette olleet samassa tilanteessa olette selvinneet asian yli?
Kommentit (5)
Ymmärrän että harmittaa jos puolison kanssa ollaan erimieltä tai et omat toiveet ei toteudu mutta hieman miettisin mistä yhteisessä elämässä on kyse? Ootteko ennen lapsia puhunut perheen suuruudesta? Toisaalta eletty elämä muokkaa meitä ja mieli voi muuttua suuntaan tai toiseen!
etteivät tajua tän aloituksen olleen vaan huono trolli tuosta toisesta threadista.
ei niiltä lapsilta kannata mitään kysyä. Lapsethan aina vaan hyötyy erosta, kun ei tarvitse enää katella vanhempiensa ristiriitoja. Kato jos äiti ei saa kaikkea mitä haluaa, lapset ei voi olla onnellisia. Kun äiti on tyytyväinen, niin lapsetkin on. Tai ainakin saa luvan olla, prkl.
Meillä aivan sama tilanne perheessä, mutta en tiedä voinko enää tässä iässä saada kolmatta miestä. Sain ensimmäisen jo nuorena, mutta toisen saamisessa kesti opiskelujen vuoksi luvattoman pitkään. Sen kanssa oli myös komplikaatioita ja oli vähällä että olisin menettänyt sen kokonaan. Lääkäri on suositellut etten hankkisi enää kolmatta, mutta mieli tekisi ainakin yrittää.
Jos hyvä liitto ja kaksi lasta niin tuntuis vähän hepposelta syyltä erota.. Minkä ikäisiä lapsia teillä on, voiko miehesi mieli vielä muuttua kun aikaa kuluu? Malttia peliin nyt!