Lue keskustelun säännöt.
On laiskuutta ja itsekyyttä viedä lapsi hoitoon, jos itse on kotona
Kommentit (35)
ja esikoinen 2,5 v. jatkaa elokuussa alkanutta tarhauraansa taatusti sen jälkeenkin. Minusta olisi paskamainen temppu ottaa äärettömän aktiivisessa leikki-iässä oleva lapsi pois samanikäisten seurasta ja altistaa hänet pahimmillaan koliikkivauvan uuvuttaman äidin päiväseuraksi. Olisipa piltin sitten mukava leikkiä yksin huoneessaan, kun äiti imettää.. ja imettää.. ja imettää.. ja vaihtaa vaippaa.. ja vaihtaa vaippaa.. ja vaihtaa vaippaa. Toisaalta voisihan sitä leikkiä marttyyria (kuten av:n enemmistö) ja koko perheen jaksamisen kustannuksella suorittaa sitä äitiyttä, kunnes itsellä ei olisi enää mitään annettavaa lapsille, miehelle tai kenellekään muulle. Ehkä esikoinen katsois videoita? Sitten voisi tulla av:lle kuuntelemaan vittuilua siitä, kuinka meikittä ja verkkareissa kulkeva zombie ajaa miehensä muiden naisten sänkyihin. Onhan se 4-6 tuntia tarhassa kuitenkin tuhoisin asia, mitä lapselle voi tässä maailmassa tapahtua.
No, mä nyt olenkin vain tällainen uusavuton paska. Olen tietenkin jo nyt huono äiti, mutta vielä huonompi minusta tulee kun en nuku tai ajattele välillä omiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hankit toisen lapsen, jos noin uuvuttaa?
Vanhemmuus on välillä väsyttävää, ja sen ekan kanssa ei tarvits etehdä mitään erityistä. Voit lukea kirjaa samalla kun imetät, ja tuleehan se puolisokin sieltä illaksi kotiin.
syksyllä 10 pv/kk päiväkodissa, ja ihan sen vuoksi, kun halusi kavereita. Ei ole autoa, ja naapuruston kaverit ovat päivät hoidossa. Pikkusisaruksesta ei ole leikkikaveriksi. Ainoa muu paikka oli srk:n kerho, jota on 2 h viikossa.
Päiväkotiin on kuitekin kävelymatka, joten sinne pystyy viemään jalankin. En kadu yhtään enkä koe itseäni laiskaksi. Päinvastoin, helpompaa olisi jäädä kotiin aamulla kun raahata myös uhmista mukaan päikkärireissuile talviaamuun.. Mutta 5 v. on onnellinen, kun saa leikkiä kavereiden kanssa.
Ja syyt ihan yksinkertaiset: kaverisuhteiden ylläpito vaatii myös aikaa eskarin jälkeen ja siinä sivussa pääsee itse helpolla.:) Ollaan vaan laiskiaisia rauhassa...
lapsi on eskarissa? ja 3 tuntia sen jälkeen hoidossa kun tykkää leikkiä kavereiden kanssa. olen kotona taaperon kanssa.
Nimenomaan näin, pääsee kaikkein helpoimmalla kun eskarilaisen kaverintarve tyydyttyy päivän aikana, eikä tarvitse taaperon kanssa kyyditä kavereita tapaamaan tai keksiä hänen kanssaan mitään puuhaa taaperon päiväunien aikana. Iltapäivän rauhaisa kahvihetki on taattu.
ja esikoinen 2,5 v. jatkaa elokuussa alkanutta tarhauraansa taatusti sen jälkeenkin. Minusta olisi paskamainen temppu ottaa äärettömän aktiivisessa leikki-iässä oleva lapsi pois samanikäisten seurasta ja altistaa hänet pahimmillaan koliikkivauvan uuvuttaman äidin päiväseuraksi. Olisipa piltin sitten mukava leikkiä yksin huoneessaan, kun äiti imettää.. ja imettää.. ja imettää.. ja vaihtaa vaippaa.. ja vaihtaa vaippaa.. ja vaihtaa vaippaa. Toisaalta voisihan sitä leikkiä marttyyria (kuten av:n enemmistö) ja koko perheen jaksamisen kustannuksella suorittaa sitä äitiyttä, kunnes itsellä ei olisi enää mitään annettavaa lapsille, miehelle tai kenellekään muulle. Ehkä esikoinen katsois videoita? Sitten voisi tulla av:lle kuuntelemaan vittuilua siitä, kuinka meikittä ja verkkareissa kulkeva zombie ajaa miehensä muiden naisten sänkyihin. Onhan se 4-6 tuntia tarhassa kuitenkin tuhoisin asia, mitä lapselle voi tässä maailmassa tapahtua.
No, mä nyt olenkin vain tällainen uusavuton paska. Olen tietenkin jo nyt huono äiti, mutta vielä huonompi minusta tulee kun en nuku tai ajattele välillä omiani.
Meillä on 2,5v ikäeroa lapsilla, ei noin pieni edes tarvitse niin paljoa virikkeitä kuin joku 4v lapsi :)
Eikä minulla ainakaan ollut mitään ongelmaa olla molempien lasten kanssa kotona :)
Miksi olet tehnyt toisen lapsen jos jaksaminen on noin kortilla?
Vähän vain pistää miettimään että miksi tehdään lisää lapsia jos ei jaksa? Ja kyllä, tiedän millaista on olla uhmiksen ja koliikkivauvan kanssa kotona.
Mutta tiedän että jaksan, joten on tulossa kolmas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja esikoinen 2,5 v. jatkaa elokuussa alkanutta tarhauraansa taatusti sen jälkeenkin. Minusta olisi paskamainen temppu ottaa äärettömän aktiivisessa leikki-iässä oleva lapsi pois samanikäisten seurasta ja altistaa hänet pahimmillaan koliikkivauvan uuvuttaman äidin päiväseuraksi. Olisipa piltin sitten mukava leikkiä yksin huoneessaan, kun äiti imettää.. ja imettää.. ja imettää.. ja vaihtaa vaippaa.. ja vaihtaa vaippaa.. ja vaihtaa vaippaa. Toisaalta voisihan sitä leikkiä marttyyria (kuten av:n enemmistö) ja koko perheen jaksamisen kustannuksella suorittaa sitä äitiyttä, kunnes itsellä ei olisi enää mitään annettavaa lapsille, miehelle tai kenellekään muulle. Ehkä esikoinen katsois videoita? Sitten voisi tulla av:lle kuuntelemaan vittuilua siitä, kuinka meikittä ja verkkareissa kulkeva zombie ajaa miehensä muiden naisten sänkyihin. Onhan se 4-6 tuntia tarhassa kuitenkin tuhoisin asia, mitä lapselle voi tässä maailmassa tapahtua.
No, mä nyt olenkin vain tällainen uusavuton paska. Olen tietenkin jo nyt huono äiti, mutta vielä huonompi minusta tulee kun en nuku tai ajattele välillä omiani.
Meillä on 2,5v ikäeroa lapsilla, ei noin pieni edes tarvitse niin paljoa virikkeitä kuin joku 4v lapsi :)
Eikä minulla ainakaan ollut mitään ongelmaa olla molempien lasten kanssa kotona :)
Miksi olet tehnyt toisen lapsen jos jaksaminen on noin kortilla?
Vähän vain pistää miettimään että miksi tehdään lisää lapsia jos ei jaksa? Ja kyllä, tiedän millaista on olla uhmiksen ja koliikkivauvan kanssa kotona.
Mutta tiedän että jaksan, joten on tulossa kolmas.
Sen takia, että minusta lapsella on oikeus sisarukseen. Siksi nyt, että alan olla sen ikäinen että aikaa ei ole jahkailuun. Siksi, että tiedän vauva-ajan olevan lyhyt hetki ja sitten helpottaa. Sulla ei varmaan ole ollut masennusta, vauva-aikana tai muuten? Ehkä masennukseen taipuvaisilta tulisi kieltää lastenhankinta kokonaan?
Olen työssä tällä hetkellä ja jaksamisen kanssa ei nyt ole mitään ongelmaa. Oletko siis sitä mieltä, että lapsi joka on juuri tottunut tarhaan ja saanut sieltä ystäviä, tulisi ottaa sieltä pois? Ja puolentoista vuoden päästä hakea uusi paikka uudesta tarhasta (täällä paikat todella kortilla) ja pistää tottumaan siihen? Mihin jäi se natina rutiineista ja perusturvallisuudesta, pysyvistä ihmis- ja hoitosuhteista?
Sovitaan, että mä olen se huono äiti. Sä taas olet empatiakyvytön ja kapeakatseinen ihminen, kyvytön tarkastelemaan laajempia syy-seuraussuhteita ja kokonaisuuksia.
Sovitaan, että mä olen se huono äiti. Sä taas olet empatiakyvytön ja kapeakatseinen ihminen, kyvytön tarkastelemaan laajempia syy-seuraussuhteita ja kokonaisuuksia.
Se, että laiskottaa, ei ole mikään "laajempi kokonaisuus" tai "syy-seuraussuhde".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja esikoinen 2,5 v. jatkaa elokuussa alkanutta tarhauraansa taatusti sen jälkeenkin. Minusta olisi paskamainen temppu ottaa äärettömän aktiivisessa leikki-iässä oleva lapsi pois samanikäisten seurasta ja altistaa hänet pahimmillaan koliikkivauvan uuvuttaman äidin päiväseuraksi. Olisipa piltin sitten mukava leikkiä yksin huoneessaan, kun äiti imettää.. ja imettää.. ja imettää.. ja vaihtaa vaippaa.. ja vaihtaa vaippaa.. ja vaihtaa vaippaa. Toisaalta voisihan sitä leikkiä marttyyria (kuten av:n enemmistö) ja koko perheen jaksamisen kustannuksella suorittaa sitä äitiyttä, kunnes itsellä ei olisi enää mitään annettavaa lapsille, miehelle tai kenellekään muulle. Ehkä esikoinen katsois videoita? Sitten voisi tulla av:lle kuuntelemaan vittuilua siitä, kuinka meikittä ja verkkareissa kulkeva zombie ajaa miehensä muiden naisten sänkyihin. Onhan se 4-6 tuntia tarhassa kuitenkin tuhoisin asia, mitä lapselle voi tässä maailmassa tapahtua.
No, mä nyt olenkin vain tällainen uusavuton paska. Olen tietenkin jo nyt huono äiti, mutta vielä huonompi minusta tulee kun en nuku tai ajattele välillä omiani.
Meillä on 2,5v ikäeroa lapsilla, ei noin pieni edes tarvitse niin paljoa virikkeitä kuin joku 4v lapsi :)
Eikä minulla ainakaan ollut mitään ongelmaa olla molempien lasten kanssa kotona :)
Miksi olet tehnyt toisen lapsen jos jaksaminen on noin kortilla?
Vähän vain pistää miettimään että miksi tehdään lisää lapsia jos ei jaksa? Ja kyllä, tiedän millaista on olla uhmiksen ja koliikkivauvan kanssa kotona.
Mutta tiedän että jaksan, joten on tulossa kolmas.
Sen takia, että minusta lapsella on oikeus sisarukseen. Siksi nyt, että alan olla sen ikäinen että aikaa ei ole jahkailuun. Siksi, että tiedän vauva-ajan olevan lyhyt hetki ja sitten helpottaa. Sulla ei varmaan ole ollut masennusta, vauva-aikana tai muuten? Ehkä masennukseen taipuvaisilta tulisi kieltää lastenhankinta kokonaan?Olen työssä tällä hetkellä ja jaksamisen kanssa ei nyt ole mitään ongelmaa. Oletko siis sitä mieltä, että lapsi joka on juuri tottunut tarhaan ja saanut sieltä ystäviä, tulisi ottaa sieltä pois? Ja puolentoista vuoden päästä hakea uusi paikka uudesta tarhasta (täällä paikat todella kortilla) ja pistää tottumaan siihen? Mihin jäi se natina rutiineista ja perusturvallisuudesta, pysyvistä ihmis- ja hoitosuhteista?
Sovitaan, että mä olen se huono äiti. Sä taas olet empatiakyvytön ja kapeakatseinen ihminen, kyvytön tarkastelemaan laajempia syy-seuraussuhteita ja kokonaisuuksia.
Siksi ihmettelen miksi pitää tehdä toinen lapsi noin "nopeaa" jos ei jaksa.
2,5 vuotias on kylläkin vielä niin pieni, että pärjäisi hyvin kotonakin! Eriasia jos tosiaan on joku 4v lapsi jo.
Lapsella kyllä on oikeus sisarukseen.
Ja ihmettelen vielä, etkö sinä pysty esikoisellesi rutiineja ja perusturvallisuutta tarjoamaan?
En koe että olisin empatiakyvytön, kykenen kyllä siihenkin. Mutta tällainen vain pistää miettimään. Ei masennukseen taipuvaiselta nyt lapsentekoa pidä kieltää, mutta oma jaksaminen kannattaa ottaa huomioon kun lapsia tekee.
- monella on syynsä ap- esim sairaus tai ph-paikan varaaminen
niitä ph-paikkoja ei tarvitsisi varailla kun tyhmät ei pitäisi niitä noin järkyttävissä määrin varattuina.
Subjektiivinen hoito-oikeus on karsittava pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja esikoinen 2,5 v. jatkaa elokuussa alkanutta tarhauraansa taatusti sen jälkeenkin. Minusta olisi paskamainen temppu ottaa äärettömän aktiivisessa leikki-iässä oleva lapsi pois samanikäisten seurasta ja altistaa hänet pahimmillaan koliikkivauvan uuvuttaman äidin päiväseuraksi. Olisipa piltin sitten mukava leikkiä yksin huoneessaan, kun äiti imettää.. ja imettää.. ja imettää.. ja vaihtaa vaippaa.. ja vaihtaa vaippaa.. ja vaihtaa vaippaa. Toisaalta voisihan sitä leikkiä marttyyria (kuten av:n enemmistö) ja koko perheen jaksamisen kustannuksella suorittaa sitä äitiyttä, kunnes itsellä ei olisi enää mitään annettavaa lapsille, miehelle tai kenellekään muulle. Ehkä esikoinen katsois videoita? Sitten voisi tulla av:lle kuuntelemaan vittuilua siitä, kuinka meikittä ja verkkareissa kulkeva zombie ajaa miehensä muiden naisten sänkyihin. Onhan se 4-6 tuntia tarhassa kuitenkin tuhoisin asia, mitä lapselle voi tässä maailmassa tapahtua.
No, mä nyt olenkin vain tällainen uusavuton paska. Olen tietenkin jo nyt huono äiti, mutta vielä huonompi minusta tulee kun en nuku tai ajattele välillä omiani.
Meillä on 2,5v ikäeroa lapsilla, ei noin pieni edes tarvitse niin paljoa virikkeitä kuin joku 4v lapsi :)
Eikä minulla ainakaan ollut mitään ongelmaa olla molempien lasten kanssa kotona :)
Miksi olet tehnyt toisen lapsen jos jaksaminen on noin kortilla?
Vähän vain pistää miettimään että miksi tehdään lisää lapsia jos ei jaksa? Ja kyllä, tiedän millaista on olla uhmiksen ja koliikkivauvan kanssa kotona.
Mutta tiedän että jaksan, joten on tulossa kolmas.
Sen takia, että minusta lapsella on oikeus sisarukseen. Siksi nyt, että alan olla sen ikäinen että aikaa ei ole jahkailuun. Siksi, että tiedän vauva-ajan olevan lyhyt hetki ja sitten helpottaa. Sulla ei varmaan ole ollut masennusta, vauva-aikana tai muuten? Ehkä masennukseen taipuvaisilta tulisi kieltää lastenhankinta kokonaan?Olen työssä tällä hetkellä ja jaksamisen kanssa ei nyt ole mitään ongelmaa. Oletko siis sitä mieltä, että lapsi joka on juuri tottunut tarhaan ja saanut sieltä ystäviä, tulisi ottaa sieltä pois? Ja puolentoista vuoden päästä hakea uusi paikka uudesta tarhasta (täällä paikat todella kortilla) ja pistää tottumaan siihen? Mihin jäi se natina rutiineista ja perusturvallisuudesta, pysyvistä ihmis- ja hoitosuhteista?
Sovitaan, että mä olen se huono äiti. Sä taas olet empatiakyvytön ja kapeakatseinen ihminen, kyvytön tarkastelemaan laajempia syy-seuraussuhteita ja kokonaisuuksia.
Siksi ihmettelen miksi pitää tehdä toinen lapsi noin "nopeaa" jos ei jaksa.
2,5 vuotias on kylläkin vielä niin pieni, että pärjäisi hyvin kotonakin! Eriasia jos tosiaan on joku 4v lapsi jo.
Lapsella kyllä on oikeus sisarukseen.Ja ihmettelen vielä, etkö sinä pysty esikoisellesi rutiineja ja perusturvallisuutta tarjoamaan?
En koe että olisin empatiakyvytön, kykenen kyllä siihenkin. Mutta tällainen vain pistää miettimään. Ei masennukseen taipuvaiselta nyt lapsentekoa pidä kieltää, mutta oma jaksaminen kannattaa ottaa huomioon kun lapsia tekee.
Kysyit, enkö pysty tarjoamaan esikoiselleni perusturvaa? No sitä juuri osittain pyrin tarjoamaan, kun haluan että hän jatkaa tutussa tarhaympäristössä myös vauvan synnyttyä. Minun logiikkani mukaan nimenomaan ei ole perusturvallisuutta, jos koko pakka pistetään uusiksi päiväohjelmaa myöten. Uusi vauva, uudet rutiinit, uusi tarha, uudet kaverit ja uuden hoitajat.
Minä täytän jo 35, siksi koen ettei minulla ole aikaa jahkailla lapsenteon kanssa. Esikoinen on 3 v kun kuopus syntyy, minusta ihan ok ikäero. Olisin luultavasti av-raadin mielestä ihan yhtä paska äiti jos tekisin toisen lähemmäs nelikymppisenä ja ottaisin riskin kehityshäiriöistä.
Ja pakko sanoa vielä, että olen _kaikkeni_ tehnyt lapseni hyvinvoinnin eteen. Imettänyt pitkään, hoitanut täysin itse, tarjonnut kotiruokaa, lukenut, leikkinyt, laulanut. Isovanhemmat ovat muualla, joten olemme hoitaneet koko shown täysin ilman turvaverkkoja. Lapsi oli ennen tarhaa vieraiden (mukaanlukien oma lähisuku) hoidossa ehkä 4 kertaa ja nekin yli 1,5 vuoden iässä. Irtisanouduin työstäni ja ryhdyin freelanceriksi, jotta voisimme sumplia päivähoidon siten, että lapsi on mahdollisimman vähän hoidossa. Max 7 tuntia kerrallaan, yleensä 5.
Sanot, että oma jaksaminen kannattaa ottaa huomioon lapsia tehdessä. Miten et ymmärrä, että juuri niin(kin) teen, kun lapsi jatkaa tarhassa vauvan synnyttyä? Mielestäni se on minulle, lapselle ja koko perheelle paras mahdollinen ratkaisu. Niin me jaksamme perheenä. Ja huom., lapsi ei siis ole todellakaan kokopäivähoidossa, edes nyt kun teemme molemmat vanhemmat täyttä päivää. Me venytämme omat aikatalumme niin, että lapsi on tarhassa sen minkä vaivatta jaksaa. Vauvan synnyttyä varmasti vielä vähemmän.
Tietenkin siinä tulee mustasukkaisuudet (ehkä) vaikka ei olisikaan koko aikana kotona. Voi ilmetä jopa pahempana kun ei pääse viettämään elämää kunnolla vauvan kanssa, vaan vauva "varastaa" äidin. 3v kun jo tajuaa että äiti jää vauvan kanssa kotiin ja hän ei saa. Joten se voi olla jopa pahempaa iltaisin uhmiksen ja vauvan kanssa kuin se että se uhmis olisi kotona sinun ja vauvan kanssa.
Mutta, tee miten teet.
Ollaan molemmat av:n mittapuulla kuitenkin paskoja äitejä. En tainnutkaan kertoa että itse olen nuori äiti, 23v ja 2 lasta. Kolmas tulossa.
Ja ehkäpä sen takia en ymmärräkään!! Mitä nyt nuori ihminen voi tajuta.
Mutta sen verran ymmärrän ja tajuan, että 3v voi ottaa tuon ns. "hylkäyksenä" ja että hän voi luulla että vauva vie hänen paikkansa perheessä. Ja koska hänet viedään aina pois, kun äiti jää vauvan kanssa kotiin. Lapsestahan se riippuu onko parempi paikka kotona vai hoidossa vauvan tultua taloon.
Minulla oli noita ongelmia alkuun vaikka molemmat lapset olivat kotihoidossa. No ovat vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Äiti vaan imettää ja imettää ja imettää ja vaihtaa vaippaa ja vaihtaa vaippaa ja vaihtaa vaippaa..."
Nykyvaipat on niin imukykyisiä että on ihan turha vaihtaa vaippoja 10 kertaa päivässä pelkän pissan takia. Ja imetyskerrat harvenee, kunhan maidontuotanto on saatu vauhtiin ja vauva kasvanut niin että jaksaa kiskaista vatsan täyteen nopeasti. Ja vaikka imetysväli olisi tunti, niin siinähän ehtii ihan mainiosti käydä ulkona tai tehdä jotain muuta.
"Lapselle ei tee hyvää jos hänet repäistään tutusta päiväkodista uuteen..."
HÄ? Lapsi saa jäädä kotiin, joka useimmille lienee tuttu paikka, äitinsä (tuttu ihminen) seuraan, eikä aamuisin ole kiire herätä eikä lähteä mihinkään. Hoidossa ei tarvitse kärsiä metelistä, tapella leluista tai hoitajien huomiosta tai kinastella, kuka on milloinkin kenenkin kaa. Kuulostaa lomalta, jonka aikana ehtii hyvin tutustua siihen vauvaan, joka on ainoa uusi juttu, sekä oppimaan itsekseen tekemistä, joka on niin ikään tarpeellista osata.
"Tutut kaverit ovat tärkeitä."
Pienissä kylissä tilanne voi olla toinen, mutta isompien kaupunkien päiväkodeissa yleensä melkein puolet ryhmästä vaihtuu kesän aikana. Eli ne tutukin kaverit voivat hyvin kadota. Ja mikä estää tapaamasta niitä kavereita muulloin?
"Meillä päin ei asu ketään."
Joo, ei tietenkään. Mennään asumaan korpeen, koska siellä on niin hyvä lasten kasvaa, vai miten se oli...
"Hoitopaikkaa on niin vaikea saada takaisin"
No niin kai joo, kun kaikki pitävät kynsin hampain kiinni niistä sen sijaan, että pistäisivät ne kiertoon. Jos itsekin antaa, voi myös saada.
"Meillä on oikeus, laki sanoo niin"
No v-ut on. Ajattelisitte joskus oikeudenmukaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiathan ovat juuri näin yksinkertaisia. Hienoa, että osasit pukea sen sanoiksi meille tyhmemmille. Eläköön!
Ja tällä tarkoitan työttömiä ja kotiäiteja jne
turha valittaa suurista ryhmistä.
- monella on syynsä ap- esim sairaus tai ph-paikan varaaminen
lapsi on eskarissa? ja 3 tuntia sen jälkeen hoidossa kun tykkää leikkiä kavereiden kanssa.
olen kotona taaperon kanssa.
On laiskuutta ja itsekyyttä viedä lapsi hoitoon, jos itse on kotona Ja tällä tarkoitan työttömiä ja kotiäiteja jne
mitä sitten? Luuletko että jotenkin häpeän sitä että lapseni on hoidossa ja itse olen kotona?
Heh -en tippaakaan.
On ok jos lapsi on leikkiseuran takia osa- aikaisesti pk:ssa. Mutta sitä en ymmärrä, että lasta pidetään pidempää päivää, kuin aikuisten työpäivä on. Päiväkodeissa on monesti liian vähän henkilökuntaa ja levottomuus on vain vuosien varrella lisääntynyt. LASTEN PARAS tulisi mennä aina aikuisten mukavuudenhalun edelle!!!