Lue keskustelun säännöt.
Arki vauvan kanssa..
12.01.2011 |
on kamalaa. Minulla on kahden kuukauden ikäinen vauva ja olen todella ahdistunut tähän kotona olemiseen. Kaikki ystäväni ovat lapsettomia tai ainakin työelämässä. Lähteminen jonnekin vauvan kanssa tuntuu ärsyttävältä, koska pitää pakata niin kamalasti tavaraa mukaan ja miettiä, miten missäkin voi liikkua. Päätä alkaa kiristää täällä neljän seinän sisällä. Vauva sinänsä on ihan jees, mutta mitään rakkaudentunteita mulla ei vielä ole syntynyt. Yritän kuitenkin parhaani mukaan pitää lapsen onnellisena ja terveenä. Äidit! Koska tämä helpottaa? Antakaa toivoa..
Kommentit (6)
Mutta etsi paikallisia perhekerhoja/kahviloita, vauvajumppaa yms. Asennoidu vauvan kanssa liikkumiseen, eiköhän ne tarvittavat kamat mahdu yhteen kassiin. Lähde liikkeelle sieltä kotoa. Älä odota liikoja niiltä reissuilta, nyt mennään vauvan ehdoilla. Kotiin ei kannata jäädä mutta se ei tarkoita että joka päivä pitäisi olla menossa. Perhekahviloista ja vastaavista löytyy samassa elämäntilanteessa olevia joilta saa vertaistukea ja kohta huomaat että niistä selviää. Rohkeasti vaan liikkeelle, vauva aika on lyhyt vaikka juuri nyt se ei siltä tunnu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muita, joilla ei ole sen suurempia tunteita lastaan kohtaan? Jotka tekisivät toisen päätöksen jos vielä voisivat..?
ja jatkan vielä.. nämä ovat siis tunteita, joista en voi puhua neuvolassa, enkä edes parhaille ystävilleni. Olisi hienoa kuulla, että muillakin on ollut samanlaisia fiiliksiä ja niistä on päästy yli. Kaipaan niin kovasti entistä elämääni.
alussa olin ihan samoissa tunteissa kun sä nyt... Nyt kun ajattelen sitä elämää ennen vauvaa ja oloani ym tunteitani silloin ja vertaan nykyiseen niin nyt tunnen olevani jotenki eläväsempi (mitä en olisi itse ikinä uskonut vielä vähän aikaa sitten). tiedä sitten että johtuuko se muuttuneesta elämäntilanteesta vai siitä että aloin syömään d vitamiinia :D heh
Saan myös paljon apua vauvan kanssa ja todella odotan sitä että tuo kasvaa tuosta vauvasta ns lapseksi niin sitten voi tehdäkkin jotain... Lisää lapsia en aio hankkia!
Yritä jaksaa lähteä sieltä kotoa johonkin liikkeelle: etsi joku vauvakerho (mll?, seurakunta?), jossa voisit tutustua muihin samassa elämäntilanteessa oleviin.
Se pakkaamisen määrä pienen lapsen kanssa on aika mahdoton... Vinkkinä voin sanoa, että osta riittävän ISO hoitolaukku ja pidä se aina mahdollisimman lähtövalmiina. Näinollen sitten kun on se hyvä hetki lähteä liikkeelle, niin aikaa ei enää mene pakkaamisen pohtimiseen (jolloin lapsi mahdollisesti ehtii taas hermustumaan ja lähtö viivästyy entisestään...)
Älä unohda vanhaa elmääsi täysin. Pidä yhteyttä vanhoihin ystäviisi, pyydä heitä kylään. Ja jos mahdollista, niin järjestä siten, että lapsen isä tai vaikka oma äitisi hoitaisi vauvaa välillä, jotta sinä saisit vähän omaa aikaa: käydä kahvilla kaverin kanssa tai vaikka kampaajalla/hierojalla.
Itselläni oli TODELLA vaativa vauva. Tajusin onneksi alusta asti pitää huolta myös itsestäni ja jätin lapsen välillä esim. MLL:n hoitajan hoiviin, vaikka lapsi olisi lähtiessäni itkenytkin. Parempi se silti oli lapselle, kuin se että äiti ei jaksa ja on jatkuvasti pahalla tuulella tai masentunut.
ja helpottaa kun alkaa seurustella ja myöhemmin puhella -olla siis enemmän "läsnä".