Kiukutteleva ihastunut mies

T. Ap

ihastunut, mutta kuvittelee omahyväisyydessään kaikkien ihastuvan itseensä. Kaveripiiristäkin tällaisia löytyy...

Joo jos mies vaikka katsoo päin niin se ihan selvästi haluaa pi**ua.

Syynä petetyn tausta ja etenkin epävarmuus uudesta kumppanista ja suhteen laadusta. Kiukuttelut jäivät suhteen edetessä, kun mies teki tunteensa selväksi sanoilla ja teoilla.

Hevonen ei potki rakkaudesta! Todellakaan. Hevonen potkii jos se on ärsyyntynyt jostain (esim. paarma), uhittelee toiselle tai kokee olevansa uhattuna.

kiimassa käyttäytyä kummallisesta, tuliskohan tää sanonta siitä?

ap on se, joka on häiriintynyt?



Lähinnä tulee mieleen, että ap vikittelee voimakkaasti tiettyjä miehiä, ja nämä miehet koittavat pitää hänet loitolla ikävällä käytöksellä. Olen itse tehnyt samaa kautta aikojen ei-toivottujen ihailijoiden kohdalla. Kun on tuntunut, että toinen roikkuu ja häiritsee, on pitänyt olla tyly.

Toisten tunteitahan useimmiten tulkitsee omalta kannalta positiivisempaan sävyyn. Ja usein myös päin prinkkalaa.

ap on se, joka on häiriintynyt?

Lähinnä tulee mieleen, että ap vikittelee voimakkaasti tiettyjä miehiä, ja nämä miehet koittavat pitää hänet loitolla ikävällä käytöksellä. Olen itse tehnyt samaa kautta aikojen ei-toivottujen ihailijoiden kohdalla. Kun on tuntunut, että toinen roikkuu ja häiritsee, on pitänyt olla tyly.

Seurustelin toista vuotta miehen kanssa, joka oli hurmaava, huumaava, loistava sängyssä ja kaikkea parhaimmillaan. Kääntöpuolena mies oli tunne-elämältään 44-vuotias teinipoika. Kauhean epävarma ja mun piti aina avata peli. Hän pelasi varman päälle ja varoi yli kaiken sitä, etten pääsisi niskan päälle. Tilanne, jossa mies olisi sanonut tykkäävänsä musta ja minä olisinkin sanonut jättäväni vastaukseksi, oli miehen painajainen. Jos suhteessa oli joku epävarmuustekijä, niin mies mielummin olisi luopunut suhteesta kuin antanut tilanteen mennä siihen, että minä pääsen jättäjäksi ja näkisin loukkaavani häntä. Silti oli tavattoman mukava ja helpottunut, kun minä ensin totesin riidan jälkeen: "olen edelleen rakastunut sinuun, haluatko jatkaa?". Hän ei olisi ikinä pystynyt sanomaan tuota, koska se riski, etten halua jatkaakaan oli olemassa.



Lisäksi suhteessa oli ainainen innostumattoman esittäminen miehen puolelta. Saatoimme olla sopineet alustavasti tapaavamme lauantaina ja mies soitti lauantaina iltapäivällä. Puheli niitä näitä, muttei illasta mitään. Lopulta tokaisin: "no, nähdäänkö me illalla?" Vastaus tuli: "hmm, kai se käy..." Tosi nuivalla äänellä. Mä siihen saatoin sanoa iloisesti: "mutta jos huono päivä tänään, niin voidaan toki katsoa joskus toistekin" Siinä vaiheessa miehelle tuli hätä heti todeta: "ei, kun kyllä se tää päivä käy".



No, ei tarvi miettiä, miksi suhde tuollaisen teinipojan kanssa sitten kariutui... Kyllästyin siihen psylogiseen peliin ja jätin miehen. Siinäkin vaiheessa otti asian naureskellen vastaan. (muka, näin, että loukkasi)



Mutta elämäni mies hän on silti. Hänessä oli sitä jotain...

toimii 19:n tavoin? Mä en ainakaan uhraisi hetkeäkään aikaa mieheen, joka ei vaikuta kiinnostuneelta!



Ap:n jutussa pistää silmään useat miehet, ja termi "voimakkaasti" ihastunut. Kysyn vaan, mistä helkutista kukaan voi tietää jonkun toisen olevan itseen voimakkaasti ihastunut, ellei tuo toinen ole ihan avoimesti tunnustanut tunteitaan! Väittäisinpä että saa luulla itsestään aika paljon ja liikoja, jos uskaltaa esittää, että joku huonosti itseä kohtaan käyttäytyvä onkin VOIMAKKAASTI IHASTUNUT. Hohhoijakkaa!

Ei tämä ainakaan selventänyt asiaa. Kyllä minustakin varmasti vikaa löytyy. Varmasti!



T. Ap

vastaavassa tilanteessa ja musta tuntuu, että mies hermostui siihen, kun ei saanut minusta mitään irti. Saatan olla aluksi hyvinkin avoin, mutta sitten, kun alkaa jotain tapahtumaan, en oikein tajua mitään ja lopulta, kun tajuan menen paniikkiin ja jätän vastuun ikään kuin toiselle osapuolelle. Se voi kyllä tuntua, että suihkuttelen kylmää vettä niskaan, vaikka olen ihan solmussa omien tunteideni kanssa. Vaikea siis sanoa, kuka on hullu ja kuka ei vai onko kukaan.

Ei tämä ainakaan selventänyt asiaa. Kyllä minustakin varmasti vikaa löytyy. Varmasti!

T. Ap

kuvittelet voimakkaita ihastuksia ihmisille, joihin olet itse ihastunut.

[/quote]

kuvittelet voimakkaita ihastuksia ihmisille, joihin olet itse ihastunut.

[/quote]

ihastunut, mutta kuvittelee omahyväisyydessään kaikkien ihastuvan itseensä. Kaveripiiristäkin tällaisia löytyy...

Potkut kovenee kun rakkaus syvenee.

Kokemusta on. Teki elämästäni helvetin.

käsitellä tai kestää tunteitaan.



Jos jo ihastumisvaiheessa on tuollaista niin kannattaako oikeesti... et kai kuvittele olevasi sellainen hoivaaja-nainen joka "pararntaa" miehen, sellainen ei kannata.



Jos arvostat ittseäsi, otat miehen joka ihailee sinua avoimesti ja osoittaa sen sinulle eri tavoin.

ihania ja kohteliaita.



Ehkä sinussa vain on jotain, mikä houkuttelee veemäiseen käytökseen?

ihastumista. Tosiaan vaikeuksia käsitellä tunteitaan ja tuskinpa siitä mitään hyvää seuraa tulevaisuudessakaan. Erikoista jos useampaan tuollaiseen tapaukseen olet törmännyt? Millaista oma käytöksesi miehiä kohtaan on? Käyttäydytkö tökerösti tai "sarkastisesti" ihmisiä kohtaan?

ihastumista. Tosiaan vaikeuksia käsitellä tunteitaan ja tuskinpa siitä mitään hyvää seuraa tulevaisuudessakaan. Erikoista jos useampaan tuollaiseen tapaukseen olet törmännyt? Millaista oma käytöksesi miehiä kohtaan on? Käyttäydytkö tökerösti tai "sarkastisesti" ihmisiä kohtaan?

AP:llä huono miesmaku. Kerää syliinsä jokaisen hylätyn koiranpennun-tyylillä

Uskoakseni ihastunut haluaa kohdella ihastuksensa kohdetta kauniisti. Mutta jos ihastunut tuntee aluksi toivoa ja saa positiivista palautetta, mutta sittemmin kylmän suihkun, hän varmasti pettyy. Ja kehenpä sen pettymyksen purkaisi, ellei siihen kohteeseen?



Huono käytös ei tietenkään ole suotavaa, mutta tässä mielessä mm. liian pitkälle menevä flirtti on myös huonoa käytöstä. Ei pidä antaa toisten ymmärtää ja odottaa liikoja. Ja on ymmärrettävä, että se mikä yhdelle on pelleilyä ja leikkiä, voi toisesta näyttää ihan vakavalta ihastuksen osoitukselta. Ristiriitoja syntyy aivan varmasti, mutta flirtti ei minusta koskaan ole täysin viatonta. Eihän se silloin ketään edes kiinnostaisi.



Nuorille taas näyttää olevan vaikeaa myöntää ihastumisensa tai jopa tunnistaa se itsessään. Kyse on siis kypsymättömyydestä. Joko odotetaan koko ajan jotakin vielä huimempaa tunnekokemusta tai sitten odotetaan että saisi tunteelleen vastakaikua, vaikka itse ei osata osoittaa sitä. Kaiken lisäksi jotkut kohtelevat erittäin rumasti itseensä ihastuneita. Halventavat, haukkuvat ja juoruavat, jos ihastuksen osoittaja ei satu olemaan mieluista. Sellaisessa ilmapiirissä ei varmaankaan ole erityisen helppo olla avoin.



Ap ei voi vaikuttaa miehiin mitenkään erityisesti. Mutta itseensä voi. Koska noita tapauksia on siis sattunut useampi kuin yksi, voisi miettiä itseään ja niitä vaiheita, jotka ovat noihin ihastumisiin ehkä johtaneet. Ja viisainta on tosiaankin hylätä en-mä-mitään-tehnyt-asenne. Kyllä teit ja kyllä olit! Et ehkä tarkoittanut pahaa, mutta silti olet osallinen ja jopa vastuussa syntyneistä tilanteista.