Valehtelin lääkärille että olin ottanut 20 Panacodia.

jos et ole vielä harkinnut.



Tiedät millä maksakooma/kuolio hankitaan.



Mutta miksi?

Olin jo valmiiksi sairaalassa hoidattamassa muuta vaivaani ja jemmasin siihen vaivaan kipulääkkeeksi tuodut panacodit aina talteen, kun hoitsu kävi ne jakamassa.

Ja mulla oli PMS, menkat alkoivat tänään.

tavarat ja veivät kaikki löytyneet panacodit kaniin. Osan annoin jo lekurille, mutta takaisinpa antoivat kun tänään kotiin lähdin.

Vissiin sua tosiaan hatuttaa nyt joku juttu, silti en lähtisi ehdottelemaan siirtojonona (ja tuskin saisit edes siirtoa, jos tahallaan olet yrittänyt vahingoittaa itseäsi - vain n.kolme sadasta pääsee edes harkinnan alle...)



En myöskään käske ryhdistäytyä, siitäkään nyt mitään apua ole. Sanoja vaan toisten joukossa. Mutta ajattele itsekkäästi itseäsi. Sulla ei ole käytännössä mitään syytä (luulisin...?) tehdä pahaa itsellesi. Ja korjaa, jos luulen väärin.

kyllä vähän enemmän kuin 20 panacodia, enkä edes haluaisi elinsiirtoon.

Lapset on ainoa syy miksi mä en niitä lääkkeitä eilen oikeasti ottanut.

oikeasti Suomen sairaalat ovat pullollaan näitä säälittäviä reppanoita:/

on kammottava näky niin hoitohenkilökunnalle kuin omaisellekin. Joten unohda se parasetamoli. Panacodin kodeiini voi viedä tajun kankaalle, mutta ei se sua varsinaisesti tapa.



Jos sulla on lapsia ja tarvitset niiden kanssa apua, saat sitä esim. kuntasi perhekeskuksesta tai -usko tai älä- lastensuojelusta. Ls ei vie lapsiasi EIKÄ huostaanota heitä, mutta saat apua arjen pyörittämiseen kunnes paranet. Ekan puhelun voit soittaa nimettömänä ja vaikka numero salattuna, jos haluat.



Jostakin olen aikoinani bongannut mielipiteen, jonka mukaan itsensä hoitamista ja kuntoutusta tuetaan ihan kivasti, mutta hoitamatta jättämisellä on rankemmat seuraukset. Kaikkien kannalta. Vajaakuntoinen ja hoidosta kieltäytyvä äiti tai isä ei ole se paras mahdollinen edes omille lapsilleen, mutta toisaalta omille lapsillesi kelpaat sairaanakin. Kunhan vaan hoidat itseäsi!



Kokemuksesta tiedän, että lapset kärsivät suuresti vanhemman sairaudesta ja jälkipyykki voi olla mittavampi kuin se vanhemman sairaus. Ihan turhaa kärsimystä, jos asiat ovat hoidettavissa.



Tsemppiä :) Ja kerro enenmmän, jos jaksat.

Isäni kuoli kesällä, kun ensin maksa lakkasi toimimasta ja sitten menivät munuaiset, lakkasi ensin syömästä ja sitten lopulta nukahti pois. Rauhallinen lähtö.

vain maksaansa sairastava kuolee usein kutinaan ja ammoniakkitason nousuun = sekava mielentila, harhat yms. Menee koomaan tai raapii itseään (etenkin kämmeniä ja jalkapohjia) ja rukoilee apua lääkkeistä. Joskus maksaansa potevaa kuolevaa potilasta pidetään tämän takia tarkoituksella narkoosissa.

Ja musta kanssa nää maksapotilaat jotka kuolee on aika oksettavia. Se haju, keltainen iho ja silmät. Kutina. Sekavuus. Yleensä runsaasti askitesta, vatsa turpoaa valtavaks. Ällöö

Ikävä kyllä näihin potentiaalisiin elinsiirtopotilaiiin (esim. se maksa, munuainen, keuhkot) liitetään lähes aina kohtuuttomasti kielteisiä tunteita (juoppo, hoitamaton diabetes, ketjupolttaja....)



No, joillain ne pelit ja vehkeet toimii paremmin kuin toisilla. Ihmettelen vaan ihan kaikissa tapaukisssa, miksi esim. merkittävä osa avoapteekkien lääkkeistä, myymälöiden alkoholista ja niistä syöpäkääryleistä ovat kenen tahansa tohvelintallaajan ulottuvilla. Ei niillä ainakaan parane.



Ja juu, se viimesiään vetelevän maksapotilaan imelä ominaishaju, harhaisuus, askites ja voimattomuus ovat rankkaa katsottavaa --- ihan sama mikän sen aiheutti, silti.

Ja musta kanssa nää maksapotilaat jotka kuolee on aika oksettavia. Se haju, keltainen iho ja silmät. Kutina. Sekavuus. Yleensä runsaasti askitesta, vatsa turpoaa valtavaks. Ällöö

jos pidät jonkun ihmisen kuolemaa "ällönä" tai oksettavana. Monessa sairaudessa ihminen riutuu loppumetreillä, mutta hän on silti ansainnut kohtelun ihmisenä. Valitettavasti hoitoalalle(-kin) eksyy ihmisiä, jotka eivät sinne sovi, sääli niitä potilaita, jotka joutuvat viimeiset hetkensä sellaisten hirviöiden kanssa viettämään. Siskoni kuoli maksakirroosiin, mutta ei kyllä ollut kuollessaan keltainen, eikä haissut, tosin siellä hoitajat pesivätkin potilaita säännöllisesti. Askitesta oli poistettu 4-5 kertaa. Onneksi kohdalle sattui vain ammattitaitoisia hoitajia, jotka kohtelivat potilasta ihmisenä, loppuun asti. Harvassa sairaudessa potilas on hehkeimmillään, kun loppu häämöttää, toivottavasti silloin ei kohdalle osu ammattitaidotonta, hyi mua yököttää-sun ulkonäkös-hoitsua.