Lue keskustelun säännöt.
Oletko mielestäsi hyvä äiti?
11.01.2011 |
Mä en kaikissa asioissa.
Huolehdin lapsien terveydestä,puhtaista vaatteista, turvallisuudesta, terveellisestä ruuasta
mutta yhteistä aikaa en osaa riittävästi antaa.
Pitäisi enemmän näperrellä lapsien kanssa, lueskella ym
mut aina kun olisi tähän aikaa niin alan tekemään omia.
Sitten hermostun herkästi ja alan huutaa. Siihen yritän nyt kovasti tehdä muutosta.
Voi kun oppisi viettämään enemmän aikaa lapsien kanssa, silloin voisin sanoa olevani hyvä äiti.
Kommentit (12)
Erityisen ylpeä olen siitä, että lapset saivat olla pitkään kotona ja edelleenkin heillä on äiti ihan vieressä, kun ovat koulussa. Ip-kerhossa ovat jos haluavat, ei ole pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehdi/jaksa/viitsi leikkiä lapseni kanssa. Aina on jotain "tärkeämpää" hommaa.
Lapsella on turvallinen olo ja hän tietää, että äiti ja isä rakastavat häntä. Juuri se leikkiminen on vaikea minulle. Käyn tosi mielellään konserteissa/elokuvissa/teattereissa/hoplopissa jne Lapsi sanoo, että tykkää kun äiti vie kivoihin paikkoihin ja osta ihania mekkoja :)
En ole huono äiti muttei paraskaan.
Kun näen lapseni olevan onnellinen lähelläni, tiedän sen!
Näpertelen kyllä lapsen kanssa, lueskelen hänelle ja harrastetaan yhdessä. En hermostu enkä huuda. Mutta en panosta vaatteisiin, turvallisuuteen enkä ruoan terveellisyyteen.
mutta se ihmetyttää, että usein ollaan kehumassa, että mahtavaa kun teet lapsen kanssa juttuja.
Leivotaan, käydään pulkkamäessä, luistelemassa, uimassa, retkillä, askarrellaan, pelataan lautapelejä, rakennellaan lumiukkoja, käydään risteilyillä jne. viikonloppuisin. Yleensä kyllä keskityn pyykkiin ja lattianpesuun enemmän kuin lapseen viikonlopun aikana...
Tylsäksihän se viikonloppu kävisi jos ei mitään yhdessä tehtäis! Mä ihmettelen, että mitä muut sitten puuhailee? Ei mitään... Omasta mielestäni olen itsekäs, joka nyt vaan hermostuu yksinäiseen lapseen aina välillä ja päättää lähteä sen takia jonnekin, että se saisi äidistäkin seuraa joskus. Yleensä meillä kyllä on joku lapsi kylässäkin, jotta se tokaluokkalainen ei koko ajan ihan yksin taapertaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolehdin perustarpeista ja olen paljon lasteni kanssa. Luen, keskustelen, harrastan ja paljon ihan vaan ollaan nyt kun vielä olen hoitovapaalla. Töihin kun palaan, tiedän rumban alkavan.
Välillä stressaan siitä, pitäisikö mulla itselläni olla enemmän omia juttuja, pitäisikö lasten kanssa käydä enemmän kerhoissa ja harrastamassa ja muutenkin olla jotyain tavoitteellisempaa ja kunnianhimoisempaa tekemistä...
Olen hyvä äiti, mutta huono kotiäiti. Mulla on tosi tiivis suhde tyttäreni kanssa, me leikitään ja harrastetaan paljon yhdessä kaikenlaista, monta kertaa päivässä halitellaan ja kerrotaan kuinka paljon tykätään toisistamme enkä ole tainnut koskaan oikeasti suuttua tai huutaa hänelle. Hän on kyllä kiltti ja rauhallinen luonne.
MUTTA: Inhoan kotitöitä, mies laittaa meillä enemmän ruokaa kuin minä, en jaksa siivoilla joka päivä, ja pyykkiä pesen aina pakon edessä monta koneellista kerralla kun sitä pääsee kertymään, jne. Tunnen itseni hyväksi äidiksi lapselleni, mutta laiskaksi kotiäidiksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten leikkiä?
Minun siskoni leikkivät aina hysteerisesti lasteni kanssa. Siis jotenkin eivät edes kestä, jos lapset vain ovat.
Lapset kuitenkin leikkivät ihan koko ajan muutenkin.
Jotenkin tuntuu naurettavalta, että kyläilytkin on siskoillani sellaista jatkuvaa riehumista niin, ettei aikuisille ehdi edes päivää sanoa.
leikkimiseen siten, että kokee vanhempien olevan kiinnostunut hänen maailmastaan ja arvostaa sitä mikä on myös hänelle tärkeää.
Leikin luvattoman vähän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En täydellinen, koska tuskin kukaan on :)
lapsia ei pidä erityisesti leikittää, siis väen väkisin.
Lasten pitää osata itse keksiä ja luoda leikkejään ja toimia keskenään.
Suurimmat haasteet silti vielä edessä, lapset 1v3kk ja 7vko.