3,5v. oppi kirjoittamaan. Kannattaisiko taitoa (+suoranaista lukemista) tukea ja

Anna kehittyä ihan normaalisti. Meillä puoli vuotta nuorempikin kirjoittelee jo ihan päteviä runoja ja ensi vuonna todennäköisesti haetaan yhdessä taiteilija-apurahaa.

olin tollainen. tekisin vain niin, että jos ja kun haluaa lukea, tarjoat aina kirjaa. siis mahdollistat sen, että voi lukea. anna kirjoja lahjoiksi.



huikea sanavarastohan tässä on kertynyt ja verbaalista lahjakkuutta. olen mä kyllä muutenkin fiksu, onneksi laiskuus suojaa ;)

niin kuin annoinkin, kun oma oppi lukemaan 4,5v ikäisenä. Alkuun osasi vain isot kirjaimet, joten kaivoin hyllystä sellaiset lastenkirjat, jossa teksti oli isolla. Kun halusi täyttää tehtäväkirjoja ja isoveljen vanhoja koulukirjoja niin annoin tehdä. En kieltänyt enkä käskenyt. Koulussa keskittyy nyt opettelemaan kirjainten piirtämistä kauniisti (meidän perheen heikko kohta).

Jos lasta kynähommat ja lukeminen kiinnostaa, tottakai se saa sen oppia, mutta ei varmaan kannata alkaa tietoisesti opettamaan. Itse opin 4-vuotiaana lukemaan, eikä siitä mitään haittaa koskaan ole ollut, päinvastoin. Ja leikkiäkin on ehtinyt ihan tarpeeksi, vaikka lukeminen on ollutkin aina se kivoin juttu.

Anna kehittyä ihan normaalisti. Meillä puoli vuotta nuorempikin kirjoittelee jo ihan päteviä runoja ja ensi vuonna todennäköisesti haetaan yhdessä taiteilija-apurahaa.

Kiitos.

Luin jo 2-vuotiaana sujuvasti vanhempieni ammattikirjallisuutta :)

En estelisi, mutta jos tuntuu uppoavan kirjoihin, koittaisin ohjata muuhunkin tekemiseen. Meillä lapsi oli 4.5 v ja aika pian luki aku ankkoja ja oikein uppoutui niihin. Eli vähän ohjausta voi olla hyvä, jos uusi taito kiehtoo niin, ettei malttaisi tehdä mitään muuta.



Sujuva lukutaito on hyvä pohja, mutta se laittaa myös vanhemmat vastuuseen siitä, mitä lapsi näkee. Jotkut Iltiksen otsikot tai vieraskielisen tv-sarjan tekstiys voivat olla aika hämmentäviä pienelle.

alle kouluikäisenä paksuja romaaneja, seikkailukirjoja, kaiken mitä sain käsiini. äiti yritti ohjata ja piilotti jopa pari kirjaa. kuuntelin että mihin huoneeseen piilotti ja etsin ne sieltä myöhemmin ja luin nekin.



lainasin kirjastosta ala-asteella röykkiöittäin kirjoja. jos kirjoissa oli seksiä, piilotin ne äidiltä.



rakastan vieläkin lukemista. tuntuu kuin olisin elänyt ja kokenut monta elämää, eikä kaikkea ole tarvinnut itse mennä hölmönä kokeilemaan. ilmeisesti olen siinä samalla viisastunut, kun olen oikein eläytynyt..

Voi tulla tylsää sitten eskarissa ja ekalla kun osaa jo kaiken = joidenkin lasten kohdalla häiriökäyttäytymistä.

Siis kopioiko kirjaimia ja tekstejä vai ihan kirjoittaa oikeita sanoja omasta päästä, jolloin siis pitää ostata jo lukeakin?

Meillä neiti on osannut nimensä ja tuttujen nimet kirjoittaa jo pitkään, kuin myös kopioimaan sanoja. Ei varsinaisesti vielä lue, mutta joitain sanoja osaa jo hieman lukeakin ja nyt siis joitain sanoja kirjoittaa ilman mallia oikein. Kyseessä eskarilainen. On aina ollut kiinnostunut kynähommista ja nyt kiinnostus eskarin myötä kasvanut. Ei kuitenkaan olla erityisemmin harjoiteltu asiaa, omaan tahtiin on saanut oppia asioita.

Pointtini on, että ei välttämättä heti osaa kirjoittaa ja lukea, vaikka nimensä ja muutaman sanan kirjoittaakin:)

enkä estelisi mitenkään. Olen itse oppinut ensin kirjoittamaan (ja siis en mitenkään mallista, vaan ihan "oikeasti") ja siitä vähän ajan päästä lukemaan. Tosin tuolloin olin "jo" 5-vuotias.



Jos on kovaa intoa lukemiseen ja kirjoittamiseen ja niihin suorastaan "uppoaa" niin en ymmärrä ollenkaan mitä pahaa siinä on?? Itse olen uppoutunut kirjojen maailmaan 5-vuotiaasta lähtien jatkuvasti enkä osaa nähdä sitä pahana asiana. Koulu, opiskelut ja työelämä ovat sujuneet kuin vettä vaan ja lukeminen on minulle kuin leipää, "luen siis olen" on suorastaan tunnuslauseeni. Miksi lukeminen olisi sen pahempi asia kuin esim. kiinnostus urheiluunkaan?



Ekalle mennessäni luin paksuja kirjoja, eikä siihen aikaan ollut yleistä, että olisi saanut omia tehtäviä tms. Seurasin siis muiden lukemaan opettelua, mutta tykkäsin kovasti seurata sitä miten muut oppivat lukemaan :) Olin kotonakin aina selittänyt miten se ja se lapsi on nyt oppinut lukemaan.

tekeen O:n, miettii, sitten oikealle puolelle M, vasemmalle E jne. :)



Joskus menee ihan sanat nappiin. Joskus kirjoittaa oikealta vasemmalle, joskus "peilikuvamaisesti", joskus niin että se näkyy oikein "väärinpäin" vastapäätä istuvalle, esim. L:ssa koukku yläpuolella jne.



Vaikea selittää, mutta varsinkin tuo jälkimmäinen on tosi hassua.

skräääääh. Kkjhooooljaankhhhkkksn, kot.



T. Hella, 3 vee.

tosi taitava 3,5v sulla!



Mulla samanikäinen, eikä vielä piirtele kuin niitä ihmisiä, joilla pystysuorat viivat käsinä ja jalkoina.



Ei todellakaan onnistu mitään kirjaimia kirjoittaa, vaikka aakkoset osaakin kaikki :D

niin ilman muuta tukisin häntä, ilman mitään painostusta tietty.

kirjoittelu kuvamallasi tavalla on minusta ihan tavallista kolmivuotiailla, ainakin oman tuttavapiirin otannalla. Meillä tyttö alkoi kirjoittaa kolmivuotiaana ja se oli helppoa tietenkin, koska osasi jo kaikki aakkoset. Nyt nelivuotiaana lukee jo vähäsen. Kannattaa toki kannustaa lasta ja piirrellä ja kirjoitella yhdessä hänen kanssaan. Veikkaanpa, että näin taitaa tehdä tuossa iässä lähes kaikkien lasten vanhemmat. ;)

Mun johdolla toisteli kun kirjoitin ja tavasin muutamia sanoja. Jaksaa myös keskittyä melko pieniä hetkiä kerrallaan.

Kun oikein innostun ja pääsen asiaan niin lapsi on jo piirtelemässä kukkia, eikä enää ole kiinnostunut asiasta.



Ap

olin tollainen. tekisin vain niin, että jos ja kun haluaa lukea, tarjoat aina kirjaa. siis mahdollistat sen, että voi lukea. anna kirjoja lahjoiksi.

huikea sanavarastohan tässä on kertynyt ja verbaalista lahjakkuutta. olen mä kyllä muutenkin fiksu, onneksi laiskuus suojaa ;)

Anteeksi, en voinut vastustaa ;-)

kirjoittelu kuvamallasi tavalla on minusta ihan tavallista kolmivuotiailla, ainakin oman tuttavapiirin otannalla. Meillä tyttö alkoi kirjoittaa kolmivuotiaana ja se oli helppoa tietenkin, koska osasi jo kaikki aakkoset. Nyt nelivuotiaana lukee jo vähäsen. Kannattaa toki kannustaa lasta ja piirrellä ja kirjoitella yhdessä hänen kanssaan. Veikkaanpa, että näin taitaa tehdä tuossa iässä lähes kaikkien lasten vanhemmat. ;)

Meidän 3-vuotias ei pitänyt kynähommista. Inhosi värittämistä ja piirtämistä ja kiinnostui asiasta vasta 4-vuotissynttäreiden tienoilla. Nyt vasta osaa kirjoittaa oman nimensä ja veljensä nimen. Piirtää ihmisiä ja kukkia, mutta ei todellakaan ole kiinnostunut kirjaimista ja kirjoittelusta. Lapsi saa piirrellä ja opastan toki nimen kirjoittamisessa, jos haluaa, mutta yleensä ei halua. Ei halua lukeakaan (katsoa kirjaimia) vaan meillä kyllä luetaan niin, että äiti lukee ja lapsi kuuntelee/katsoo kuvia.

Omaan tuttavapiiriini kuuluu pari muuta 4-vuotiasta poikaa ja kukaan ei lue eikä kirjoita, kolme ei osaa kirjoittaa omaan nimeään, yksi meidän pojan lisäksi osaa. Tytöt taas osaavat tuon ikäisinä, mutta eivät todellakaan kirjoittele vanhempien kanssa yhdessä mitään muuta. Ihan leikeissä kuluu tuokin aika.

lapselle juuri edes lukea kirjoja tmv. Lapsella on vielä 2 pienempää siskoakin, joten äidillä ei ole valitettavasti ollut erityisemmin aikaa. :(

Taito yllätti siksikin kovasti.

Lapsi ei osaa kirjoittaa täysin oikein omaa nimeään jne, joten mitään valmennusta tässä ei ole takana, ei ollenkaan.



Lapsen inspiraation lähde on isosisko, eskarilainen, joka oppi lukemaan pienellä tsemppauksella melkein itsekseen 5-vuotiaana. Hänen puuhailujaan ja kynähommiaan on seuraillut ahkeraan.



Motorisesti on kehittyneempi kuin siskonsa saman ikäisenä, mutta ei kirjaimet nyt tietenkään virheettömiä ole. S väärinpäin ja mitähän muuta... E:ssä 4 sakaraa... :)



Hienoa hahmottamista ja oivallusta joka tapauksessa.



Ap