Kotiäidit ovat kansaneläkkeellä eräs lähes tulottomista

Siihen on kyllä varauduttu. Kansaneläkkeen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä siltikään.

Jokainen liitto loppuu joskus, tavalla tai toisella.

Onko se joku vakio, että ukko jättää?? Enkä tosiaan tyhjän päälle jää, jos ukko jättäis.Onneksi en ole sulle sukua, mun lapset ei olis noin ilkeää puolisoa varmaan edes valinneet.

Sitten kun ukko on lähtenyt ja lapset ovat isoja + tulevat toimeen omillaan, on katkera nainen siellä nurisemassa, että elämän parhaat vuodet tuhlasi ja kyllä lapset ovat nyt velkaa.

Oma anoppini on loisimassa joka ikisellä lomamatkallamme, syömässä ruokamme ja kadehtimassa suunnilleen jokaista istutustamme, koska itse asuu kaupungin asunnossa vuokralla pienellä eläkkeellä.

Minähän olen tietysti se paska äiti, kun käyn töissä ja tienaan perheelle elantoa, mutta siltipä vaan on katkera ja kelpaisi minun elämäni hänellekin.

Kuka sitä ikinä tietää milloin tästä elämästä lähtee? Ja tietenkin jos sattuu, vaikka epäilenkin meidän pitkän historian takia, että mies joskus jättäisi, niin on minulla koulutus. Voin vähän lisäkouluttaa ja saada jonkun työpaikan. Muutenkin menen varmaankin lasten aikuistuessa töihin taas.



Mutta lapset aina ovat tietoisia äitinsä arvoista, halusta laittaa heidät ykkösiksi. Tuntuu, että täällä jotkut töihinsä tyytymättömät äidit ovat nyt ehkä hieman kateellisia äideille, joilla on mahdollisuus olla kotona.



Kaikilla ei mahdollisuutta ole, mutta jos on, se on parasta lapsille, kysykää vaikka heiltä.

puolisot omistavat omakotitalon puoliksi ja heillä on aikuisia lapsia. Mies kuolee. Lapset perivät puolet omaisuudesta. Nainen ei pysty asumaan talossa, koska on pieni eläke ja säästöjä vain vähän, koska miehen osuus rahoista jaettiin lasten kesken. Joten talo myydään ja lapset haluavat oman osuutensa talorahoista. Puolella talorahalla ei välttämättä enää saakaan kuin yksiön tai kaksion ja ylimääräistä rahaa voi jäädä niukasti.



Tämä vain skenaariona miten omaisuus puolittuu, jos omistus on täsmälleen tasan. Jos miehen osuus omaisuudesta onkin enemmän, jää naiselle entistä pienempi osuus.

puolisot omistavat omakotitalon puoliksi ja heillä on aikuisia lapsia. Mies kuolee. Lapset perivät puolet omaisuudesta. Nainen ei pysty asumaan talossa, koska on pieni eläke ja säästöjä vain vähän, koska miehen osuus rahoista jaettiin lasten kesken. Joten talo myydään ja lapset haluavat oman osuutensa talorahoista. Puolella talorahalla ei välttämättä enää saakaan kuin yksiön tai kaksion ja ylimääräistä rahaa voi jäädä niukasti.

Tämä vain skenaariona miten omaisuus puolittuu, jos omistus on täsmälleen tasan. Jos miehen osuus omaisuudesta onkin enemmän, jää naiselle entistä pienempi osuus.

Kaikilla ei mahdollisuutta ole, mutta jos on, se on parasta lapsille, kysykää vaikka heiltä.

Jos minulta olis joku kysynyt jotakin, niin minun äitini olisi saanut mennä töihin jo paljon aikaisemmin. Niin maanisella tarmolla hän minua kyttäsi ja vahti koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Ja sitten kehtasi vielä valittaa, että kaikkeni minä olen antanut eikä kukaan piittaa paskaakaan. Marttyyriäideillä on aivan erityinen paikka Helvetissä, jos Helvetti suinkin on olemassa.

rahaa leipään, jos sitä kerjäämistä ei ole vielä kielletty :).

Minä uskon tulevaisuuteen, rakkauteen, ihmisten hyvyyteen. Nämä vuodet, jotka olen saanut lasteni kanssa viettää kotona, ovat olleet minulle taivas. Olen valmis maksamaan näistä vuosista vaikka sen, että kurjana kerjäläisenä lopun elämäni kadulla viettäisin. Lapseni ovat ihania. Heissä on tulevaisuus. He osaavat rakastaa. Mikään muu ei ole niin tärkeää.

ei ole ollut elämässään todellista puutetta ja kurjuutta vielä :(

Voinhan minä sitten eläkeläisenä vaikka kerjätä kadunkulmassa rahaa leipään, jos sitä kerjäämistä ei ole vielä kielletty :).

Minä uskon tulevaisuuteen, rakkauteen, ihmisten hyvyyteen. Nämä vuodet, jotka olen saanut lasteni kanssa viettää kotona, ovat olleet minulle taivas. Olen valmis maksamaan näistä vuosista vaikka sen, että kurjana kerjäläisenä lopun elämäni kadulla viettäisin. Lapseni ovat ihania. Heissä on tulevaisuus. He osaavat rakastaa. Mikään muu ei ole niin tärkeää.

entä jos tulee ero- millä elät kotiäiti, jos on avioehtoi?

t. ap

t: kotiäiti

Näin kirjoittelee ihminen, jolla ei ole ollut elämässään todellista puutetta ja kurjuutta vielä :(

Voinhan minä sitten eläkeläisenä vaikka kerjätä kadunkulmassa rahaa leipään, jos sitä kerjäämistä ei ole vielä kielletty :). Minä uskon tulevaisuuteen, rakkauteen, ihmisten hyvyyteen. Nämä vuodet, jotka olen saanut lasteni kanssa viettää kotona, ovat olleet minulle taivas. Olen valmis maksamaan näistä vuosista vaikka sen, että kurjana kerjäläisenä lopun elämäni kadulla viettäisin. Lapseni ovat ihania. Heissä on tulevaisuus. He osaavat rakastaa. Mikään muu ei ole niin tärkeää.

Olin kotona 15 v ja nyt mulla on menestyvä yritys, tienaan tuplasti sen mitä mieheni. Eiköhän tästä eläkettäkin ehdi kertymään, jos meidän ikäpolvi tulee nyt yleensä edes eläkkeelle pääsemään. Siksi olemmekin sijoittaneet asunto-osakkeeseen ja ostamme lisääkin, kunhan tässä kohtapuoliin hinnat tippuvat. Veikkaan, että tulevaisuuden katkerat ihmiset ovat juuri näitä "uhrasin koko elämäni työlle ja nyt en saa edes eläkettä". Ja voihan sitä elää elämäänsä vaatimattomastikin ja tyytyväisenä. Ei kaikki perusta matkustelusta ja maisesta mammonasta. Jos ei ole velkaa, niin aika pienellä summalla yksi ihminen pärjää.

puolisot omistavat omakotitalon puoliksi ja heillä on aikuisia lapsia. Mies kuolee. Lapset perivät puolet omaisuudesta. Nainen ei pysty asumaan talossa, koska on pieni eläke ja säästöjä vain vähän, koska miehen osuus rahoista jaettiin lasten kesken. Joten talo myydään ja lapset haluavat oman osuutensa talorahoista. Puolella talorahalla ei välttämättä enää saakaan kuin yksiön tai kaksion ja ylimääräistä rahaa voi jäädä niukasti.

Tämä vain skenaariona miten omaisuus puolittuu, jos omistus on täsmälleen tasan. Jos miehen osuus omaisuudesta onkin enemmän, jää naiselle entistä pienempi osuus.

naisen osuushan on edelleen se puolet. Siis jollei ole avioehtoa ja sellaistahan ei kotiäidit tee.

huonommin voisi mennä kuin työttömämä yh-äitinä, joten eiköhän sitä tultaisi toimeen. En ole koskaan elänyt yltäkylläisyydessä.