Grrr, töissä ei ole töitä...

Näinpä, ei tekemistä minullakaan. Tulin taloon viitisen vuotta sitten ja silloin olin vielä innosta pinkeänä uudistamassa osastoa. Nyt kun perustyö on tehty ja hommat sujuu rutiinilla, päivät ovat tyhjää täynnä. Pomon kanssa olen käynyt pari itkupotkuraivarikehityskeskustelua asiasta, mitään haastavampaa ei muka ole. Olen tylsistynyt, vihainen, masentunut, vaikka mitä. Kateellinen miehelleni, jolla on haastava ja vastuullinen, tapahtumarikas työ.



Minäkin teen töitä pääasiassa etänä, joten käytännössä venyn kotona yöpuvussa odotellen että jotain tulisi ja hoitelen rutiinihommat parissa tunnissa. Kauhea tilanne, kun ei tätä kehtaa kenellekään edes sanoa, saati valittaa. Palkka on hyvä, joten kaipa tässä vielä kevään jaksan. Työmotivaatio on tosin minimissa tällä hetkellä ja aikeissa on vaihtaa kokonaan alaa.

Henkisesti välillä raskasta, kun tietää että lapset kärvistelee päiväkodissa ja itse vaan istuu ja odottaa milloin voi lähteä hakemaan.



Palkka sentään on hyvä eikä ylitöitä ole. En halua vaihtaa työpaikkaa ennen kuin lapset ovat isompia.

Istuskelen koneen ääressä 8h/pvä yksin, siitä ehkä 1-2h teen jotain hyödyllistä. Tekisi mieli irtisanoutua,mutta en uskalla ennen kuin olen löytänyt paremman työpaikan. Henkisesti puuduttavaa, aamuisin en haluaisi edes nousta sängystä kun inhoan jo tulevaa työpäivää etukäteen!

Minulla on töissä samanlaista, aina. Vuoden olen kärvistellyt ja nyt on pakko keksiä jotain. Olen pomollekin asiaa valitellut, mutta ymmärrystä ei heru. Ehkä lähden opiskelemaan jotain.

Joskus olen ollut töissä, jossa 10-12 h työpäivät olivat normaaleja eikä mitään taukoja ehtinyt pitämään. Miksi en löydä kultaista keskitietä mistään?

Huh, jossain siellä siis on kohtalotovereita! Joo munkaan kohdalla ei todellakaan ole kysymys siitä ettäkö en haluais tai viittis tehdä töitä, mutta kun niitä van ei kertakaikkiaan ole! Mäkin yritän vääntää ja suunnilleen keksiä kaikenlaista markkinointiin ja muuhun liittyvää, muta kun olen luonteeltani sellainen että teen asiat nopeasti, ei niistä keksimistäni töistäkään ole paljoa apua. Toi että alkais jonkun etäopiskelujutun onkin hyvä idea! Tässä duunissa mulla olis aikaa vaikka kuinka ja paljon tehdä koulujuttuja, ja ehkä työnantajakin hyötyis niistä loppumetreillä...Nyt heti katsomaan mihin vielä ehkä kerkiäis mukaan *inostunut pitkästä aikaa, muttei siis töistä:)*

Näinkin päin voi siis töistään valittaa, eli vakituinen työpaikka on, ihan ok palkka näin assarin hommissa, vaan ei ole töitä! Päivät matelee eteenpäin ja käynnit näillä sivuilla ja fb:ssä vie mun päivästä varmaan nykyään yli puolet! Työnantaja varmaankin aavistaa mun tilanteen, mutta ei näy paljon kiinnostavan. Toinen puoli tiety on että en nyt ihan viittis mennä pomolle asti valittamaan että ei oo töitä, kohta ruvetaankin puhumaan palkanalennuksista ja työajan lyhentämisestä...boring...

Sama homma. Haluaisin tehdä töitä, mutta kun ei ole. En halua jatkuvasti olla vaatimassa lisäduunia. Sitäkin olen tässä pyytänyt jo muutamaan otteeseen. Mietin vain yksi päivä, että jos työnantaja kerää datatietoja siitä, mitä työntekijä koneella tekee ni voi tulla sanomista kun on luettu uutisia ja muista ei työhön liittyviä sivustoja.

joissakin "työpaikoissa" on täyttä totta.

Olin itse neljä kuukautta paikassa, jossa ei mitään järkevää hommaa. Olen tottunut että työpaikalla pitäis olla tekemistä.



Vaihdoin paikkaa, sain liikaa työtä tehtäväksi ja seurauksena ylirasitus ja vakava masennus, joten kultaista keskitietä pitäis oppia kulkemaan.



Kumpikaan ei ole terveellistä, työn vähyys ja työn paljous!!!

Istuskelen koneen ääressä 8h/pvä yksin, siitä ehkä 1-2h teen jotain hyödyllistä. Tekisi mieli irtisanoutua,mutta en uskalla ennen kuin olen löytänyt paremman työpaikan. Henkisesti puuduttavaa, aamuisin en haluaisi edes nousta sängystä kun inhoan jo tulevaa työpäivää etukäteen!

Pahinta on, että joutuu teskentelemään tekevänsä töitä. Meillä on tässä avokonttorissa muitakin "osastoja" joilla tuntuu riittävän duunia. Nolottaa aina kun kävelevät tästä ohi ja minä vaan notkun, haluaisin oikeasti mielummin työskennellä, niin päivätkin menis nopeemmin.

Vaikea edes kuvitella tuollaista työtä, kun olen itse aina päätynyt ihan piiskapaikkoihin, joissa ei ehdi edes kahvia juoda. :) Oisko sun mahdollista ehdottaa työnantajalle lisäkoulutukseen tai opiskelemaan lähtemistä, hyvillä perusteluilla?

siivousalalle niin ette näe tietokonetta muuten kuin pölyjä pyyhkiessä sen päältä, eikä tarvitse miettiä mitä tekee seuraavaksi vaan että saa annetun ajan riittämään siihen mitä ainakin on saatava tehtyä...

ja viimeisen 5kk aikana mulla on ollut oikeasti töitä 2 viime kuukauden aikana ja silloinkin ehkä 1h päivässä. Olen siis päivät kotona tekemässä "etätöitä" eli siivoan, pyykkään ja laitan lapset kouluun ja otan ne sieltä vastaan. Huhhei

Jos tästä maksetaan 500€ enemmän kuin siivoamisesta, niin mielummin istun tässä.

Jos tästä maksetaan 500€ enemmän kuin siivoamisesta, niin mielummin istun tässä.

Olen muitakin paikkoja hakenut ja pariin olisin päässytkin, mutta niissä vaatimuksena just nää mahdollisuus jäädä ylitöihin lyhyellä varoitusajalla (ei käy, mun on pakko hakea lapset hoidosta ennen klo 17.00). Eli noissa olis varmaan vipinää riittänyt.



Ja toinen haitta. Noissa mulle tarjotuissa paikoissa olis palkka laskenut toisessa 700 e/kk ja toisessa melkeen 1000 e/kk, joten ei kiitos.



Aloitin sitten opiskelut. Ja teen surutta kouluduuneja työaikana, varsinkin noita työcaseja saa kivasta kasaan. Arvatkaa olenko suosittu ryhmätyökamu ;).



Ja hiljaiseksi vetää, kun kaverit uupuu omissa töissään. Yksikin palasi just burnoutin jälkeen töihin... ja paikkaa duunejaan taas iltaisin kotoa käsin.

Irtisanouduin firman markkinointiin liittyneestä toimistotyöstä, jossa ei ollut mitään tekemistä. Viikossa ehkä yhtenä päivänä oli joki järkevä 3-5 tunnin hoidettava asia. Muuten ei ollut muuta tekemistä, kuin kaappien siivoamista, lehden lukua, joskus johonkin sähköpostiin vastailua, turhissa palavereissa istumista, yms.



Vuodessa oli kolme hektistä viikkoa, jolloin tekemistä riitti ylitöiksi asti. Muuten oli sitten vaan noiden viikkojen valmistelua (mikä oli puolessa viikossa tehty.)



Yritin kovasti kehitellä järkevää tekemistä. Ideoin, otin kontakteja sopiviin yhteistyökumppaneihin, jotka näyttivät vihreää valoa ajatuksilleni, jne. Mutta lähin pomoni ilmoitti aina, että ideani eivät veisi muka yrityksen tuotteiden myyntiä eteenpäin. Ei antanut edes kokeilla - vaikka se ei olisi firmalta vaatinut muuta panostusta kuin minun työpanokseni.



Yritin kysellä sitten pomolta lisää tekemistä. Ei se keksinyt muuta, kuin joidenkin kahvitusten varailuja kokouksiin, juoksutyttönä toimimista, yms. turhauttavaa koulutukseen nähden ja sitäkään ei tarpeeksi.



Joka aamu keljutti mennä töihin tylsistymään. Aloin kärsiä asiasta henkisesti. Irtisanouduin, nyt teen opensijaisuuksia, kunnes uusi paikka löytyy. Olen onnellisempi näin.

Up. Itse painin saman ongelman kanssa. Pomoa ei kiinnosta. Pohdin ilmoittaisinko vain, että teen töitä tiettyinä kellonaikoina (nyt etätyönä menee päivystämiseksi) vai että olen tavoitettavissa vain 3 päivänä vaikka sen 12h.

Ala opiskelemaan. Loistava tilaisuus etäopiskella palkan juostessa. Lue. Ala kirjoittamaan, tai väsäämään jotain tietokonejuttuja, mitä kaikkea siellä onkaan, sisällön tuottamista, blogeja ym, taidettakin voi tehdä.