Mun varakkaiden tuttavien lapsilla on yksi ongelma

Tässä tuoreimpia todisteita:



http://www.iltasanomat.fi/viihde/T%C3%A4ss%C3%A4%20on%20Mika%20H%C3%A4k…

Me olemme kaikilla mittareilla varakkaita, mutta pelaaminen ei ole meillä lasten ykköskiinnostuksenkohde.

Lapsilla on kyllä koulukavereita, joille pelaaminen tuntuu olevan todella tärkeää, mutta he ovat ihan kaikenlaisista perheistä (mitä varallisuuteen tulee).

tuttavat, jotka ovat köyhiä, niin teidän lapsilla on enemmän ongelmia, mutta pelaaminen ei kuulu niihin?

järkyn peliriippuvaiset lapset on kaikki perheistä joissa on varaa ostaa lapsille mielettömän hienot vermeet. Ja onhan se ymmärrettävää että sellaset koukuttaa enemmän kuin huonolaatuiset halpiskäppänät. Eikä meidän lapsilla ei ole mitään erityisiä ongelmia, ollaan ihan tavallisia ihmisiä, joille ei nyt kuitenkaan ole laittaa satoja euroja jättimäisiin kotiteattereihin peleineen ja joka lapselle konsolit jne. Ja nyt sitten tietysti nousee esiin kateuskortti ja tottakai olen kateellinen, mutta toisaalta olen myös sitä mieltä, että on se vaan niin järkkyä seurata tota kun lapset on niin uppoutuneita pelimaailmaan. Ehkä olen vain liian vanhanaikainen? Mielestäni rivi alakoululaisia lapsia istumassa koko päivän sohvalla pelamaassa on SURULLINEN näky. ap

En kyllä tiedä miksi se tulotasoon liittyy? Meidän pojat tykkää pelaamisesta. Ei ne silti saa pelata kuin kahdesti viikossa

ei varakkuuteen liittyvä...

Me olemme kaikilla mittareilla varakkaita, mutta pelaaminen ei ole meillä lasten ykköskiinnostuksenkohde. Lapsilla on kyllä koulukavereita, joille pelaaminen tuntuu olevan todella tärkeää, mutta he ovat ihan kaikenlaisista perheistä (mitä varallisuuteen tulee).

Meillä on lisäksi pelaamisen suhteen erittäin tarkat säännöt, eli vain erittäin rajoitetusti saa aikaa käyttää siihen.

Varakkuus voi liittyä sillä tapaa asiaan, että jos molemmat vanhemmat ovat uraohjuksia, jäävät lapset helposti viihdyttämään itseään pelikoneen kanssa.



Uraohjus voi olla varattomampikin, vaikka köyhä akateeminen tutkija.



Kun ei vanhemmilla ole aikaa. On helppo työntää lapsi sinne koneen ääreen. Helpompi on aina antaa lapselle periksi kuin asettaa rajoja. Monet valitsevat helpomman tien.

on pleikka 2 ja lapset vaan pelais, jos sallisimme. Näin tekisivät "köyhempien" tuttujenkin lapset, heillä tosin uudempi konsoli kuin meillä..



Näin tekisivät myös varakkaamman ja samatuloisen tuttavaperheidemme lapset, joilla on sekä wii, ps3 että xboxit kotona, mol. perheissä siis kaikki konsolit löytyy. Eri perheet sitten vaan säätelevät pelaamista eri tavalla. Meillä on kerran ohjaimet lähteneet äidin kätköihin liiallisen peli-innon vuoksi viikoksi, tiedä sitten miten muut toimivat.



Että miten tämä liittyy mihinkään, paitsi erilaisiin kasvatusmetodeihin?

sattumoisin nimenomaan melko pienituloisista duunariperheistä tulevien kavereiden pelaamisesta. Nimittäin parissa perheessä ei tunnu olevan minkäänlaista kontrollia esim. ikärajoissa. 7-vuotiaat saavat pelata väkivaltaisia K18-pelejä ja niitä jopa pelataan yhdessä "iskän" kanssa. Olen joutunut rajoittamaan oman poikani vierailuja parissa tällaisessa perheessä, valitettavasti.



Meillä lapset saavat pelata vain viikonloppuisin ja silloinkin rajoitetusti.

sattumoisin nimenomaan melko pienituloisista duunariperheistä tulevien kavereiden pelaamisesta. Nimittäin parissa perheessä ei tunnu olevan minkäänlaista kontrollia esim. ikärajoissa. 7-vuotiaat saavat pelata väkivaltaisia K18-pelejä ja niitä jopa pelataan yhdessä "iskän" kanssa. Olen joutunut rajoittamaan oman poikani vierailuja parissa tällaisessa perheessä, valitettavasti.

Meillä lapset saavat pelata vain viikonloppuisin ja silloinkin rajoitetusti.

Lisäksi ne tulevat meille vinkumaan pelaamista, kun taas omat lapset menisivät mielummin ulos leikkimään.

varakkuuteen, mutta vanhempien materialistiseen arvomaailmaan kyllä! Vanhemmista on hianoo kun jälkikasvulla on pelit ja vermeet ja onhan omakin elämä mukavampaa kun ei tarvitse lastensa kanssa kommunikoida kun ne vaan seurustelee koneiden kanssa. Ni ite voi sitte pyöriä rauhassa netissä.Siistiä sisähommaa, eikä kukaan häiritse tarpeillaan ketään. Mun mielestä on kauheaa etteivät ihmiset tajua kuinka vaarallista on se että ihmisten väliset kontaktit kaventuu- lapsuus on muutenkin kovin lyhyt jotta voisi oppia sosiaaliset tavat, arvot sun muut. Varsinki ku työelämä nielaisee jo vanhemmilta melkein kaiken.

Ei lapset tarvii ku kännykät- niillä jo brassaillaan ja kavereiden kanssa oleminen on sitä että piipitetään sen oman kännyn kanssa. Samaten kaikki nämä x-boxit sun muut. IHan kiva kun niitä harrastetaan yhdessä kerran-pari viikossa- mut valitettavasti monille perheille on arkipäivää et lapset viettää lähes koko aikansa- kotona ja myös kavereiden kanssa sen koneen; kännykkä, konsolo, tietokone, tv- seurassa.

Uskokaa pois-se ei ole vaan kiva ja hellpo elämäntapa vaan todella vaurioittavaa pidemmän päälle. Miettikää millaisia yhdessäolon ja perhe-elämän kulttuureja tulevaisuudessa on?

Lauma tunnevammaisia, sosiaalisesti idiootteja koneriippuvaisia. Perheen määritelmänä se että einesmuonat sijaitsee samassa kaapissa. Tulotaso ei vaikuta tähän ilmiöön niin paljon kuin luulis.

Nääs kun meillä ei ole lainkaan mitään konsoleja eikä pelijuttuja, ja siksi onkin ollut taas niin hämmentävää vierailla kavereitten kanssa näinä viime juhlapyhinä. Esim. kaukana asuvalla kaverilla ja mulla on molemmilla 4-vuotiaat lapset, enkä meinannut uskoa silmiäni kun leikkimisestä ei aluksi meinannut tulla mitään. Siis leikkimisestä! Nelivuotiailla!!!! Kaverin neljä vee vaan istui ehkä ekat 2 tuntia konsolinsa kanssa ja oma seurasi vieressä. Kyllähän sitä leikin tapaista sitten rupesi lopuksi syntymään kun vanhemmat vei konsolin pois. Äh. Ehkä olen outoa mutta mua oikeasti jotenkin ahdisti se tilanne. Minkälaisia tämän sukupolven lapsista tulee, kun ne on jo tuossa iässä tollasia.

Ja joissain tapauksissa suurin näyttämisen halu tuntuu olevan pienituloisilla tai keskituloisilla perheillä, ei suinkaan varakkailla. Luullaan, että lapset jäävät jotenkin "huonommiksi" jos ei ole kaikkia pelejä ja vermeitä. Ikään kuin se tekisi onnelliseksi viime kädessä tai olisi lapsen parhaaksi.

t. varakkaan perheen äiti, kotoa löytyy vain yksi pelikonsoli, ja silläkin pelaaminen on rajoitettua

varakkuuteen, mutta vanhempien materialistiseen arvomaailmaan kyllä! Vanhemmista on hianoo kun jälkikasvulla on pelit ja vermeet ja onhan omakin elämä mukavampaa kun ei tarvitse lastensa kanssa kommunikoida kun ne vaan seurustelee koneiden kanssa. Ni ite voi sitte pyöriä rauhassa netissä.Siistiä sisähommaa, eikä kukaan häiritse tarpeillaan ketään. Mun mielestä on kauheaa etteivät ihmiset tajua kuinka vaarallista on se että ihmisten väliset kontaktit kaventuu- lapsuus on muutenkin kovin lyhyt jotta voisi oppia sosiaaliset tavat, arvot sun muut. Varsinki ku työelämä nielaisee jo vanhemmilta melkein kaiken.

Ei lapset tarvii ku kännykät- niillä jo brassaillaan ja kavereiden kanssa oleminen on sitä että piipitetään sen oman kännyn kanssa. Samaten kaikki nämä x-boxit sun muut. IHan kiva kun niitä harrastetaan yhdessä kerran-pari viikossa- mut valitettavasti monille perheille on arkipäivää et lapset viettää lähes koko aikansa- kotona ja myös kavereiden kanssa sen koneen; kännykkä, konsolo, tietokone, tv- seurassa.

Uskokaa pois-se ei ole vaan kiva ja hellpo elämäntapa vaan todella vaurioittavaa pidemmän päälle. Miettikää millaisia yhdessäolon ja perhe-elämän kulttuureja tulevaisuudessa on?

Lauma tunnevammaisia, sosiaalisesti idiootteja koneriippuvaisia. Perheen määritelmänä se että einesmuonat sijaitsee samassa kaapissa. Tulotaso ei vaikuta tähän ilmiöön niin paljon kuin luulis.

saman huomannu. Osa lapsista leikkii luonnostaan, vielä kouluikäisenä- osa leikkii kun sanoo et kännykkä-sunmuiden pelien pelaaminen kaveriseurassa on kielletty. Ja osa- onneksi vielä pieni- ei osaa leikkiä. Se on todella järkyttävää! Siis alle kouluikäiset on menettänyt täysin kosketuksen itseensä- mielikuvitukseensa- toisiin lapsiin. Ei osata kun hengailla ja tehdä kiusaa ja koko ajan etsiä jotain helppoja ärsykkeitä jotka tyydyttää ilman et itse pitää yrittää jotain. Paitsi kun annat konsolin, rauha lasekutuu maahan. Voi hyvin päätellä millaista siellä lapsen kotona on. Laiskat, mukavuudenhaluiset, materialistiset vanhemmat???

Mun mies tykkää peleistä. Ei nyt lapsellisena aikuisena ole ehtinyt pelaamaan tai hankkimaan niitä pelejä, mutta kun lapsi täytti tuon 4 vee, niin johan alkoi ostella erilaisia pelikonsoleja. Huh huh vaan! Jos en minä olisi koko ajan vahtimassa sitä miestä, joka on meillä muuttunut pikkupojaksi, niin siellähän nuo kaksi poikaa istuisivat illat läpeensä pelaamassa ja ikää siis 4 vee ja 37 vee. Eilen sitten usutti muakin pelaamaan, kun aina olen rajoittamassa ja laittamassa aikoja, ja ihan kivaa peliä pelasin, kunnes päästiin jollekin tasolle, jossa söpöille ukoille ilmestyi aseet käsiin! Että silleen.



Meillä on nyt pelit toistaiseksi kiellossa. Ja arvatkaapa, kumpi poika näyttää enemmän pettynyttä naamaa...



Meidän 4 vee muuten on tosi altis erilaisille riippuvuuksille. Esim. viime keväänä kun meille syntyi vauva, oli imetyksen ajaksi helpointa laittaa jokin ohjelma (jos siis ei ollut hyvät leikit kesken). Kehitteli siitä sitten tv-riippuvuuden, jota kesti viikkotolkulla (siis sitä mankumista, että haluan katsoa sitä ja tätä ja mieluiten koko ajan). Kyllä nämä rajoitukset on lapsikohtaisiakin. Jotkut toiset lapset voivat pelata pari kertaa viikossa ilman sen kummempia mankumisia. Meidän vinkuu ja mankuu koko ajan, jos saa säännöllisesti pelata/katsoa tv:tä.

Hyvä kun jaksat pitää puolesi:) Eihän se pelaaminen silloin tällöin mitään haitaa varmaan kellekään, mut kyllä arjen ja ilon pitäs perustua johonkin muuhun kuin peleihin.