Uudelleen raskaaksi kohdunulkoisen raskauden jälkeen?
Tervehdys kaikille kuumeilijoille!
Päätin aloittaa uuden ketjun kohdunulkoisen raskauden kokeneille ja sen jälkeen uudelleen raskaaksi haluaville. Toivon, että saisin tänne liittymään muitakin saman kokeneita, vaikkakin se ei niin kovin yleistä olekaan, onneksi.
Voisin aloittaa omalla tarinallani...
Eli itse olen 26- vuotias esikoisen kuumeilija ja mieheni on 30- vuotias. Viime kesänä menimme naimisiin ja vauva on saanut luvan tulla 07/10 alkaen. Olen luonteeltani melko kärsimätön, lähinnä tyyppiä mulle kaikkihetinyt, mikä ei tietenkään tässä asiassa ole kovin fiksua, mutta koska vauvaa ei ihan heti alkanut kuulua, päätimme, että mies käy antamassa spermanäytteen, että on sitten ainakin siitä varmistus... Jotenkin oli sellainen tunne, että jotain voisi olla vialla, kun kaikilla muilla lähipiirissä on tärpännyt niin nopeasti. No marraskuun alussa saatiin vastaus tästä ja se oli musertava. Miehen siemennesteessä oli vain 1% normaaleja siittiöitä ja meitä hoitanut lääkäri oli sitä mieltä, että luomuvauvaa meille ei voi tulla. Joten päätimme lähteä lapsettomuusklinikalle ensikäynnille marraskuun noin puolessa välissä ja tällöin kävisimme sitten läpi tilannettamme ja mihin hoitoihin ryhtyisimme. Luonto päätti toisin. Ensikäyntiä edeltävänä iltana tein yllättäin positiivisen raskaustestin ja silloin oli yk 5. Olimme tietysti onnellisia ja oli ihana tunne olla lapsettomuuspolilla ja todeta, ettemme nyt mitään heidän palveluita tarvitsisikaan.
Tätä iloa ei kuitenkaan kauaa kestänyt, noin viiden päivän kuluttua alkoi epämääräiset vatsakivut, erikoinen paineentunne vatsalla, joka oli ajoittain sietämätön ja tunne siitä, että kaikki ei ole hyvin oli hyvin vahva. Kävin tk:ssa ja sain lähetteen yliopistosairaalaan, jossa tutkittiin ja kerrottiin, että alkio on tod.näköisesti vain nuorempi ja, että kaikki on varmaan ihan hyvin. Mutta seurataan tilannetta. Hcg lähti nousuun, mutta oli edelleen matalahko. Muutama viikko seurailtiin ultralla ja verikokeella ja lopuksi todettiin raskauden olevan oikeassa munatorvessa. Mikä shokki, koska vas. munatorvi minulta on poistettu jo aiemmin munasarjakystien vuoksi. Ensimmäinen tuomio oli, että leikataan. Sitten ajateltiin metotreksaattihoitoa, joka sekin olisi ollut parempi vaihtoehto, koska siinä taukoa tulee pitää vain kolmen normaalien kuukautisten verran. Mutta tilannetta päädyttiin edelleen seuraamaan, koska kivut hävisivät eikä mitään vuotoa missään vaiheessa ollut. Tilannetta seurailtiin muutama viikko, hcg alkuun edelleen nousi, mutta sitten yllättäin lähti laskuun ja juuri ennen joulua se oli jo alle 1. Mikä onni, joskus sitä sentään vielä on. Nyt sitten odotellaan normaaleja kuukautisia joiden jälkeen voidaan yrittää uudelleen. Mutta uskaltaako sitä? Mikä riski sillä on uusiutua? Mieltä painaa myös se, että tulenko raskaaksi uudelleen noilla spermatuloksilla tai ylipäänsä muutenkaan? Entä mistä tämä johtui? Minulla kun ei ole mitään siihen liittyvää riskitekijää.
Tunteet ovat olleet aikamoista vuoristorataa. Toivoisinkin täältä löytyvän kanssasisaria keskustelemaan kaikista asiaan liittyvistä seikoista ja tuntemuksista. Itse olen kuitenkin onnellinen, että selvisin näinkin helpolla. Ja kiitos yliopistosairaalalle, minua hoidettiin ja kohdeltiin hienosti ja asiaan ottivat kantaa monet eri lääkärit.
Tsemppiä kaikille!
Lumi
Kommentit (47)
eleanora: Onnea haamusta!! Plussa se on sekin :) Itselläni ei ole ikinä tullut vahvaa plussaa, vaikka aika monta testiä olenkin tehnyt. Ja testien (ainakin joidenkin merkkien) ohjeissakin sanotaan, että ei sillä viivan paksuudella ole merkitystä :)
Sinullakin on nyt varmaan sitten tulossa ihan kunnan puolesta varhaisultra paikan varmistamiseksi?
Meillä ultrassani meni oikein hyvin. Ensimmäisessä todettiin, että raskausontelo näkyy kohdun sisällä, mutta koska ultra tehtiin niin varhaisessa vaiheessa niin sykkeen ei kuulunutkaan näkyä. Sitten siitä vajaan 2vko päästä oli kontrolliultra, jossa syke näkyi hienosti ja sikiö oli kooltaan 1vko pienempi kuin menkoista laskien (kiertoni on hienot 28-39pv, joten heittoa tulee..), joten LA siirrettiin.
Ensimmäisessä neuvolassakin olen jo ehtinyt käydä, ja nyt sitten ollaan ja ihmetellään tätä kaikkea :)
-Aveena, rv 7+3
oli viiva jo tummentunut kun testasin uudelleen apteekin raskaustestillä. Niden herkkyydestä en tiedä mitään mutta viiva oli kuitenkin vaaleampi mitä kontrolli viiva, selvästi havaittavissa kuitenkin ja eilisestä vahvistunut:) uskaltaisikohan sitä jo uskoa että raskaana ollaan?
Mä saan myös varmaan tuon varhaisultran, tosin en ole sen liiemmin asiaa pohtinut. kohdunulkoisessa mulla oli pientä vuotoa kokoajan joten siitä varmaan vois päätellä jos nyt alkaisi tulemaan ettei kaikki ole kohdallaan. Tuo viivanhimmeys tässä vain ihmetyttää...
Hei! Tulinpa kertomaan oman tarinan, josko vaikka helpottais oloa kun purkaa sen tänne.
Eli mulla yksi lapsi syntynyt 2007. Nyt sitten viime syksynä aloitettiin kakkosen yritys ja heti tärppäs, mutta todettiin ku (tämä siis 10/2010). Hoidettiin metotreksaatilla, koska hcg vain korkeimmillaan 300 ja ultrassa vain epämääräinen löydös vasemmassa torvessa. Metotreksaatista tuli 3 kk yrityskielto. Kierto mulla palasi heti takaisin, vaikka hcg tippui nollille vasta vuoden vaihteessa.
Yrityskiellon jälkeen raskauduin heti uudestaan nyt maaliskuussa 2011. Olin seurannassa kaksi viikkoa, kun epäilivät, että alkio olisi kohdussa. Olin kuitenkin kipeä ja sairaslomalla ja pelkäsin pahinta. Hcg nousi kokoajan, mutta ultrassa ei löytynyt mitään. Sanoivat, että jos olisi normaali pitäisi jo näkyä. Niinpä päädyttiin päivystysleikkaukseen, koska eivät halunneet antaa uudestaan lääkehoitoa ja halusivat saada diagnoosin. Niinpä leikkuriin ja lopputulos kohdunulkoinen raskaus oikeassa torvessa. ELi nyt mulla on ollut ku molemmilla puolilla ja oikea leikkauksen jäljiltä todennäköisesti arpeutuu niin pahasti, että ei toimi. Olo on ihan naatti ja kysymyksiä täynnä.
En tiedä tällä hetkellä mikä mun tilanne on jatkossa.
Voimia kaikille ku:n kokeneille. Toivottavasti meille kaikille vielä onni hymyilee!
Nipsutar
Onnellista odotusta plussanneille!!!Toiveikkaana käyn täällä kurkkimassa olisiko meitä enemmänkin...?
Voi Nipsutar mitä kokemuksia sinullakin, en voi käsittää miten KU voi iskeä kahdesti peräkkäin :(
Paljon tsemppiä jatkoon!!! Sinulta ei siis poistettu leikkauksessa munanjohdinta?
Itselläni on kulunut nyt 3kk metotreksaatista (olin siis myös leikkauksessa) ja yrityksen saisi jälleen aloittaa. mutta: pelottaa niin vietävästi, ettei se onnistu ilman apukeinoja. tiedän turha surra etukäteen, mutta minkäs teet!:/
yksi gyne on maininnut vasemman musasarjani laiskemmaksi (vain vas. johdin tallella), enkä ole varma ovuloinko edes siltä puolelta...
olisikohan clomifenistä apua tilanteessani, onko kokemuksia tai tietoa?
Onnellista kevättä!!!!!
Nyyrikki: niin, multa ei poistettu munanjohdinta vaan säästävä leikkaus. Jos olisi ollut vasemmalla toisen kerran, niin sitten olisi vasen poistettu. Luulen, että johdin kuitenkin leikkauksesta kärsineenä ei toimi. :(
Tiedän niin tuon tunteen, että uusiutuminen pelottaa. Minäkin pelkäsin ja huonosti kävikin, mutta niikuin sanoit, ei voi surra etukäteen. Ilman yrittämistäkään ei voi onnistua.
Noista clomifeneistä ei oo mulla mitään tietoa.
Tuntuu kyllä hurjalta, että ollut ku molemmilla puolilla, mutta mitää varsinaista syytä ei pitäisi olla. Voiko olla näin huono tuuri kahdesti?!
Minä haluaisin munajohdinten aukiolotutkimukseen, niin tietäis tilanteen. Leikkaava lääkäri sanoi,että johtimet näyttää normaalilta, mutta voiko sen nähdä tähystyksessä onko ne auki? Ok, nämä on semmosia kysymyksiä, jotka pitää lääkäriltä kysyä, mutta helpottaa kirjoittaa omia mietteitä tänne.
Olen jättänyt lääkärille soittopyynnön, kun leikkauksen jälkeen tokkurassa ei tajunnut kaikkea kysyä. Kahden kuukauden päähän sain kyllä ajankin polille, mutta en halua kahta kuukautta pyörittää näitä asioita päässäni.
Onnea kaikille, jotka plussanneet! Plussaus on aina ilo, utta vaikeuksien jälkeen vielä suurempi ilo! Kyllä näiden kokemusten jälkeen osaa arvostaa onnea!
Nyt tuntuu itsestä välillä toivottomalta, mutta uskon, että vielä se nyytti syliin saadaan. Onneksi nykykeinoja on monia. Ja minua helpottaa, että on jo yksi lapsi, on kroppa ainakin kerran toiminut, joten toivoa on. Ja osaa nauttia siitä ihanasta lapsesta vieläkin enemmän, kun tajuaa, että lapset ei ole mikään itsestäänselvyys.
tämä raskaus nyt sitten kesken eli ei tule marrasvauvaa meille :( Aloin viikonloppuna vuotaa ja jatkuu edelleen. Soitin jo lääkäriin ja sieltä sanottiin että kun meni näin varhaisessa vaiheessa kesken niin ei tarvitse käydä tarkistuttamassa. Tuleekohan tästä koskaan mitään...
Eleanora
eleanora! Voimia! Ei näihin tilanteisiin ole oikein sanoja, mutta itsekin paljon kokeneena, voinen sanoa, että tiedän miltä tuntuu.
Täytyy vaan jaksaa uskoa, niin kauan kun toivoa on.
pahoittelut ja tsemppiä uuteen yritykseen, kun sen aika on!!! :/
Nipsutar: Juurikin näin, uskoa täytyy, niin kauan kuin toivoa on!!! Ajatuksesi olivat aivan kuin itsekin olen funtsaillut...
Ihmeellisesti "auttaa" tämä kirjoittelu tänne, vaikka välillä jauhaisi tyhjänpäiväisiäkin juttuja!
ON: Uuteen yritykseen on ryhdytty, yritän olla ajattelematta koko projektia, mutta ei vaan pysty!?!
Aurinkoista kevättä ja plussatuulia puhallellen,
NyreeNyyrikki :)
Ikävää lukea näitä kokemuksia täältä vaikka toisaalta jotenkin mukava tietää, että on muitakin saman kokeneita. Itse olen näiden asioiden kanssa tosi yksin.
Meillä ensimmäinen raskaus sai alkunsa melko helposti, mutta päättyi kohdunulkoisena 01-2008. Kokemuksesta erittäin ikävän teki se, että minua ei valtavine kipuineni otettu neuvolassa tosissaan. Pitivät ilmeisesti hysteerisenä ensiodottajana ja siinä vaiheessa kun lopulta pääsin yksityislääkärini kautta hoitoon, johdin oli ehtinyt jo revetä ja vuotaa. Alkio oli oikeassa johtimessa, joka leikattiin tietysti pois. 1,5kk päästä jälkitarkastuksessa lääkärini ”diagnosoi” ultralla ovulaation ja lähetti kotiin yrittämään ja siitä parin viikon päästä olin raskaana. Marraskuussa 2008 tapahtumarikkaan ja stressin siivittämän raskauden jälkeen syntyi kultaakin kalliimpi esikoisemme.
Nyt olemme yrittäneet toista lasta aktiivisesti viime kesästä saakka, mutta mitään ei ole kuulunut. Ajattelin aina, että kunhan sen yhden lapsen saisin, niin muuta en pyytäisi. Mutta valtava halu saada toinenkin lapsi on yllättänyt aivan täysin. On ihan mieletön suru, kun vain ajatteleekin tilannetta jos emme pysty esikoisellemme edes yhtä sisarusta antamaan. Sisarukset ovat niin mieletön rikkaus ja esikoisemme yltiösosiaalisena luonteena kaipaa jo nyt aivan mielettömästi vertaistensa seuraa. Maltillisesti olen kuitenkin näihin asioihin suhtautunut ja kiitollisuus tuosta yhdestä ihmeestä on niin valtava, että ei tässä oikein voi kuin nöyrin mielin koittaa elää päivä kerrallaan. Mutta onhan tämä ajoittain aika raastavaa.
Mieheni äidillä on aikoinaan ollut kaksi kohdunulkoista ja hänelle oli siihen aikaan sanottu, ettei hän voi enää lapsia saada, joten miestäni ei periaatteessa pitäisi olla kai olemassakaan. Onneksi tuo lääkäreiden osaaminen ja teknologia on nykyään näissä asioissa hiukan kehittyneempää kuin 80-luvulla. Mun lääkäri on onneksi ihana ja jaksaa valaa uskoa. Tosin sanoi, että jos vuosi tulee yritystä täyteen niin kannattaa varailla aikaa, että puhutaan sitten jatkoista. Kovasti olen nyt alkanut miettimään mitä ne mahdolliset jatkot sitten mahtaisi olla ja onko musta niihin jatkoihin. Kärsin monta viikkoa ihan mielettömistä kivuista KU:n aikaan ja siitä on jäänyt kamala pelko.
Voimia kaikille näiden asioiden kanssa painimiseen.
mullahan oli kaks ku:ta perätysten, ja kuten jo aikasemmin kirjottelin tänne ni plussasin syyskuussa..pelotti ihan kamalasti joko se taas on jossakin muualla, lääkäri sanoi että täytyy olla todella huonoa tuuria että olisi jäljellä olevaan johtimeen pesiytynyt. Ekan kerran ultrasivat kun viikkoja n.5+ jotakin, näkyi pelkkä pussi eikä lääkäri osannut sanoa sijaintia. Antoi ohjeet että jos kipuja niin heti päivystykseen..KYLLÄ PELOTTI. Viikon päähän siitä sovittiin uusi ultra. Siinä meni se viikko peläten ja itkien..olin täysin varma että minulla jos kellä on niin paska tuuri että se johtimessa lymyilisi. Noo, uudessa ultrassa näkyi kuin näkyikin elämää pussin sisällä, mutta edelleenkään ei lääkäri voinut varmentaa sijaintia. Sanoi vaan, että hän veikkaisi sen olevan ihan kohdussa muttei ole varma..GREAT totesin ja eiku taas kotiin pelkäämään millon kivut tai vuoto alkaa.
Nyt rv19+2 :) Eli kaikki menikin hyvin.. Toivoa siis on, kaikilla. Lääkäri sanoi ettei olisi pitänyt olla mahdollista tulla raskaaksi yhdellä johtimella, koska se tuottavan puolen johdin otettiin pois..HAH mutta näin siinä kävi. Lääkärikin sanoi että naisen ruumis on mitä ihmeellisin :) No ainakin mulla on täysin mysteeri kroppa :D :D Tsemppiä kaikille ku:n kokeneille
Onnea RoVeJo! Tuntuu aika uskomattomalta sinun tuurisi, niin hyvässä kuin pahassa:) Tosi kiva kun kävit kertomassa kuulumisia. Antaa aina toivoa kuulla näistä ihmeistä, oikein hyvää raskausaikaa sinulle!:)
Täällä on aika ristiriitaiset fiilikset nyt. Tällä viikolla oli ensimmäinen käynti lapsettomuusklinikalla (yksityisellä) ja lääkäri oli sitä mieltä, että johdin kannattaa ehdottomasti kuvata. Lääkäri sanoi näkevänsä aika suoraan jos johdin on niin selvästi viallinen, ettei sen varaan kannata enää toivoa laskea.
Aikamoisia näkemys eroja on ollut kolmen eri lääkärin välillä, jotka ovat mielipiteensä tilanteestani antaneet. Mutta eipä tässä voi kukaan oikeasti tietää miten asiat ovat. Jotenkin kyllä helpotti se, että lapsettomuuslääkäri otti tosissaan tilanteemme eikä jatkanut sellaista "seuraava raskaus voi olla yhtä hyvin kohdun sisäinen kuin ulkoinen, ei kuin kotiin yrittämään"-soopaa. Tottakai kohdun sisäinenkin raskaus on mahdollinen, mutta tuntuisi hullulta lähteä itse kovin optimistiselle linjalle enää tässä vaiheessa, varsinkin kun raskauden aikaan saaminenkin kesti yli vuoden. Toivon tietysti parasta, mutta kyllä se on varauduttava myös pahimpaan jos aikoo säilyä järjissään tässä touhussa. Liian optimistinen asenne tuntuu kokemieni vaikeuksien mitätöinniltä, joten lapsettomuuslääkärin realistinen asenne tuntui vaihteeksi erittäin mukavalta. Varsinkin kun itse en uskalla enää olla yhtään optimistinen.
Kunhan uusi kierto siis alkaa, varaan ajan aukiolotutkimukseen. Kamalasti pelottaa ja jännittää ja tuntuu hullulta, että kaksi kuukautta sitten itkin helpotuksesta kuin sain pitää johtimen ja nyt sen kohtalo on taas auki=/ Parasta toivoen, pahinta peläten, näillä mennään edelleen!
Nyyrikki: Tule sinäkin joskus kertomaan kuulumisiasi ja tsemppiä edelleen!
Eeviaa: Meillä on kanssa syksyllä -08 syntynyt esikoinen. Olet ollut onnekas, kun tulit "yhdellä torvella" raskaaksi, toivottavasti toinenkin tärppäisi pian!!
Oma sotasuunnitelma jatkon kannalta on nyt seuraavanlainen, et pari kiertoa vielä tahkotaan luomuna ja kesäkuussa otan clomit tehostamaan ovulaatiota, että se saataisiin aikaiseksi vasemmalta puolelta, jossa toivottavasti on toimiva munanjohdin...
Kuulisin mielelläni kokemuksia clomifenistä, mikäli joku on niitä käyttänyt, minkälaisia sivuvaikutuksia on tullut? Ja onko ollut apua raskautumiseen?
Aurinkoisia kevätpäiviä!
Täälläkin yksi kohdunulkoisten kanssa painiva liittyy seuraanne.
Näitä on niin kurja lukea näitä kokemuksia, kun tietää tasan, miten kamalalta se tuntuu, kun ilolla ja onnellisena odottaa sitä lasta,ja sitten käy näin.
Itsellä takana 4 KU:ta, ensimmäinen joulukuussa 09, ja viimeisin tämän vuoden tammikuussa.
Toisessa ulkoisessa vasen johdin repesi, ja jouduttiin poistamaan, muut ovat menneet itsestään.
Tammikuisesta ku:sta asti käytin ehkäisyä ihan oman pääkoppani vuoksi, mutta nyt vauvakuume kävi taas ylipääsemättömäksi, ja tuossa nelisen viikkoa sitten jätettiin taas laastarit pois.
Kierto varmaan hiukan sekasin,kun ei vielä ainakaan menkkoja kuulu,vaikka laskeskelin,että keskiviikkona ois normikiertoni mukaan alkanut.
Testi kuitenkin tänään nega, ovista en sen kummemmin ole metsästänyt, ja tuntemusten perusteella oikeastaan kaksikin vaihtoehtoa,koska olisi voinut olla.
Täällä sitä taas jännäillään, että mitä tuleman pitää. Kumman kyyniseksi sitä on tullut, eikä positiivinen testikään oikeen enää saa innostumaan, kun kerta toisensa jälkeen saa varhaisultrassa kuulla ne samat sanat "kohdussa ei näy mitään".
Miehen kanssa sovittiin, että pari luomuplussaa vielä katsellaan (raskautuminen kun on kuitenkin käynyt aina suht. helposti, usein vaan ollut noita ehkäsypätkiä välissä just oman jaksamisen takia) ja jos lopputulos on aina sama, niin sitten ivf on se meidän viimeinen oljenkorsi. Onneksi päästään kuitenkin julkiselle, niin ei tule niin älyttömän kalliiksi.
Nostelen tätä ketjua,vaikka keskustelu ei kovin aktiivista näytäkään olevan. Josko joku saman kokenut sattuisi huomaamaan.
Halusin nimittäin kertoa,että toivoa tosiaan on.
Niinkuin tuossa aiemmassa viestissä lukeekin,niin mulla tosiaan takana neljä kohdunulkoista raskautta, ja muutama viikko sitten plussasin, maanantaina näkyi ultrassa kuinka pieni sydän siellä löi
Katkaisi viestin ihan kesken kaiken,eikä nyt anna muokata.
Olin kirjoittanut vielä, että tsemppiä yritykseen, ja voimia kaikille!
Itsellä usko meinasi loppua monenmonta kertaa,mutta onneksi en luovuttanut.
Jaksamista,ja ihan oikeita plussatuulia kaikille.
Hei!
Onnea Kantriselle!!!! Olisi kiva lukea myös, mitä muille kuuluu?
Minulla valitettavasti uusi KU vasemmalla puolella ja toinenkin munanjohdin poistettiin kesäkuussa.:(
Mitään syytä sille, miksi johtimet olivat tukkeutuneet, en lääkäreiltä saanut. Yllättävän helposti olen kuitenkin asian hyväksynyt, eka KU oli paljon rankempi niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Joudumme siis turvautumaan siihen viimeiseen oljenkorteen, elikkäs IVF- hoito odottaa joskus syksyllä, toivottavasti sieltä saataisiin pikkukakkonen viimein syliin asti!
Ei luovuteta!!!!!!
Tuli sähläiltyä nimimerkin kanssa, mutta olen edelleen Eeviaa, nyt vain yhdellä a:lla. En tiedä lukeeko täällä enää kukaan, tuskin, mutta löysin puolivahingossa nämä vanhat keskustelut, meni pitkään, etten uskaltanut tänne tuoreimpia uutisia päivitellä. Joten nyt siltä varalta, että joku vielä täällä lueskelee, meille tapahtui toinen ihme. Kesän lopulle odotellaan toista lasta perheeseemme saapuvaksi. Luomuna sai alkunsa pian toisen kohdunulkoiseni jälkeen. Tätäkin tutkittiin 1,5 viikkoa kohdunulkoisena oireideni, tyhjän kohdun ja vatsaonteloon vuotaneen veren takia, mutta hiukan aikataulusta myöhässä kohtuun ilmestyi pieni piste ja kaksi viikkoa myöhemmin myös syke:) Onneksi nämä asiat eivät ole omasta uskosta kiinni.
Viime vuoden elokuussa plussasin ja tiesin jonkin olevan pielessä heti, ruskeaa vuotoa tuli, ei paljoa mutta sen verran että tiesin. Minulla on jo kolme poikaa, joiden raskauksien aikana ei tullut yhtään verta tai tuollaista ruskeaa vuotoa. Menin sitten terveyskeskukseen jossa yrittivät ultralla katsoa mutta ei näkynyt, olin jo sellaisilla viikoilla että olisi pitänyt näkyä joten lähetettiin keskussairaalaan. Siellä ottivat hcg:n joka oli alle 1000, ja kohtu tyhjä joten jossain muualla kuin kohdussa raskaus siis oli. Lääläri päätti hoitaa metotreksaatilla. Kaikki sujui melko nopeasti, hcg laski kuukaudessa nollille. Uutta yritystä 3kk tuosta hoidosta. No, tuli tammikuu -11. Tein testin ja plussaa näytti, ajattelin ettei se enää voi uusia, ei kellään niin huono tuuri olisi?! mutta kuinka kävikään..olin viikoilla 7-8, yhtäkkiä alkoi todella kova ja viiltävä oikeanpuoleinen vatsakipu mikä pudotti mut polvilleen. Siitä samantein päivystykseen mistä edelleen keskussairaalaan, ottivat hcg:n pikana, se oli n.3500..kivut oli kovat eikä tramal auttanut kipuun joten pikaleikkaukseen..en oikein ehtinyt edes tajuamaan mitään ennen kuin vasta herätessäni kuulin että oikea munanjohdin revennyt, vuotanut vatsaonteloon verta, ehdin ajoissa..ei lähtenyt henki mutta oikeanpuoleinen johdin poistettu. Olin kyllä aika rikki :/ Tuosta selvittyäni ajattelin että tuskinpa enää raskaaksi tulen, eiköhän tuo oikeanpuoleinen ollut se ''tuottavampi'' puoli. Tänään sitten kuitenkin plussasin :) pelottaa vaan niin pirusti että jos kuitenkin nyt menee vasenkin puoli, mutta ei auta kuin odottaa kuinka käy..toivotaan parasta!
Mun tarina vähän samanlainen nyyrikin kanssa eli reilun vuoden ikäinen lapsi on ennestään ja muutama kuukausi sitten todettiin kohdunulkoinen raskaus. Alun suunnitelma oli hoitaa se piikillä, mutta tätä ei ehditty toteuttaa kun jouduin kovien vatsakipujen takia ambulanssilla sairaalaan ja suoraan leikkaukseen. Raskaus oli ehtinyt ns. räjäyttää oikean munanjohtimen, mikä vuoti vatsaan verta. Tämä munanjohdin jouduttiin poistamaan kokonaan eli nyt mennään vasemman voimin ja toivotaan sen toimivan:). Mua neuvottiin pitämään 1-2 luomumenkat välissä ja sitten saa aloittaa yrityksen uudelleen. Nyt ongelmana vain on että kuukautiset alkavat useamman vaivan tuhruvuodolla, mikä kai saattaa hankaloittaa raskautumista?? Vauvakuume on ihan mahdoton, mutta koen selvinneeni hyvin tuosta vastoinkäymisestä ehkä eniten sen vuoksi että on jo yksi pikkuinen ja uskon vahvasti vielä joskus raskautuvani.
Tsemppiä kaikille! Niin ja mullekin sanottiin sairaalassa että jos piikin olisin saanut niin 3kk kielto. Nyt aloitettiin yrittäminen heti tuon yksien kuukautisten jälkeen, mutta vielä ei ole tärpännyt. Mietin vain että kun toinen munanjohdin on pois niin onko raskautumismahdollisuudet joka toinen kk 100% ja joka toinen kk lähes 0% ??
Oli pakko tulla tännekin kirjottamaan että tein tänään raskaustestin johon tuli haamu(?) aavistus väriä siis kyllä näkyy! Tein ensin cittarin halppistestillä enkä ollut uskoa silmiäni joten kävin vielä hakemassa apteekin testin ja samanmoinen viiva siihenkin tuli. Olo on aika sekava ja pitänee testailla huomenna aamulla uudelleen.
Mulla nyt siis kp 32 (normaalisti 28-29) joten onko se normaalia että näillä päivillä vielä olisi sitä hormonia niin vähän ettei kunnolla testissä näy? Ja testailin siis päiväpissasta. Silloin kun plussasin kohdunulkoisenraskauden, oli viikkoja jo pitkälti enemmän ja selkeä plussa silloin tuli:(
Mitään kummallisempia oireita ei ole. Valkovuotoa normaalia runsaammin (jopa niin runsaasti että tuntuu kuin ne menkat sieltä alkaisivat ja pakko käydä tarkistamassa) rinnat on hieman arat ja alamahaa nippailee.
Tahtoisin vaan sen selkeän plussan!!!!
Miten Aveena? Miten ultrassa meni? Toivottavasti kaikki hyvin:)
Eleanora