Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Toisinaan surettaa että olen ainoa lapsi.

Vierailija
09.01.2011 |

Omat tyttäreni joilla on 1,5 vuoden ikäero tuolla kikattavat samassa sängyssä vaikka nukkuma-aika oli aikoja sitten. Monasti noita kahta seuratessa tulee todella kurja olo siitä että jäin itse paitsi sisarusten välisistä läheisistä suhteista. Meillä on pieni suku ja västämättä tulee mieleen että sitten kun hoidan omat vanhempani haudan lepoon olen todella yksin. Ainakin pyrin siihen lapsiani kasvattaessa että ovat vahvoja ihmisiä jotka seisovat omilla jaloillaan. Toki lohduttavaa on tieto että kun minä olen mananmajoilla niin sisarukset pitävät huolta toisistaan.



Mutta jotenkin kaipaan omia sisaruksia ja mistä kaikesta olenkaan jäänyt paitsi. Onko muilla ainoilla lapsilla samat ajatukset?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
09.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja meillä on siksi kolme lasta. Mulle olisi riittänyt kaksi, mutta mies on alusta alkaen halunnut kolme.

Vierailija
2/7 |
09.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole sisarten perheitä, joiden kanssa voisi viettää joulua, ei ole lapsilla serkkuja... Haaveilin koko lapsuuden ja nuoruuden salaa sisarukseta, mutta enpä saanut.

Meillä on nyt viisi lasta. Toivottavasti he saavat itsekin useita ja tulevat jouluksi meille... :)

Kyllä se olisi ihana puhella sisaren kanssa nyt aikuisenakin ja olisi se ollut kiva vaikka tapella sen kanssa silloin lapsena.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
09.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varsinkin vanhempieni vanhuus on vähän ahdistava tilanne, mun pitää yksin hoitaa ja päättää kaikki, jos vanhemmistani tulee pitkäaikaisvuodepotilaita tms.



Mieheni on myös ainoa lapsi, onhan tämä outoa kun meidän lapsilla ei ole serkkuja, setiä tai tätejä. Onneksi mulla ja miehellä on molemmilla tosi läheisiä serkkuja, ja omilla lapsillamme taas toisenta. Oon tosin miettinyt, pitäiskö tehdä kolmaskin joukon jatkoksi. Itsellä ei juurikaan intressejä moiseen, mutta lapsia ajatellen..

Vierailija
4/7 |
09.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

sisaruussuhteita on niin paljon erilaisia, kuin on erilaisia ihmisiäkin, että on mahdotonta tietää millainen sisaruussuhde omalle kohdalle olisi osunut, hyvä vai huono. Ja muutenkin tuollainen ajattelu on jossittelua. Näillä eväillä mennään eteenpäin. On turha surkutella sitä, mitä ei ole, vaan kääntää puutteet vahvuuksiksi ja ajatella myönteisesti. Kun ei ole sisaruksia, on joutunut selviämään kaikesta yksin ja on tullut kenties vahvemmaksi. Ja kun niitä sisaruksia ei ole, voi olla vaikka tukihenkilönä jollekin yksinäiselle, jos kaipaa jotain tekemistä tai muuten vain ihmisiä elämäänsä.

Vierailija
5/7 |
09.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varsinkin vanhempieni vanhuus on vähän ahdistava tilanne, mun pitää yksin hoitaa ja päättää kaikki, jos vanhemmistani tulee pitkäaikaisvuodepotilaita tms.

voi olla paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa. Isäni oli ainoa lapsi ja tuo hänen vanhempiensa vanhuudenasioiden hoitaminen sujui mutkattomasti juuri siksi, koska ei ollut sisaruksia joiden kanssa olisi pitänyt kinata asioista.

Vierailija
6/7 |
09.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

toisaalta turha jossitella sillä, mille ei itse ole voinut eikä voi mitään. Kyllä minäkin olen sisarusta kaivannut, ja miettinyt, että minkähänlaiset mahtaisivat olla välini häneen. Kuten edellä oleva sanoi, ei niistä sisarusten väleistä koskaan tiedä. Tiedän sisarusparvia, joilla on todella kiinteät suhteet keskenäsä ja sitten taas toisaalta sellaisia, ketkä eivät ole tekemisissä toistensa kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
09.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuntunut niin pahalta, aina oli paljon serkkuja seurana. Nyt vanhempana kun vanhempaa polvea alkanut suvusta kuolla ja näkee vanhempansakin ikääntyvän, olen alkanut kaivata sisaruksia. Että olisi joku samasta puusta veistetty. Asun vielä kaukana vanhemmistani ja suvusta, on myös huono omatunto siitä etten ole auttamassa ja lähellä. Itselläni on, "yllätys", neljä lasta pienillä ikäeroilla. Ihana katsoa miten tärkeitä toisilleen nuo muksut ovat. Välillä muksitaan ja sitten taas halitaan:-)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kahdeksan yhdeksän