Rakastan jokaista lastani äärettömästi ja pyyteettömästi, mutta
olisinkohan voinut jättää lapsiluvun vähemmälle..
Tänään koko perhe taas koossa, yksi lapsi tuli mummolasta, toinen serkultaan ja arki alkoi taas.
Jatkuvaa sotkujen raikkausta, tappeluiden sopimista, kauhea härdelli huomisista vaatteista ymymym...
Viikolla kotona oli vain yksi tai kaksi lapsista, ja se aika oli laadukasta, mukavaa yhdessäoloa ja tekemistä.
Tämän katraan kanssa aikaa ei riitä kuin välttämättömään ja siihenkin hammasta purren. Ei puhettakaan pelihetkistä parin lapsen kanssa siistissä kodissa kynttilöiden valossa. Ei puhettakaan rauhallisesta rupattelusta iltapalalla..
Kiitos, purkautuminen helpotti, ehkä oikeasti en vaihtaisi elämääni mihinkään. Kunhan vain mietin, että jos joskus olisin valinnut toisin...
Kommentit (13)
Ja joo, tiedän että jollakulla on lapsia enemmänkin.
On vaan niin kiire lasten ja kodin perusjuttuihin, että mihinkään ekstraan ja mukavaan ei jää aikaa eikä voimia..
Arjen alettua tiedän että helpottaa kun rutiinit ja muut loksahtavat paikalleen, mutta nyt joululoman päätyttyä kun kaikki lapset ovat koossa taas, niin tekeminen ja härdelli kolmintoistakertautui verrattuna siihen, kun lapsia oli kotona yksi tai kaksi..
t. ap
ja enempää ei tule. nautimme tästä kaikesta niin!! ja näin on hyvä!
tällaista se taitaa olla kaikilla lapsiluvusta riippumatta. Meillä on kaksi lasta ja jos toinen on hoidossa, niin on niin rauhallista ja ihanaa. Koko perheen koossa ollessa taas sotkua ja kaaosta. Kaverillani on kolme lasta ja kertoo että heillä kun on yksi hoidossa ja kaksi kotona, niin tuntuu kuin ei lapsia olisikaan ja on niin mukavaa ja rauhallista. Eli aina siitä arjesta poikkeava pienikin helpotus varmaan heijastuu siihen tilanteeseen. Eli nauti vaan lapsistasi ja niistä hyvistä hetkistä. Niitä kaaos hetkiä olisi varmaan ihan yhtä paljon pienemmälläkin porukalla.
mietin miks ihmeessä halusin niin monta. ihaniahan nuo ovat, mutta kauhee kaaos meilläkin ja pitää sumplia aikatauluja ym. tuntuu että jatkuvasti on jotain neuvolaa, hammaslääkäriä, koulujuttuja kuten vanhempain varttia, myyjäisiä, uintipäiviä ja sellaista. aikaa ei jää mihinkään ylimääräiseen, iltaisin kun lapset nukkuu olen ihan raatona sohvalla tai av:lla. :)
vaikka päivääkään en vaihtaisi pois, niin odotan innolla kun lapset ovat isoja ja voin tehdä mitä haluan!
nämä joulunpyhät on pelailtu lautapelejä rauhassa kynttilän valossa koko perhe ja kohtuullisen siistissä kodissakin :)
Tosin arkena on kyllä sitä rumbaakin, mutta vapailla on leppoisaa, kun ei ole kellään kiire jonnekin. Ja kun on porukka kotona, kotityötkin hoituu helpommin.
vähän kasvoivat. Pikkulapsivaihe, vaikka niin ihana olikin, oli myös aika raskas. Nyt esim. vanhempi hoitaa itse vaatteensa, on päivät kavereiden kanssa, tekee läksytkin jo aika itsenäisesti jne. Ero muutaman vuoden takaiseen on hurja! Tosin nuo sisarusten väliset tappelut ei lopu varmaan koskaan.
Ollaan myös tietoisesti rajattu harrastuksia ja tekemisiä. Vilpittömästi ihmettelen, kuinka jotkut perheet jaksaa viikon joka ikinen ilta harrastuksia ja muuta toimintaa. Joka päivä ohjelmoitu aamusta iltaan.
kun kodissa on hiljaisuus.
Meillä kolme lasta ja nautin joka päivä heidän kanssa olemisesta sydän syrjällään katselen ihania luonteita. Toki ahdistus joskus iskee, mutta niin harvakseltaan että muuta en kaipaa.
mutta lapsista kaksi teini-ikäistä jo, kaksi alakoululaista ja yksi päiväkoti-ikäinen. Ei meidän elämä (enää) tuollaista ole. Aika rauhallista. En ole ihan varma ymmärränkö ees tota ap:n viestiä. Onko teillä lapset kovin pieniä vielä? Tuo 3 alle kouluikäistä on mun henkilökohtainen maksimini, isompien kanssa jo helpompaa.
Ei tästä pitänyt tulla kilpailua siitä, kellä lapsia enemmän, eikä kyse ollut siitä, ettenkö lapsistani nauttisi.
Eli ei tähän ketjuun kilpailuasetteluja tyyliin mullon 7 lasta, olen yh ja silti menee hienosti. Tai nauti nyt, kun lapset kasvaa nopiaan.
Tottakai tuo tiedetään, niinkuin sanoin elämääni en mihinkään loppupeleissä vaihtaisi. Ja sanoin senkin, että monella varmasti on lapsia enemmän kuin minulla ja silti hyvin menee.
Tämä oli oma mietteeni omasta elämästäni, joka tosiaan on hyvää, mutta nämä ajatukset halusin jakaa jonkun kanssa. Sellaisen, joka on samassa tilanteessa ja käy samoja ajatuksia läpi..
Kiitos 2, 6, 7, 8 ja 9. Mukava kuulla, että on muitakin, jotka ymmärsivät pointtini..=))
t. ap
Vain Jumalan rakkaus on ääretöntä ja täysin pyyteetöntä. Jumalalta voi pyytää lisää rakkautta silloin kun rakastaminen tuntuu vaikealta. Jumalalla sitä riittää.
joskus tuntuu aika raskaalta tämä lapsiperhearki. vaikka perhettäni rakastan :)
Tosin en ole uskaltanut täällä avautua, miten perhe-arki rasittaa.
Minäkin rakastan perhettäni suunnattomasti, jokaista lasta ja miestä, joka on ihana.
Mutta välillä ON vaikeaa kodin ja arjen tai lasten asioiden pyöritys. Kun lisäksi pitäisi olla sitä mukavaa laatuaikaa.
Halu on, mutta mistä ihmeestä sitä revin jos aikaa ei ole??
eikä meilläkään pelailla siistissä kodissa kynttilöiden valossa tai rupatella iltapalalla :)