Naisetko/ kotiäiditkö ne vastustavat subjektiivista päivähoito-oikeutta?

On silkkaa jeesustelua väittää, että pelkkä kotona oleminen on hyväksi lapselle. Enkä tarkoita tässä nyt edes mitään ongelmaperheiden lapsia vaan ihan tavallisia lapsia myös.

Meluisa päivähoitoryhmä tiukkoine aikatauluineen on ihan liian stressaava monellekin lapselle. Kiireetön kotiarki järkevän hoitajan kanssa on oikein hyvä valinta.

jos itse on kotona. Eri asia, jos on mielen- tai terveydellisiä ongelmia. Ei mun mielipiteet perustu etuuksiin, vaan lasten hyvinvointiin.

Samaa mieltä. Siksi olen tavallaan kääntänyt kelkkani ja suosisin subjektiivisen päivähoito-oikeuden sijaan esimerkiksi oikeutta kerhopaikkaan (3 x viikossa 3 tuntia kerrallaan tms.) esikoisella.

Työäitinä maksan hoitomaksuja kahdesta lapsesta kuukaudessa 500e, vaikka todellinen kustannus on noin 2000 e. Kotiäitinaapurin perheessä hoitomaksu on 0 e, vaikka hoitopaikan kustannus on sama kuin työäidin lapsillakin. Mitä tasa-arvoista on siinä, että vain toinen maksaa - ja nimenomaan se, joka on töissä eikä siksi voi hoitaa lapsiaan.

Lisäksi virikelapset vievät lähipäiväkodista hoitopaikkoja, joten työäidit joutuvat viemään lapsiaan jopa 30 km päähän. Näin lapsen työpäivästä tulee epäinhimillisen mittainen. Kotiäidin lapset vie isä aamulla lähitarhaan ja hakee töistätullessaan pois.

joille ei ole muuta totuutta kuin se oma kuvitelma maailmasta.

Miksi kuvittelet, että "kun vauva tulee, isompi lapsi lähtee jaloista pois"? Miksi kuvittelet, että isompi on ollut siihen asti kotihoidossa?

En tiedä yhtään tällaista tapausta tosielämästä. Sen sijaan tiedän pljon perheitä, joissa sikoinen on ollut jo päivähoidossa 1-4 vuotta ennen toisen lapsen syntymää ja on saanut ihan omat sosiaaliset kuviot pyörimään päiväkodissa, ystäviä ja muuta.

Kun vauva syntyy, ei esikoista (tietenkään) haluta repäistä pois tutuista ympyröistä ja ystävien luota pois ja alkaa kuskata ventovieraissa kerhoissa (jos sellaisia edes sattuu olemaan). Sen sijaan lapsen annetaan jatkaa tutussa hoitopaikassaan 2-3 päivää viikossa osa-aikaisesti, määrä joka vastaa samaa kuin kerhoilu. Lapselle vaan huomattavasti parempi tapa.

Ja näin etenkin silloin, jos äiti/isä tietää palaavansaa työeämään pian vanhempainvapaan päätyttyä, jolloin hoitopaikan hakeminen olisi joka tapauksessa edessä. Näin molemmat lapset pääsevät siihen tuttuun, hyvään hoitopaikkaan kokopäiväisiksi, kun tarve tulee.

JOKAINEN äiti ja isä ihan varmasti ajattelee juuri oman lapsensa etua ja parasta. Älkää turhaan olko huolissanne.

lapsia tehdään jos niitä ei jaksa?

En tarkoita nyt heitä joilla on vaikka masennus tms. tullut vasta lasten synnyttyä, tai on pätkätyöläinen. Sen ymmärrän ettei halua hyppyyttää lasta eri hoitopaikoissa.

Mutta joillakin ei ole mitään syytä laittaa lapsia hoitoon. Esim. kun vauva tulee, isompi lapsi lähtee jaloista pois. Jopa 1-2 vuotiaita. Vaikka he eivät tarvitsekaan vielä virikkeitä kuten 3-4 vuotias.

Kerhot on keksitty!

joille ei ole muuta totuutta kuin se oma kuvitelma maailmasta.

Miksi kuvittelet, että "kun vauva tulee, isompi lapsi lähtee jaloista pois"? Miksi kuvittelet, että isompi on ollut siihen asti kotihoidossa?

En tiedä yhtään tällaista tapausta tosielämästä. Sen sijaan tiedän pljon perheitä, joissa sikoinen on ollut jo päivähoidossa 1-4 vuotta ennen toisen lapsen syntymää ja on saanut ihan omat sosiaaliset kuviot pyörimään päiväkodissa, ystäviä ja muuta.

Kun vauva syntyy, ei esikoista (tietenkään) haluta repäistä pois tutuista ympyröistä ja ystävien luota pois ja alkaa kuskata ventovieraissa kerhoissa (jos sellaisia edes sattuu olemaan). Sen sijaan lapsen annetaan jatkaa tutussa hoitopaikassaan 2-3 päivää viikossa osa-aikaisesti, määrä joka vastaa samaa kuin kerhoilu. Lapselle vaan huomattavasti parempi tapa.

Ja näin etenkin silloin, jos äiti/isä tietää palaavansaa työeämään pian vanhempainvapaan päätyttyä, jolloin hoitopaikan hakeminen olisi joka tapauksessa edessä. Näin molemmat lapset pääsevät siihen tuttuun, hyvään hoitopaikkaan kokopäiväisiksi, kun tarve tulee.

JOKAINEN äiti ja isä ihan varmasti ajattelee juuri oman lapsensa etua ja parasta. Älkää turhaan olko huolissanne.

lapsia tehdään jos niitä ei jaksa?

En tarkoita nyt heitä joilla on vaikka masennus tms. tullut vasta lasten synnyttyä, tai on pätkätyöläinen. Sen ymmärrän ettei halua hyppyyttää lasta eri hoitopaikoissa.

Mutta joillakin ei ole mitään syytä laittaa lapsia hoitoon. Esim. kun vauva tulee, isompi lapsi lähtee jaloista pois. Jopa 1-2 vuotiaita. Vaikka he eivät tarvitsekaan vielä virikkeitä kuten 3-4 vuotias.

Kerhot on keksitty!

Tosiaan tämä hokema "miksi lapsia tehdään jos niitä ei jakseta hoitaa" on niiin kulutunut argumentti.

Jos lapsi on hoidossa vaikka sen 3pvää/vko max.5-6 tuntia kerrallaan, niin missä luulette, että ne lapset roikkuu sitten loput ajat? Kotona kellariin teljettynä vissiin kun äiti ei kerta JAKSA hoitaa... Huoh... Voi yksinkertaisuus.

Ja tosiaan komppaan tätä edellistä. Eli kun meilläkin on lapsi ollut jo 1,5 vuotta tarhassa, saanut kavereita sieltä, viihtyy hyvin, niin en tasan tarkkaan luovu hoitopaikasta ja ala raahata lasta johonkin kerhoihin, missä hän ei ketään tunne.

Ja minulla on aikomus olla kotona maksimissaan 1,5 vuotta tämän uuden kanssa. En varmasti luovu tarhapaikasta ja ala hätäpäissään etsimään taas uutta paikkaa vuoden päästä koko poppoolle. Kiitos subjektiivisen päivähoito-oikeuden, minulla on mahdollisuus tehdä näin.

Asiat kun eivät ole niin simppeleitä, että lapsi on tarhassa eli äiti on laiska paska.

ainakin meistä pätkätyöläisistä ja aktiivisesti töitä hakemista moni joutuu jättäytymään pitkäaikaistyöttömäksi tai kokonaan kotiäideiksi. Minä en ainakaan ala "heittelemään" lapsiani hoitopaikasta toiseen, mikä olisi edessä, jos pysyviä hoitopaikkoja ei olisi (ja ne pysyvät myös työttömyyspätkien aikana, vaikkei niitä tietenkään silloin käytetä 100%).

Jotenkin moni tuntuu unohtavan mitä tämä nykyajan työelämä on, vaihtoehdot kun eivät ole 100% pysyvä jatkuva työ ja toisaalta 100% työttömyys tai kotiäitiys tms.

Päin vastoin tilanne paranisi kaikin tavoin. Vanhemmat jotka töissä ja jotka päivähoitoa TARVITSEVAT saisivat ehkä jopa laadukkaampaa hoitoa lapselleen kun lapset jotka eivät hoitoa TARVITSE hoidettaisiin kotona.Mielipuolinen homma että yhteiskunta houkuttelee vanhemmat pistämään lapsensa päivähoitoon vaikka itse kotona ovat.Tästä ei kärsi vain lapsi vaan myös vanhemmat joilta vanhemmuus liian usein joutuu hakoteille.

joille ei ole muuta totuutta kuin se oma kuvitelma maailmasta. Miksi kuvittelet, että "kun vauva tulee, isompi lapsi lähtee jaloista pois"? Miksi kuvittelet, että isompi on ollut siihen asti kotihoidossa? En tiedä yhtään tällaista tapausta tosielämästä. Sen sijaan tiedän pljon perheitä, joissa sikoinen on ollut jo päivähoidossa 1-4 vuotta ennen toisen lapsen syntymää ja on saanut ihan omat sosiaaliset kuviot pyörimään päiväkodissa, ystäviä ja muuta. Kun vauva syntyy, ei esikoista (tietenkään) haluta repäistä pois tutuista ympyröistä ja ystävien luota pois ja alkaa kuskata ventovieraissa kerhoissa (jos sellaisia edes sattuu olemaan). Sen sijaan lapsen annetaan jatkaa tutussa hoitopaikassaan 2-3 päivää viikossa osa-aikaisesti, määrä joka vastaa samaa kuin kerhoilu. Lapselle vaan huomattavasti parempi tapa. Ja näin etenkin silloin, jos äiti/isä tietää palaavansaa työeämään pian vanhempainvapaan päätyttyä, jolloin hoitopaikan hakeminen olisi joka tapauksessa edessä. Näin molemmat lapset pääsevät siihen tuttuun, hyvään hoitopaikkaan kokopäiväisiksi, kun tarve tulee. JOKAINEN äiti ja isä ihan varmasti ajattelee juuri oman lapsensa etua ja parasta. Älkää turhaan olko huolissanne.

lapsia tehdään jos niitä ei jaksa? En tarkoita nyt heitä joilla on vaikka masennus tms. tullut vasta lasten synnyttyä, tai on pätkätyöläinen. Sen ymmärrän ettei halua hyppyyttää lasta eri hoitopaikoissa. Mutta joillakin ei ole mitään syytä laittaa lapsia hoitoon. Esim. kun vauva tulee, isompi lapsi lähtee jaloista pois. Jopa 1-2 vuotiaita. Vaikka he eivät tarvitsekaan vielä virikkeitä kuten 3-4 vuotias. Kerhot on keksitty!

1000 e kuussa 3-vuotiaiden sosiaalisesta elämästä? Minun mielestäni ei ole! Rahalle on suurempiakin tarpeita kuin sosiaalisten kuvioiden pyörittäminen.

mutta meillä (lähes 20000 asukasta) kunta ei ole katsonut asiakseen perustaa kunnallisia päiväkerhoja. "Virikehoito" on normaali tapa. Jokainen kunta ja kuntalaisethan ne päivähoidon kustannukset maksavat - ei koko Suomen kansa.

Täällä on kyllä seurakunnan kerhoja, joissa suuri osa 3h pituista kerhoaikaa menee uskonnolliseen kasvatukseen, joten ei kiitos. Ja onhan totta myös se, että oman lapseni etu menee muiden ihmisten edun edelle... Olisin huono äiti jos näin ei olisi.

Onko meillä niin rikas yhteiskunta, että sillä on varaa maksaa 1000 e kuussa 3-vuotiaiden sosiaalisesta elämästä? Minun mielestäni ei ole! Rahalle on suurempiakin tarpeita kuin sosiaalisten kuvioiden pyörittäminen.

kerhot eivät ole lakisääteisiä.



Nyt hyvät mammat ottakaa selvää, mitä edustajanne lupaa ja vaatikaa panostusta esimerkiksi kerhotoimintaan. Joskus MLL-kerhon perustaminen vaatii yhden aktiivisen vanhemman.



Virikehoito kolmevuotiaalle ei ole tarpeellista. Kunnan puistossa on virikettä ihan tarpeesti muutaman kerran viikossa, oikeasti.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on ainoa lapsiperheitä tasa-arvoisesti kohtelevat sosiaalietuus lapsilisien lisäksi.Muita kunnallisia palveluja on alasajettu jo vuosia ja yritetty viedä perheitä (kalliiden) yksityisten palvelujen (luottokortilla) ostajiksi.

----------------------------------------

Eipä naiset poisteta mattoa jalkojemme alta- soh soh--- jos naiset taistelelevat toisiaan vastaan- sitä poliitkot tulevat varmasti käyttämään NAISIA vastaan. Kai sen kaikki NAISET tietää.POLIITIKOT tietävät ainakin...

Olen aina vastustanut ja tulen aina vastustamaan. En keksi oikein mitään järjettömämpää rahareikää kuin subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Hyvä se on siinä, että kunnan pitää järjestää hoitopaikka lapsille, huono siinä, että lapset joutuvat maksajiksi, kun vanhemmat haluavat luumuilla. Lisäksi se on TODELLA epätasa-arvoinen siinä, että jos olet vähätuloinen, voit viedä sen ainokaisesikin täysiksi päiviksi hoitoon vaikka 9kk iästä lähtien, eikä tarvitse maksaa mitään. Jos taas on tuloja, niin menoja ei todellakaan huomioida, ja ei ole toivoakaan että voisi irrottaa 233e/kk lapsen hoidattamiseen muualla. Saati jos lapsia on useampia.

Olen tehnyt aina töitä, vaikka lapsia on ollut, mutta vasta viimeiset pari vuotta niin, että lapset ovat olleet päivähoidossa. Eli sekä "kotiäitinä", että työssäkäyvänä olen aina vastustanut subjektiivista päivähoito-oikeutta. Ja tulen vastustamaan.

mutta meillä (lähes 20000 asukasta) kunta ei ole katsonut asiakseen perustaa kunnallisia päiväkerhoja. "Virikehoito" on normaali tapa. Jokainen kunta ja kuntalaisethan ne päivähoidon kustannukset maksavat - ei koko Suomen kansa. Täällä on kyllä seurakunnan kerhoja, joissa suuri osa 3h pituista kerhoaikaa menee uskonnolliseen kasvatukseen, joten ei kiitos. Ja onhan totta myös se, että oman lapseni etu menee muiden ihmisten edun edelle... Olisin huono äiti jos näin ei olisi.

Onko meillä niin rikas yhteiskunta, että sillä on varaa maksaa 1000 e kuussa 3-vuotiaiden sosiaalisesta elämästä? Minun mielestäni ei ole! Rahalle on suurempiakin tarpeita kuin sosiaalisten kuvioiden pyörittäminen.

Eli missä asuva ei maksa veroeuroistaan päivähoitoa? Minun kunnassani monet äidit hoitavat lapsiaan ihan itse, kuvittele, miten kamalaa! Ja silti paikallinen lukio on tuloksiltaan Suomen 10 parhaan listalla.

sais ohjata vanhusten hoitoon. Pienille lapsille on hoitaja kotona, mutta laitoksissa ei ole riittävästi hoitajia, kun ei ole varaa niitä palkata.

mutta meillä (lähes 20000 asukasta) kunta ei ole katsonut asiakseen perustaa kunnallisia päiväkerhoja. "Virikehoito" on normaali tapa. Jokainen kunta ja kuntalaisethan ne päivähoidon kustannukset maksavat - ei koko Suomen kansa.

Täällä on kyllä seurakunnan kerhoja, joissa suuri osa 3h pituista kerhoaikaa menee uskonnolliseen kasvatukseen, joten ei kiitos. Ja onhan totta myös se, että oman lapseni etu menee muiden ihmisten edun edelle... Olisin huono äiti jos näin ei olisi.

Onko meillä niin rikas yhteiskunta, että sillä on varaa maksaa 1000 e kuussa 3-vuotiaiden sosiaalisesta elämästä? Minun mielestäni ei ole! Rahalle on suurempiakin tarpeita kuin sosiaalisten kuvioiden pyörittäminen.

ja kyllä se uskonnollinen osuus on aika pieni. Samaa ne siellä touhuilevat kuin tavallisessa kerhossakin: leikkivät, askartelevat, laulavat jne.

Ja mitä nyt olen noita kuukausiohjelmia sekä lasten töitä katsonut, eipä sitä uskonnollisuutta niissä ole kuin pieni murto-osa.

on 17 lasta, 3 hoitajaa, ja noista lapsista yli puolet on 'virikelapsia'! Aikaisemmin olen suhtautunut asiaan ymmärtäväisemmin, mutta pikkasen alko ärsyttää vanhempainillassa, kun joka toinen kertoi olevansa vauvan kanssa kotona. Ja nuo virikelapsetkin oli tosi pieniä, alle 3 v. Tuli vähän sellanen olo, että tänkö takia meidän lapsi joutuu olemaan isossa ryhmässä.. No, itsepä olen valinnut töihin palaamisen enkä kotiäitiyttä, eli siinä mielessä lapsen oleminen isossa ryhmässä on oma vikani. Silti vähän ärsyttää. Olin kyllä 2 v. kotona esikoisen kanssa ja otan esikoisen pois hoidosta heti kun jään äitiyslomalle mahassa olevan kakkosen takia. No, ainoa lohtu tilanteessa on, että sen takia saa edes olla noin iso ryhmä, että virikelapset ovat puolipäiväisiä tai puoliviikkoisia.

että meidän kunnassa myös kunnallista päiväkerhotoimintaa on - tiedän kyllä, että kaikkialla ei ole. Mutta mielestäni tämä olisi malli, jota pitäisi kehittää, jos subjektiivinen päivähoito-oikeus ajettaisiin alas. Säästöjä tulisi mm. siitä että tilat voisivat olla pienemmät ja yksinkertaisemmat, ei tarvetta esim. päiväunille, ruokaa ei tarvitsisi tarjota jne. Silti lapset saisivat sen 2-3 kertaa viikossa puoli päivää virikkeitä. Ainakin noissa meidän kunnan kerhoissa viedään siis omat eväät.

Mun mielestä subjektiivinen päivähoito-oikeus ei pitäisi olla kaikkia koskeva vaan tilanteen mukaan katsottava. Esim. pätkätyöläisille ehdottomasti tämä oikeus. Sen sijaan täysin kotonaolevien lapset pitäisi ohjata kerhotoiminnan pariin ja sitä pitäisi kehittää.

Tahtoisin kuitenkin lisäksi kysyä vielä kotona olevilta äideiltä, mikä tekee sen arjen niin raskaaksi ettei jaksa olla lapsen kanssa koko päivää,vaan haluaa lapselle hoitopaikan? Luuletteko että töissä oleminen on lepoa ja lomaa?

Töissä käyvänä äitinä muistan kuinka helppoa ja kevyttä oli äitiysloman ja hoitovapaan aikana. Nyt jo useampi vuosi sitten töihin palaamisen jälkeen voin todeta että huomattavasti raskaampaa on mahduttaa työt ja perhe-elämä yhteen. Toki arjen rutiinit järkevästi suunniteltuna se onnistuu oikein hyvin. Mutta ihan perusasiat, kaupassa käymiset,asioiden hoitamiset, lääkärit jne. tehdään lapsen kanssa, ei työnantajan ajalla, eikä työnantajan ajalla lepäillä . Useat kotiäidit ovat kertoneet suoraan tarvitsevan näihin omaa aikaa.

Jos lapsia on kaksi tai useampi, mikäköhän siinä niin raskasta voisi olla?

Muutenkin, mä epäilen tällaisia aina provoiksi. Koska: joka ikinen äiti, jonka kanssa olen koskaan puhunut (heitä on MONTA!) on pitänyt töissäoloa suoranaisena hermolepona kotonaoloon verrattuna. Toki töissäolossa on omat haasteensa, mutta kotonaolossa on raskainta se sitoutuminen 24/7 lapseen ja kotiin. Jos on vain yksi lapsi, joka nukkuu 5 tunnin päiväunet ja on mallia "istuta sitteriin ja ala imuroida, niin vauva katselee tyytyväisenä", ja itse mallia "enpä niin kovasti ota paineita tuosta vauvan voinnista tai tyytyväisyydestä tai sen puutteesta" niin totta ihmeessä elämä voi olla suhteellisen kevyttä ja rentoa. Ja ennen kaikkea aika kultaa muistot. Mutta kun noita on kaksi tai useampi, alkaa usein haastettakin tulemaan.

niin mielestäni sitä ei pitäisi kokonaan poistaa vaan muuttaa tarveharkintaiseksi.



Moni voisi nimittäin tuomita minutkin sen enempää asiaa tuntematta (2 lasta hoidossa 9pv/kk ja olen vauvan kanssa kotona). Mutta minulla on 3 erittäin huonosti nukkuvaa lasta (joo on tutkittu ja kokeiltu jo kaikki) ja ne harvat lepo/unitauot todellakin tarvitsen.

ja sitä mieltä, että kunnalliset hoitopaikat pitäisi olla vain niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat, eli

- työssäkäyville

- opiskeleville

- niille, joille lääkäri tai asiantuntija sitä suosittelee



Vauvalomalaisten ja kotiäitien lapsille pitäisi olla kevyempi kerhoratkaisu ja lisäksi hoitopaikkatakuu päästä takaisin tuttuun hoitopaikkaan sitten taas, kun hoitotarve on ajankohtainen.