Paniikkihäiriö ja raskaus
Halusin kirjoittaa itseäni koskettaneesta aiheesta, josta tuntui löytyvän niin vähän tietoa sitä etsiessäni.
Lapseni loppuodotusaika oli kamalan tuskallista, paniikkikohtausten vuoksi. Tiesin heti mistä oli kyse, sillä sairastin nuorempana paniikkihäiriötä. Paniikkihäiriö pysyi monta vuotta ilman lääkkeitä poissa, ja luulin että olin selvinnyt siitä kokonaan.
Kuitenkin odotusaikana vanha kehno paniikki iski jälleen. Opiskelin vielä raskaanaollessa, ja aloin saamaan paniikkikohtauksia koulussa. Paniikkikohtaukset alkoivat tulemaan kun edessä oli julkisesti puhuminen, aivan vain pelkka nimen sanominen aiheutti sietämättömän olotilan.
Odotin että kun jään äitiyslomalle opinnoista, paniikkikohtaukset loppuvat. Niinhän ei käynyt, vaan kohtaukset jatkuivat omassa arjessa. Odotin että kohtaukset loppuvat kun vauva syntyy, mutta niin ei käynytkään. Aloin saamaan paniikkikohtauksia myös kotona ollessani kahdestaan vauvan kanssa.
Minun täytyi myöntää itselleni että sairastan paniikkihäiriötä, ja sain ajan lääkärille. Lääkärin kautta sain lääkityksen ja ajan depressiohoitajalle terveyskeskukseen. Lääkehoito ja keskustelut depressiohoitajan kanssa auttoivat minua, ja aloin hiljalleen toipumaan.
Nyt tyttäreni on vuoden ikäinen ja olen ollut ilman paniikkikohtauksia jo monta kuukautta! :)
Itselleni oli vaan kova paikka myöntää että tarvitsen lääkitystä tähän vaivaani. Käyttämääni lääkettä pystyin ottamaan vaikka imetin.
Uskon että minulla on paljon kohtalotovereita, sillä tiedän että paniikkihäiriön laukaisee monesti jokin suuri elämää mullistava asia. Minulla ensimmäisen kerran se oli nuoruudessa opiskelun aloitus ja tällä kertaa vauvan odotus.
Jossain vaiheessa tulevaisuuden kuvani oli kaaoottinen, sillä tuntui että en halua lähteä kotoani mihinkään jos saan yhtäkkiä paniikkikohtauksen. Muille samasta asiasta kärsiville tahdon kertoa että sairaus voi helpottaa oikean hoidon avulla!
Minä sairastan edelleen paniikkihäiriötä, mutta kohtaukset pysyvät poissa ja pystyn nykyään elämään asian kanssa.
Mikäli täällä on muita joilla on samankaltaisia kokemuksia, olisi kiva kuulla ja keskustella aiheesta asiallisesti! :)
Kommentit (3)
Sairastuin paniikkihäiriöön v.2004, tai oikeastaan oireet muuttuivat sietämättömiksi juuri alkaneen opiskelun ja silloisen avopuolison mielensairastumisen myötä. Silloin pääsin ensiavun kautta mielenterveystoimiston asiakkaaksi - lääkitys+terapia. Terapiaa kesti alle vuoden ja silloisen lääkityksenkin tyhmänä lopetin runsaan vuoden käytön jälkeen :/ Oireet palasivat moninkertaisina puolenvuoden kuluttua lääkityksen lopettamisesta mutta koska tunnistin mistä on kyse osasin hakeutua lääkärille ajoissa eivätkä oireet ottaneet ylivaltaa elämästäni. Sain jälleen lääkityksen, tällakertaa ilman terapiaa koska nyt olin yksityisen lääkärin potilaana, eikä terapiasta kait olisi apua ollutkaan koska tälla kertaa tilannetta ei laukaissut mikään erityinen tapahtuma elämässäni. Ja toiseksi pystyin puhumaan asiasta nyt äitini, nykyisen aviopuolisoni ja ystävieni kanssa =) Lääkitystä tuskin pystyn koskaan purkamaan kokonaan pois, annostusta saan vaihtaa oman vointini mukaan 5mg:sta 10mg:aan.
Lääkitys oli päällä esikoista odottaessa ja imettäessä, samoin nyt toista odottaessa. Tällä hetkellä pärjään pienimmällä annoksella mutta loppuraskauden synnytyksen aiheuttamat hormoonimyrskyt ainakin viimeksi pakottivat nostamaan annoksen maksimiin rv30+. Esikoiselle ei lääkkeestä mitään ole jäänyt, ei tullut vieroitusoireita syntymän jälkeen, ja lääkärikin on sitä mieltä että on lapsen kannaltakin parempi että äiti voi hyvin sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Neuvolassa kovati yrittäävät painostaa lopettamaan lääkitys viimeistään pari viikkoa ennen laskettua mutta mieluummin luotan edelliseen kokemukseen ja henk.koht. lääkäriini jolla kokemusta useammista essitalopraami-äideistä/-vauvoista/-lapsista kuin neuvolan tätiä jonka mielipiteeseen pääsee vaikuttamaan niin moni ulkopuolinenkin asia.
Mukavaa odotusta teille molemmille =)
Jenni & Mini rv16+2
Vähän täällä jo huokaisen, helpotuksesta nimittäin ;o)
Vähän mun taustoja. Olen paniikkihäiriötä sairastanut ens kuussa tasan 15 vuotta. Ensimmäinen kohtaus tuli päivää ennen ylioppilaskokeiden kuultuja.
Monta vuotta meni häpeillen, kunnes sain tarpeekseni sen tuomista rajoituksista ja tk-lääkärin kautta psykiatriselle. Siitä aikaa nyt 7 vuotta.
Olen sairastunut masennusta melkein sen saman 15 vuotta, aaltoillen keskivaikeasta vaikeaan, nyt kuitenkin melkein terveen paperit.
Lapsia mulla on kaksi, 11v ja kohta 4v pojat. Noissa raskauksissa mulla on ollut hormoonit puolellani ja paniikit hävinneet. Mutta nyt...
Kovan raskauspahoinvoinnin (jota mulla ei pojista ollut), tämä on yhtä helvettiä. Olen myös emetofobikko, eli oksennuskammoinen.Joten rankka pahoinvointi ja väsymys edesauttavat kohtausten tulemista. Kohtaukset ovat mulla pahaa etomista, kropan tärinää, yleistä pelkotilaa, joten niiden myötä olen linnottautunut kotiin. Olen ollut joulukuun alusta myös sairaslomalla, koska olen asiakaspalvelutyössä.
Lääkityksestä sen verran, että käytän samaa kohtauslääkettä, kun ennenkin raskautta. Mutta todellakin vain pahimmassa olossa. Kotona kun on, pystyn niitä helpoimpia kohtauksia sietämään, mutta sitten kun se on pahimmasta päästä, eli lamaannun, on lääke pakko ottaa. Psykan lääkärin kanssa olen asiasta keskustellut ja hän on ollut sitä mieltä, että kun tuo lääkkeen otto ei ole päivittäistä, eikä annos kerralla kovinkaan suuri, ei haittavaikutuksia pitäisi tulla.
Päivät menee hetki kerrallaan, nyt jännitän terapiaan menoa. Uusi hoitaja kun on vastassa. Ootan että psyka saa uuden psykologin, pääsen sitten hänen hoidettavakseen. Nyt menen sairaanhoitajaa tapaamaan.
Se on niin jännä, tämä paniikkihäiriö. Vaikka siitä on vuosia kärsinyt, ei niihin kohtauksiin totu...
Mutta hetki kerrallaan nämä päivät eteenpäin...
himananna & kaino 13+
Itse aloin viime kesänä saamaan paniikkikohtauksia,joita tuli aika usein.Sain onneksi kohtauksiin rauhottavia joita otin kun oikeasti tarvitsin ja ne auttoivat.Nyt odotan toista lastani ja pelottaa mitä nyt teen mikäli kohtauksia alkaa tulemaan tiheästi,mitä lääkkeitä voi raskauden aikana käyttää..
Kiva että on joku toinenkin joka kärsii inhottavista paniikkihäiriöistä!