Pienten lasten yh:t, mitä haasteita päivätyössä?

ja sehän ei ole lapsiperheelle kovinkaan hauskaa, ei, vaikka aikuisia on vain yksi. Poissaoloja on tullut muistaakseni 4 päivää... Mutta olen joutunut vaihtamaan töitä, koska eivät ole sopineet kulloiseen tilanteeseen. Esim. tokaluokkalaisen kanssa jouduin ottamaan potkut iltavuoropainotteisesta työstä, koska elämä muuten oli ihan peestä. Lapsi on joutunut oppimaan pärjäämään yksin monissa tilanteissa. Ja on oppinkutkin. Jaksamista on kysynyt.

että pystyn tekemään ns kotipäiviä eli etätyötä joten en ole kertaakaan ollut poissa töistä lapsen sairastelun takia. Toki sairaan lapsen kanssa työt eivät hoidu 8-16 välillä vaan teen niitä sitten lapsen nukahdettua jne. Mun työssä pääasia on että tietyt hommat hoituu (palkanlaskenta yms) joten ymmärrän ettei esim asiakaspalvelussa tämä onnistu. Meillä töissä kannustetaankin käyttämään työaikajoustoja (sama se jos teen maanantain työhommat vaikka sunnuntaina).

onko ollut koko ajan jotain turvaverkkoa vai oletteko muuttaneet ihan eri paikkakunnille, jossa et ole tuntenut ketään?

Onko yh:na oleminen hankaloittanut uuden työpaikan saamista? Kysytäänkö sitä työhaastattelussa ja vaikuttaako se jotenkin?



ap

ollaan muutettu pitkiäkin matkoja. Työtä on kyllä melko helppo saada, kunhan ei kauheasti valikoi, mutta sopivan työn saaminen onkin paljon vaikeampaa. Vaikein aika oli tossa pari vuotta sitten, kun päiväkotiin ei enää päässyt, muttei oikein tahtonut vielä itsekseenkään antaa olla pitkiä iltoja ja viikonloppuja. Mutta nyt olen löytänyt kivan ja hyväaikaisen työn, ja haikailen iltatöiden perään. Parin vuoden kuluttua...

Mieheni on yrittäjä ja tekee ympäripyöreää päivää,hän ei siis lasta jouda hoitamaan juuri koskaan.



Meillä onneksi lapsella isovanhemmat jotka tarvittaessa auttavat,ilman heitä tuskin selvittäisiin edes tästä kaikesta.

joka on mahdollistanut ilta- ja viikonlopputöiden tekemisen. Työpaikallani oon saanut sovittua tosi hyvin vuorot, niin että viikkovapaat saan aina peräkkäisinä päivinä. Sairastelujen takia olen ollut kylmän viileästi pois, meillä asuu kyllä äitini lähellä mutta hän ei halua hoitaa sairasta lasta. Onneksi lapsi on toistaiseksi ollut hyvin terve tapaus :)

Nyt eskarivuosi on asettanut enemmän haastetta, kun eskari on aamupäivisin ja iltavuoroa joudun tekemään silti. Olen ratkaissut asian jäämällä osittaiselle hoitovapaalle jolloin olen yhden päivän viikolla kotona (joka muuten olisi iltavuoropäivä) ja lapsi pääsee eskariin, yhen eskaripäivän viikosta on sitten aina poissa. Koulun alku hirvittää, katselen koko ajan uutta työtä jota voisi tehdä vain pävisin :/



Yhdessä työhaastattelussa olen äitiysaikanani ollut, ja silloin minut valittiin monien joukosta tehtävään yh-statuksestani huolimatta :) joten en usko sen olevan kynnyskysymys muuallakaan, jos duuni muutoin on sopiva.



Tsemppiä, jaksamista ja sisua kysytään, mutta aika aikaas kutakin..

sairas tai lapsi sairastaa, niin silloin ollaan sairaslomalla. Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Kyllä ne muutkin äidit siellä työpaikalla ovat lasten sairastelujen takia poissa. Miehillä tuntuu tuo oma työ olevan aina niin paljon tärkeämpää, etteivät voi kotiin jäädä. Naisvaltaisilla aloilla tuskin aiheuttaa sen kummempaa ihmettelyä. Normaalia elämää.



Mitä tulee ilta- ja viikonlopputöihin, niin kai niillä sinun lapsilla kuitenkin on isä? Sovit sitten vaan työnantajan kanssa, että teet viikonloppuja ja iltavuoroja silloin, kun lapset ovat isällään. Arkeen toki voi valita myös vuoropäiväkodin, mutta toisaalta, jos isä haluaa lastensa kanssa olla, niin sen näkisin ensisijaisena vaihtoehtona.



Käytännössä toki oma jaksaminen on välillä kortilla ja se ainainen kiire hakemaan ja viemään lapsia. Sitten pitäisi jaksaa vielä kotia pyörittää, mutta kyllä se siitä. Välillä mummolaan lasten kanssa lepäämään.

Kiva kuulla, että olette saaneet homman toimimaan. Jotenkin tuntuu niin mahdottomalta yhtälöltä näin etukäteen ajateltuna.