Mitä mieltä runostani?
pimeyden seassa kimmeltäviä pisteitä
jäätyneitä ajatuksia kaukaa
muistuttamassa, että kaikki
on kuitenkin sen arvoista
Puen takin päälleni
astun hämärään
välitilaan
vedän sieraimieni täydeltä kylmää ilmaa
haistan savun
kolmen sukupolven tuskan
menetyksen, palaneet huonekalut
riisun itseni alasti
etsin vimmoissani
merkkejä
luomia iholtani
jotain joka antaisi lupauksen kuolevaisuudesta
löydän kysymyksiä
astun askeleeni takaisin
Kommentit (26)
nuoruusvuosilta, ysikytluvulta. Se ei ole välttämättä huono juttu, mielenkiintoinen teksi, joskin hieman hyppelehtivä mikä sekin voi olla ihan ok. :)
ok, mutta varmaan tiedät itsekin, että ei mitään taidetta :)
Ihan hyvä sellaiseksi, mutta ei sen suurempaa runoutta kuitenkaan.
Tai sitten me ollaan luettu ihan eri lehtiä.
Kaksi viimeista saetta parhaimmat.
tykkään siitä että tämän joutuu lukemaan useaan kertaan ja siitä voi löytää useita kerroksia. En osaa sanoa... pitäisinkö tästä enemmän sittenkin proosarunona, enemmän suorana tekstinä.
Sana "vimmoissani" häiritsee minua. Se voisi olla jotenkin vähemmän teatraalinen tai olla pois kokonaan. Tunnelman voi maalata vähemmälläkin. Tässä riittäisi pelkästään tuon kuolevaisuuden lupauksen etsiminen.
Luulen, että voisit hioa tätä poistamalla turhia täytesanoja, jos pidät sen runomuodossa.
Eniten pidin sanoista "astun hämärään välitilaan".
Kannattaa mennä muutama askel syvemmälle fonetiikan, rytmin, soinnin ja ajatuksen suuntaan. Mutta varmaan terapeuttinen sinulle.
En tiedä itsekään vielä mikä tämä on.
Kiitos kommenteista.
T: Ap
Sana vimmoissani pois. Muuten voikin melkein pitaa entisellaan.
"Vimmoissani" tekee tasta ehka hitusen tekotaiteellisen, teatraalisen dramaattisen. Jata se pois, niin kuulostaa aidommalta, uskottavammalta!
Sana vimmoissani tuli valittua siksi, että näen hetken ikään kuin pikakelattuna. Kädet sätkivät pimeässä yössä katuvalon paisteessa alastoman yläruumiin ympärillä.
Yritän kirjoittaa sitä hetkeä sanoiksi. Olette oikeassa, että sana ei ole paras valinta. Yritän kai selittää liikaa.
T: Ap
Tää ei kosketa mua mitenkään, lähinnä ärsyttää.
Todella hajanainen, hapuileva, epävarma ja sekava
sekoitus erinäisiä lauseita ja sanoja, joitten
kirjoittaja on kuvitellut muodostavan runon,
kun niitä laitellaan sinnetänne noin. Ja käytetään muutamaa
tehosanaa pimeys, tuska, vimma, kuolevaisuus.
Ei toimi ei.
tällaiselta sivustolta kirjoitusharrastukseesi. Ja ihan ensimmäiseksi, hakeudu parempaan seuraan kirjoittamaan kuin AV-palsta. Täällä osataan vain teilata ilman rakentavia, kannustavia ehdotuksia.
Ylle laittamani kartta aukeaa edelleen, kun klikkaat sieltä keskeltä. Edelleen aukeaa puumainen malli erilaisista kirjoittamisen tyyleistä sekä myös ohjeista arvosteluun.
T: minä, joka ensin ehdotin poistamaan vimmaisen sanan ;)
jonka itse voisin kirjoittaa eli vähän koominen. Jos liioittelisit vielä vähän, niin siitä tulisi varmaan hyvä sketsiruno. En tosin lue runoutta muutenkaan.
"Oi ruusu, olet sairas!
Näkymätön mato
Joka lentää yössä
Ulvovassa myrskyssä
On päässyt purppuranpunaisen ilon vuoteeseesi
Ja hänen synkkä, salainen rakkautensa
Tuhoaa elämäsi
*William Blake*
alku oli hyvä, mutta sit tuo "riisun itseni alasti" lässäytti koko tekstin.
22.sta, eli tuo riisuminen kuullosti niin angstiselta. joka tapauksessa hyvä runo, on aina mielenkiintoista mitä luova ihminen saa aikaan. itse en osaa runoja kirjoittaa, niiden lukeminenkin on mulle usein liian rankkaa.
vedän sieraimieni täydeltä kylmää ilmaa
haistan savun
kolmen sukupolven tuskan
menetyksen, palaneet huonekalut