"Mitäs minä sanoin"... 6 vuotta sitten olin kaverien mielestä ihan outo

Ei nuo 6 vuotta sitten olleet mitään sen kummallisempaa kuin tänäänkään. Onko sinulla jotenkin elitistinen olo, kun kuvittelet että olet poikkeuksellinen yksilö?

Ei nuo 6 vuotta sitten olleet mitään sen kummallisempaa kuin tänäänkään. Onko sinulla jotenkin elitistinen olo, kun kuvittelet että olet poikkeuksellinen yksilö?

Ei minunkaan mielestäni näissä ollut mitään kummallista 6 vuotta sitten. Kaverien mielestä oli.

Kiva, kun näistä asioista on tullut valtavirtaa. Ei tarvi enää täläkään palstalla käydä niitä älyttömiä "kestovaipat haisee" -vääntöjä.

ap

jo silloin ihan tavallinen juttu. Mun tuttavapiirissä n. puolet käytti niitä jo silloin.

käytä mitään kantoliinoja hyvin pyyhkii :) kuopus nyt 9kk

mun moni kaveri käytti kantoliinoja ja yritti niitä mulle tyrkyttää mutta en tarvinnut.

eikä niitä kukaan pitänyt outoina.

Ainakin 4,5 vuotta sitten olivat jo ihan normaaleja asioita eikä niitä kukaan pitänyt outoina.

monet vieläkin outoina!

kun toisen sain ja ei kiitos, en lämmennyt enkä lämpene vieläkään.

Niin paljon helpompaa on mm kertisvaippojen käyttö

13v sitten kantoliinoja. Tuntui olevan ihan normaalia ainakin se.



Ja käytän itse kestoja lapsella ja kyllä ne haisee vaikka voissa paistais. Jos on pitkään sama vaippa kierrossa ollut, niin kyllä siihen palaa semmoinen virtsan tuoksu jota ei saa millään pois. Eipä silti, että niin pitkään samaa vaippaa tarvitsisikaan käyttää.

Asun aika pienellä paikkakunnalla, ehkä se oli silloin täällä erikoista. Lähiseudulta ei meinannut saada mistään esim. lanoliinia, netistä piti tilata suurin osa tarvikkeista. Neuvolantätikään ei ollut koskaan nähnyt kestovaippoja "livenä" 70-luvun jälkeen.



ap

sellainen "mitä minä sanoin fiilis..."



Esimerkiksi eläimiin liittyen. Kaksi kaveria otti vauvakuumeessa koiran ja vaikka varoitin, että koira on rasite vauvan synnyttyä ja erityisesti sen jälkeen, kun palaatte töihin, niin alkaa olla aika hektistä, kun koiraa pitää ulkoiluttaa aikataulussa, olla väsyneen taaperon kanssa, tehdä ruokaa ja kotitöitä, ja se mieskin on vielä työmatkalla. Koira kannattaa ottaa vasta sitten, kun elämä on lasten kanssa asettunut uomiin ja pystyy arvioimaan voimavaransa. Eivät uskoneet. Toinen hommautui koirasta nopeasti eroon, kun lapsi oli 1,5-vuotias ja myöntää, että koira ei mahtunut enää elämään. Toisella koira on edelleen ja antaisi heti pois, jos joku huolisi. Lopettaa ei raski.



Yksi kaveri taas osti hevosen ja varoitin sitäkin, että noin aikaavievä harrastus ei sovi lapsiperheeseen ja mies tulee siitä murjottamaan. No, avioliitto on ollut ihan hajoamisen partaalla tuon hevosen takia ja nyt siitä on luovuttu. Varoitin juuri siitä, että ei se herkkua ole miehellekään, kun tulee töistä kotiin ja rouva lähtee koko illaksi aina tallille. Tulee taatusti sanomista, vaikka ennen lasta heppa olikin miehelle ok.

Esim mun luomuruuan käyttöä kutsuttiin yleisesti viherpiperrykseksi ja pudisteltiin päätä 10v sitten. Nyt samaiset kaverit ovat hyvin lisäainetietoisia ja ostavat lapsilleen luomuna melkein kaiken mahdollisen ;)

arvaapa miten katsottiin 12v sitten, kun kannoin lasta liinassa :) Oikeasti jo vähän ahdisti olla aina perustelemassa "hörhöilyään". Olin vain helpottunut, kun nuo mielestäni hyvät käytännöt yleistyi ihan valtavirtaan. Toisen lapsen kanssa ei enää tarvinnut selitellä.

Mutta jotkut asiat ovat ja pysyvät, niihin ei naisten tai äitien kanta muutu vaikka aika ja vuosikymmenet vierivät.



1) sektio: sehän ei ole synnytys, se ei ole edes mikään kokemus, eikä kukaan toinen äiti ole kiinnostunut kuulemaan sektiokokemuksia. "Siinähän vaan makaa selällään ja lääkäri tekee kaiken työn ja helpommalla pääsee..."



2) korvikkeen antaminen, pullovauvat. Silkkaa laiskuutta, maitoa kyllä tulee kun imettää, eikä äiti tunnu välittävän tai rakastavan lasta, ainoa keino antaa lapselleen läheisyyttä ja rakkautta on imettäminen, pulloruokittu ei sitä ikinä saa, ja lapsi-parkahan sairastuu korvatulehduskierteeseen tai viimeistään ylipainoon ja diabetekseen...



3) valmisruokien syöttäminen. Kunnon äiti tekee ihan itse, ja tämän päivän äiti lähiluomuruuasta.



4) yksinhuoltajuus. Lapsista kasvaa häiriköitä ja sossupummeja, yh itse on surkea kouluttamaton työtön luuseri joka elää yhteiskunnan ja lastensa isän elareiden avulla. vähän vois kattoo kelle jakaa ja tarviiko niitä lapsia jokaiselle miehelle suolta...



(..jotain muutakin varmaan on, jatka listaa..)



Näissä asioissa ei ole asennemuutosta tapahtunut.

Mutta jotkut asiat ovat ja pysyvät, niihin ei naisten tai äitien kanta muutu vaikka aika ja vuosikymmenet vierivät.

1) sektio: sehän ei ole synnytys, se ei ole edes mikään kokemus, eikä kukaan toinen äiti ole kiinnostunut kuulemaan sektiokokemuksia. "Siinähän vaan makaa selällään ja lääkäri tekee kaiken työn ja helpommalla pääsee..."

2) korvikkeen antaminen, pullovauvat. Silkkaa laiskuutta, maitoa kyllä tulee kun imettää, eikä äiti tunnu välittävän tai rakastavan lasta, ainoa keino antaa lapselleen läheisyyttä ja rakkautta on imettäminen, pulloruokittu ei sitä ikinä saa, ja lapsi-parkahan sairastuu korvatulehduskierteeseen tai viimeistään ylipainoon ja diabetekseen...

3) valmisruokien syöttäminen. Kunnon äiti tekee ihan itse, ja tämän päivän äiti lähiluomuruuasta.

4) yksinhuoltajuus. Lapsista kasvaa häiriköitä ja sossupummeja, yh itse on surkea kouluttamaton työtön luuseri joka elää yhteiskunnan ja lastensa isän elareiden avulla. vähän vois kattoo kelle jakaa ja tarviiko niitä lapsia jokaiselle miehelle suolta...

(..jotain muutakin varmaan on, jatka listaa..)

Näissä asioissa ei ole asennemuutosta tapahtunut.

Kolme ekaa kohtaa on periaatteessa kuten kirjoitit. Nelosesta olen eri mieltä osittain, vaikka tunnen kyllä pari kuvailemasi kaltaistakin yh:ta.