Onhan se niin, että avoliitossa syntyneet lapset on pohjasakkaa.
Lasten luokillakin hirveen tärkeetä se, kenen vanahemmat naimisissa ja se, kenen vanhemmat eivät ole eronneet.
Mutta eihän aikuiset sitä tajua.
Terveisin ope
Kommentit (25)
onko vanhemmat naimisissa vai ei, eikä ajattele semmosia. Ei meidän lapset ole koskaan kysyneet ollaanko naimisissa, sehän on vaan joku paperi jossa allekirjoitukset.
Edes mä en tiedä ketkä on naimisissa mun lasten luokkakavereiden vanhemmista ja ketkä ei?
Jos mä kysyisin meidän nuoremmalta, kolmasluokkalaiselta että "onko Matin vanhemmat naimisissa"? niin mä luulen että vastaus olis "en tiedä".
Eikä ole muuten minunkaan siviilisääty kysytty muistaakseni koskaan koulunpapereissa. Joten tuskin se maikkakaan tietää ollaanko naimisissa vai ei? Nykyään vielä kun moni pitää oman sukunimensä naimisiin mennessä.
On vitosella ja kolmosella lapset. Ekaluokkalainen ei vielä tiedä.
Ja nää vanhemmat siis kotonakin puhuu ja kauhistelekeekin, varsinkin näitä avioeroja, joita toisen luokalla tuli 3 syksyn aikana.
On vitosella ja kolmosella lapset. Ekaluokkalainen ei vielä tiedä.
Ja nää vanhemmat siis kotonakin puhuu ja kauhistelekeekin, varsinkin näitä avioeroja, joita toisen luokalla tuli 3 syksyn aikana.
Ei pidä mennä naimisiin niin eivät saa lapset puheenaihetta ja kauhistelun aihetta kun tulee ero.
oppilaat eivät todellakaan tiedä (eivätkä ede välitä) asuvatko luokkakaverin vanhemmat avo- vai avioliitossa.
Eroperhe ei sekään ole mikään kummallisuus tai mietinnän kohde. Lapsia ei sen kummemmin kiinnosta, asuvatko luokkakaverin vanhemmat saman katon alla vai eivät - toki jos lapsen vanhempia asia kiinnostaa niin asenne siirtyy myös lapseen.
terveisin toinen ope
oletko opena jossain maalla 10 lapsen koulussa?
Vaikka itse olen uskossa Jeesukseen Kristuksen, mutta en ollut silloin aidosti, kun lapsi syntyi. Mies petti ja jätti ja jäin lapsen kanssa yksin. Ei kai kukaan ope syytä siitä? Ja mitä valtuuksia opella on syyttääkään? Tai kenelläkään muullakaan!?
Ihan normaalia arkipäivää nykyään. Mäkin olen niistä eroista kuullut vasta vanhemmilta kun ovat itse kertoneet muuttaneensa eri osotteisiin.
Lapsilla on parempaakin tekemistä ja mietittävää kuin joidenkin erot! Niin ja kaveruussuhteet on jatkuneet eroista huolimatta.
On vitosella ja kolmosella lapset. Ekaluokkalainen ei vielä tiedä.
Ja nää vanhemmat siis kotonakin puhuu ja kauhistelekeekin, varsinkin näitä avioeroja, joita toisen luokalla tuli 3 syksyn aikana.
Voisi vaan aikuiset vähän katsoa, että eivät lastensa kuullen taivastelisi toisten perheiden - etenkin aikuisten - elämää. Jos se Maijan äiti kävi vieraissa ja iskä siitä kuultuaan mottasi Maijan äitiä, niin ei siitä naapurissa kannattaisi lasten kuullen puhua.
Lasten luokillakin hirveen tärkeetä se, kenen vanahemmat naimisissa ja se, kenen vanhemmat eivät ole eronneet. Mutta eihän aikuiset sitä tajua. Terveisin ope
Itsellä ei ole kokemusta avoliitosta, en tarkkaan tiedä, miksi seurustelu ei muutu jossain vaiheessa avioliitoksi - olisiko siksi, ettei yhteiskunta yhteisasumisessa enää edellytä sellaista sitoutumista kuin avioliiton solmiminen? Tai olisivatko tuet ja veroedut parempia, jollei elä avioliitossa?
Mutta onko siis niin, että koulussa lapset keskenään puhuvat ja siksi asia on tärkeää? Minä ainakin haluaisin kuulla lisää opettajalta, jolla kuitenkin on ensikosketus siihen koulun arkeen. Ja koulussa vietetty aika tunnetusti muodostaa suuren osan lasten elämästä.
Aikuiset ihmisetkö täällä keskustelee. Opettaja haukkuu lapsia pohjasakaksi ja joku onneton vielä komppaa. Tollanen opettaja on pohjasakkaa, kiusaaja pahimmasta päästä.
Ootkohan sä vitun ääliö vähän väärällä alalla? Toivottavasti et koskaan opeta mun lapsiani, etteivät saa vaikutteita sun kaltaisesta idiootista...Mut porvoossahan sä varmaan opetatkin tai sitten oot ruma vanhapiika joka ei ole koskaan saanut munaa saatikka sitten omia lapsia..
vaikka ovat naimisissa. Yks luokkakaveri kerran kysy, että onks ne avoliitossa, kun sen äiti oli niin kovin sitä ihmetellyt... Kannattaakohan niitä toisten asioita kauhistella lasten kuullen?
perähikiöllä 15 oppilaan kyläkoulussa, mutta ainakin näin pk-seudulla useammassa koulussa työskennelleelle opelle kuulostaa tämä avaus vähän heprealta. - Ei siksi, etteivätkö lapset tietäisi, millaisia perheitä ja koteja heidän luokkatovereillaan on tai etteikö niistä puhuttaisi lasten kesken/luokassa/kodeissa, vaan siksi, että perhemalleja ja elämäntyylejä ja etnisiä taustoja on nykyään NIIN monenlaisia, että etenkin tämän heterogeenisyyden keskellä koko elämänsä kasvaneelle uudelle sukupolvelle tuntuu kaikki "perinteisiin" malleihin liitetty arvolataus täysin merkityksettömältä!
Minulla on ainakin kokemuksia siitä, kuinka "isosiskon saamisesta" puhutaan ihan yhtä avoimesti kuin "pikkusiskon saamisesta" (ja tiedoksi niille, jotka ihmettelevät, isosisko saadaan tietysti silloin, jos jompikumpi vanhempi menee naimisiin tai muuttaa yhteen perheellisen kumppanin kanssa. Lapset kertovat ihan vailla MITÄÄN häpeää tai leimaa vanhempiensa uusista häistä tai uusista isä-/äitipuolistaan. Yleensä näiden kertomusten pointti on leveillä vaikkapa sillä, että pääsi morsiusneidoksi...Ja ihan ydinperheelliset lapsetkin selostavat, että "tänään en voi mennä Matille, kun Matti menee tänään iskänsä luokse, mutta huomenna menen koulun jälkeen Matille, kun Matti on äidin luona", eikä kukaan ihmettele tällaisia puheita.
Kyllä se lapsen sosiaalinen status ainakin täällä pk-seudulla muodostuu aivan muunlaisista asioista kuin perhemallista. Ero on toki yksilölle aina iso ja kipeäkin asia, ja toki se silloin herättää tunteita ja kysymyksiä myös kavereissa, mutta uskaltaisin väittää, ettei avoliittoon, eroperheisiin tai uusperheisiin kyllä lasten keskuudessa - suurimassa osassa maatamme - liity mitään ARVOTTAVAA ulottuvuutta tänä päivänä!
Aikuiset ihmisetkö täällä keskustelee. Opettaja haukkuu lapsia pohjasakaksi ja joku onneton vielä komppaa. Tollanen opettaja on pohjasakkaa, kiusaaja pahimmasta päästä.
Oletpas sinä latautunut. Ota rauhallisesti. Kyllä asioista voi keskustella, eivät ne nyt aina ole yhtä mustavalkoisia kuin sinun tekstisi perusteella voisi kuvitella. Annetaan keskustelun jatkua. Meillä on edelleen ainakin suhteellinen sananvapaus. Joskus tuntuu tosin, että poliittisen korrektiuden sapluuna Suomessa on tiukempi kuin sensuuri maissa, jossa aidosti sananvapautta ei ole.
perähikiöllä 15 oppilaan kyläkoulussa, mutta ainakin näin pk-seudulla useammassa koulussa työskennelleelle opelle kuulostaa tämä avaus vähän heprealta. - Ei siksi, etteivätkö lapset tietäisi, millaisia perheitä ja koteja heidän luokkatovereillaan on tai etteikö niistä puhuttaisi lasten kesken/luokassa/kodeissa, vaan siksi, että perhemalleja ja elämäntyylejä ja etnisiä taustoja on nykyään NIIN monenlaisia, että etenkin tämän heterogeenisyyden keskellä koko elämänsä kasvaneelle uudelle sukupolvelle tuntuu kaikki "perinteisiin" malleihin liitetty arvolataus täysin merkityksettömältä! Minulla on ainakin kokemuksia siitä, kuinka "isosiskon saamisesta" puhutaan ihan yhtä avoimesti kuin "pikkusiskon saamisesta" (ja tiedoksi niille, jotka ihmettelevät, isosisko saadaan tietysti silloin, jos jompikumpi vanhempi menee naimisiin tai muuttaa yhteen perheellisen kumppanin kanssa. Lapset kertovat ihan vailla MITÄÄN häpeää tai leimaa vanhempiensa uusista häistä tai uusista isä-/äitipuolistaan. Yleensä näiden kertomusten pointti on leveillä vaikkapa sillä, että pääsi morsiusneidoksi...Ja ihan ydinperheelliset lapsetkin selostavat, että "tänään en voi mennä Matille, kun Matti menee tänään iskänsä luokse, mutta huomenna menen koulun jälkeen Matille, kun Matti on äidin luona", eikä kukaan ihmettele tällaisia puheita. Kyllä se lapsen sosiaalinen status ainakin täällä pk-seudulla muodostuu aivan muunlaisista asioista kuin perhemallista. Ero on toki yksilölle aina iso ja kipeäkin asia, ja toki se silloin herättää tunteita ja kysymyksiä myös kavereissa, mutta uskaltaisin väittää, ettei avoliittoon, eroperheisiin tai uusperheisiin kyllä lasten keskuudessa - suurimassa osassa maatamme - liity mitään ARVOTTAVAA ulottuvuutta tänä päivänä!
Kiitos kirjoituksestasi. Arvokeskustelua kyllä tarvitaan taina. Se ei ole mikään itsestäänselvyys.
Arvostin kuvaustasi käytännön kenttätyöstä. Juuri sitä ainakin itse kaipasin.
Aikuiset ihmisetkö täällä keskustelee. Opettaja haukkuu lapsia pohjasakaksi ja joku onneton vielä komppaa. Tollanen opettaja on pohjasakkaa, kiusaaja pahimmasta päästä.
Oletpas sinä latautunut. Ota rauhallisesti. Kyllä asioista voi keskustella, eivät ne nyt aina ole yhtä mustavalkoisia kuin sinun tekstisi perusteella voisi kuvitella. Annetaan keskustelun jatkua. Meillä on edelleen ainakin suhteellinen sananvapaus. Joskus tuntuu tosin, että poliittisen korrektiuden sapluuna Suomessa on tiukempi kuin sensuuri maissa, jossa aidosti sananvapautta ei ole.
Ja mä olen mustavalkoinen? Herää pahvi ja tervetuloa tälle vuosituhannelle!
Ootkohan sä vitun ääliö vähän väärällä alalla? Toivottavasti et koskaan opeta mun lapsiani, etteivät saa vaikutteita sun kaltaisesta idiootista...Mut porvoossahan sä varmaan opetatkin tai sitten oot ruma vanhapiika joka ei ole koskaan saanut munaa saatikka sitten omia lapsia..
Oletkohan sinä väärällä paikalla nyt purkamassa paineitasi. Aloitus toki oli provokatiivinen ja poleeminen, mutta eikös täällä olekin juuri tarkoitus keskustella asioista?
on hyvä ja menee nukkumaan