Mikä mua vaivaa? Miks mä oon tämmönen!? En tule toimeen kenenkään kanssa

Siis esimerkiksi työpaikalla. Mä oon ihan super miellyttämisenhaluinen, jos päällikkö pyytää et kiinnitettäiskö tänään erityistä huomiota siisteyteen, puunaan hiki hatussa hammasharjalla lieden takanaolevat saumat. Vaikka en sitä tekisi, mitään sanktioita ei tulisi, mutta jos saan pienenkin kehun niin oon ihan fiilareissa.



Haluan auttaa kaveria, teen kaikkeni et kaverilla ois töissä helpompaa, mä teen niin paljon et se sit lopulta vaikeuttaa (ja hidastaa) omaa työtäni. En osaa sanoa ei jos joku pyytää et voitko tehdä nää mun hommat? Liian usein työpaikalla kuulee; "On se kiva et Lissu meit auttaa" Johon sit murahdan et joo joo, v*ttuuntuneena siihen et miksen en osaa sanoo ei ja nyt omat työt seisoo.



Ja koska mähän en voi pyytää apua. Se on mulle tosi tosi tosi vaikeeta. Siis sellaisen avun pyytäminen et tiedän et pystyn tekee ne ihan itte, mut siin menee vaan enemmän aikaa ku jos siin ois toinen auttamassa (mutta se on sitten taas tän toisen ihmisen töistä pois!)



Ajattelen lähes kokoajan että olen firman tehokkain työntekijä. Ja paras. Ja fiksuin. No sehän ei tietenkään voi olla totta vaikka siltä tuntuukin. Mutta olen melko hiljainen, mua ei näe toimistossa kahvikuppi kourassa juoruamassa että mitä se meidän Teppo kuule tänään teki, vaan teen niitä töitä. Päinvastoin jos vähäksikin aikaa seisahdun jos minulle joku puhuu, minua alkaa ahdistaa että olen jo tän verran seissyt paikallani.



Ahdistus on kokonaan toinen juttu. Mua ahdistaa ihmiset. Asun kerrostalossa ja kun poistun kotoani, niin jos kuulen että joku on tulossa portaita ylös, hyppään takaisin asuntooni jotta minun ei tarvitse nähdä ketään. Tää on tosi rasittavaa!! Kun ihan luvallisesti kuitenkin asunnossani asun ja maksan vuokrat ajallaan.



Nykyään en näe ihmisistä kuin ne huonot puolet, jos mua alkaa ärsyttämään, rupean kiroilemaan aivan hirveästi, jos näen et joku supattelee jonkun kanssa ja nauraa, ajattelen automaattisesti että ne nauravat minulle. Tai puhuvat minusta pahaa.



Mä en ymmärrä miks musta on tullu tämmönen :( Ennen tulin ihan ok toimeen kaikkien kanssa ja nyt ne joitten kanssa tulin parhaiten toimeen, ärsyttävät mua kaikista eniten. Lässyttävät ihan turhasta vastaan, sanoi niille mitä tahansa. Varsinkin jos jotain rakentavaa palautetta antaa.



Työpaikalla on yhden käden sormilla laskettavissa kenen kanssa tulen enää oikeasti toimeen. Tai joiden ajattelen olevan "fiksuja" ihmisiä.