En rakasta toista lastani yhtä paljon kuin toista

Tämä on kipeä aihe minulle mutta tuntuu että jos en edes yritä tehdä asialle jotain, suhteeni tyttäreeni jää jotenkin vajavaiseksi.

Eli minulla on siis kaksi lasta, esikoinen on tyttä, hän on 7v, kuopus muutaman vuoden nuorempi.

Esikoinen oli vauvana helppo tapaus mutta parivuotiaana alkoi jo uhmaikä ja sitä onkin jatkunut. Hän on aina ollut vaativa lapsi, hankalaa on ollut monesti. Kuopus sitten taas ihan toista maata. Vauvana kuopus oli hankala ja itkuinen mutta hän oli niin toivottu etten kokenut sitä rankkana. Ja uhmaikää ja mitään ei hänellä ole koskaan ollut.

Ongelma on se että minusta tuntuu että rakastan kuopusta enemmän. Olen yrittänyt uskotella itselleni että rakastan heitä eri tavalla mutta pelkästään siitä ei ole kyse. Kuopus on vain rakastettavampi kuin esikoinen. Poden tästä niin huonoa omaatuntoa että ette uskokaan :( Ja siltikään en voi pakottaa itseäni rakastamaan lasta enemmän.

Rakastan häntä toki, ei täydestä rakkaudettomuudesta ole kyse, mutta en yhtä paljon kuin kuopusta. Minun on vaikea osoittaa hänelle hellyyttä, ei tunnu hyvältä pitää sylissä ja suukottaa, toisin kuin kuopusta. Ja minusta tuntuu että lapsikin vaistoaa sen..

Onko tässä asiassa mitään tehtävissä? TIedän että kuulostan ihan kamalalta äidiltä enkä tahtoisi tuntea näin, sen takia pyydänkin nyt apua..