vauva 2 vkoa ja äitiä ahdistaa...
eli meillä on kaksiviikkoinen vauva ja mulla on ihan hirvittävän paha mieli jostakin koko ajan.... ahdistaa ja pelottaa... en pysty keskittymään mihinkään, esim tv tai kirja, käyn ylikierroksilla ja kaiken kaikkiaan tosi kamala olo :( muita? johtuuko hormoneista? koska tämä helpottaa??
Kommentit (25)
Se on nimeltään Baby Blues ja jos se pahenee, mainitse asiasta neuvolassa.
t: kahdesti sen kokenut
synnytyksen jälkeinen masennus, joka on lievänä tosi yleinen. Ulkoile ja lepäile, ja koeta rentoutua, ja jos kotikonstit ja juttelu luotettaville ihmisille ei auta, niin kysele mielenterveystoimistosta tai terveyskeskuksesta apua. Mutta siis ihan normaali vaiva, joka menee aikanaan ohi, mutta joskus vaatii hoitoa. Hormoonit ja uuden tilanteen luoma stressi kai sen laukaisee.
joskus voi tarvita lääkitystä/terapiaa. Baby blues on kuitenkin ihan normaalia synnytyksen jälkeen.
parasta aikaa oli kun lapsi oli 0-1,5 v.
Lepää ja imetä ja imetä ja lepää, katsele tv.tä ja ota päivä ja yö kerrallaan.
Nyt elät sitä parasta aikaa lapsen kanssa.
menee ohi..isellä muistaakseni vauvan ollessa noin 3kk.
pyydä neuvolasta apua, meillä kävi kotona perhetyöntekijä ja siitä oli suuri apu. suosittelen.
myöhemmin olen katunut sitä että ihana vauva aika meni ihan ohi koska en osannut nauttia siitä tai mistään muustakaan sinulla on vielä aikaa..nauti ihanasta pienestä vauvan tuoksuisesta kääröstä.
menee ohi..isellä muistaakseni vauvan ollessa noin 3kk.
pyydä neuvolasta apua, meillä kävi kotona perhetyöntekijä ja siitä oli suuri apu. suosittelen.
myöhemmin olen katunut sitä että ihana vauva aika meni ihan ohi koska en osannut nauttia siitä tai mistään muustakaan sinulla on vielä aikaa..nauti ihanasta pienestä vauvan tuoksuisesta kääröstä.
ahdistavaa. Kun kaikki on hyvin ja mikään ei kuitenkaan. Se on se hormonimyrsky eli jo mainittu baby blues. Koita jaksella ja nauttia vauvan nyyttiajasta, joka menee hetkessä ohi!
Yritä käydä vähän ulkona ottamassa happea, niin jaksat paremmin. Ymmärrän, mitä käyt läpi, mutta onneksi tuokin vaihe helpottaa.
Haleja.
ihanista viesteistä... kunpa tosiaan helpottaisi pian, kamalaa olla kun ei enää tunnista itseään :(
ap
kuukautiset alkoivat. Puhu neuvolassa, niin saat lääkettä, joka auttaa. Johtuu jostain vajeesta, joku serato...?
noin 3-4 vkoa "sekava" ja itkuinen olo. Yhdistän sen jotenkin hormonitoiminnan muutoksiin ja maidonnousuun, sillä se menee ohitse sen jälkeen itselläni. Jos alkaa jatkumaan 2-3kk tai tulee itsemurha-ajatuksia tmv sitten lääkäriin. Muuten ihan normaalia :)
Alkuaika oli kamalaa, siis aivan hirveää. Se helpottaa ajan kanssa, mulla meni muutamia kuukausia, koska vauva oli myös tosi haastava. Juttele asiasta kenen kanssa pystyt ja käy ulkona kämpästä. Minä linnoittauduin kotiin ja se ei todellakaan tee hyvää päälle.
Voimia, aika parantaa!
kamala olo.. Ja sitten huono omatunto siitä kun en osannut nauttia äitiydestä. Imetys ei onnistunut, vauva itki yötä päivää eikä kumpikaan nukkunut (vauva tai mina). Mies lisäsi masennustani kommenteilla: et osaa hoitaa vauvaa kun koko ajan huutaa. Yritin hakea apua neuvolasta ja purskahdin siellä itkemään. Vastaus oli: koita levätä ja nukkua.. Joo, ei paljon nukuta kun vauva ei nuku. Mutta kun lapsi täytti 5kk, oli tilanne aivan toinen! Enkä voinut enää muistaa väsymystä ja ahdistusta.. hae apua äläkä luovuta jos kestää pitempään. Toivottavasti menee pian ohi!
ensimmäiset 3-4kk. Itkin, ahdisti, valvoin joka aamuyö parituntia ja tuntui ettei mistään tule mitään. Näin on ollut kummankin kahden lapsen kohdalla ja uskon, että tämän seuraavan kohdalla on samoin. Kokonaan tunsin saavani itseni takaisin molemmilla kerroilla, kun olen lopettanut imetyksen siinä 8-11kk iässä. Siihen asti en tuntenut oikein itseäni ja mieskin huomautti imetyksen loputtua saaneensa vaimon takaisin.
Puhu neuvolassa asiasta! Siellä osaavat auttaa ja tunnistavat jos kyseessä ei olekaan enää palkkä baby blues.
oikeastaan vasta sitten, kun täysimetys loppui vauvan ollessa 4 kk. Tosin oli olotilassakin toki helpompia ja vaikeampia hetkiä. En ollut masentunut, mutta jotenkin ahdistunut jostain epämääräisestä ja peloissani lapsen terveydestä ja kykenevä keskittymään vain vauvaan. Mikään muu ei kiinnostanut. Tajusin kyllä silloinkin osittain, että kyse oli vain ohimenevästä jutusta, mutta oli kyllä raskasta. Toisella kerralla toivon osaavani jo paremmin tähänkin varautua. Ylikierroksilla olo voi olla myös levon puutetta, siihen kannattaa yrittää järjestää mahdollisuuksia. Minulla tosin levonkin aikana ajatukset pyörivät vauvassa, joka sinänsä oli oikein helppohoitoinen lapsi.
Itse olen saanut 3 vauvaa ja aina ollut tosi tosi onnellinen, kun ovat tulleet ulos minusta.
Mies on aina ollut hieman etäinen, ei ole ollut mukana esim. synnytyksissä, on sellainen alfa uros -tyyppinen, mutta enpä olisi häntä sinne kaivannutkaan.
En jotenkin tajua, miten vauvan saaminen voi silti masentaa, paitsi juurikin, jos vauva ei ole molempien vanhempien toivoma.
Toisilla hormoonit vaikuttaa niin päin, että on huolestunut ja jopa masentunut ja toisilla (minullakin) niin että on onnensa kukkuloilla. Imettäessä tuli aina kummallinen haikea olo, mutta en pitänyt sitä pahana, vaan osasin paremmin olla hetkessä läsnä hieman liikuttuneessa tilassa... Oiih. Haluan taas sen tunteen!
TVn katseluunkin keskittyminen vaikeaa lapsen synnyttyä. Lastenhoitolehtiä jaksanut vain lukea, mutta kai se palautuu pikkuhiljaa normaaliin :)? Niin ja nuorimmainen on 2-vuotias;) Ja ei kannata sinunkaan lukea pahoja uutisia tai miettiä muiden murheita muutenkaan. Keskityt vain itseesi ja lapseesi, tutustukaa toisiinne rauhassa, se on todella tärkeää. Olet herkässä tilassa. Ajattele että tuntemuksillesi on jokin syy, johon ehkä et itse voi vaikuttaa, ajattele että se on luonnollista. Kyllä se siitä. Nauti vaan lapsestasi ja jätä kaikki kotityöt miehelle. Haleja
jokaisen synnytyksen jälkeen noin 2kk ennen kuin olen tuntenut itseni taas itsekseni. Itkeskely ja ajoittainen melankolia kuuluvat kuvaan. Hormoonitoiminnan tasoittumisen jälkeen tasoittuu yleensä elämäkin. Kaksi viikkoa on todella lyhyt aika, eikä siinä ajassa ole vielä ehtinyt tutustua vauvaan, tai tulla sen kummempaa rytmiäkään elämään. Muistan ensimmäisen vauva-ajan jännityksestä johtuvan niska-hartialihasten kireyden joka sekin hellitti kun osasin ottaa itse vähän rennommin.
Ensimmäisen vauvan synnyttä meni paljon energiaa omaan äidiksi kasvamiseen, omaa seksuaalisuutta koskevien ajatusten muodostamiseen ja omaan äitisuhteeseen. Kaikki kuuluu asiaan ja vaatii aikansa ja energiaa siihen kuluu. Elä päivä kerrallaan, ole armollinen itsellesi, älä tee turhia asioita, käy ulkona tai tee välillä jotain ihan yksin vaikka vain hetken. Muista että on lupa olla itsekäskin välilliä.
Kaikkea hyvää toivottaen: 5:n äiti
hormoneista johtuu, yksilööllistä sanoa kestoon, mutta pian se helpottuu, mikäli ei, juttele neuvolassa. Ja miehen kanssa jo nyt, että ymmärtää.