Lue keskustelun säännöt.
Epäily lapseni diagnooseista.
05.01.2011 |
Hänellä on melkein 2v sitten tutkimusten jälkeen diagnosoitu ad/hd ja asperger.
Molempiin löytyy kyllä ihan selkeät jutut, mutta epäilen, että kyseessä on jotain muuta. Tai noiden lisänä.
Viimeiset puolivuotta olleet kaaosta. Lukuisia raivareita ja kiinnipitoja. Raivon vallassa ja kiinnipidossa on kuin aivan toinen lapsi. Se katse mikä hänelle tulee. Ja moni muu asia.
Itselle on vahvistunut ajatus, että jotain muuta on pielessä. Pelännyt jopa aivokasvainta yms.
Tilanne on äitynyt niin pahaksi, että lapsi on tällä hetkellä lastenpsykiatrian osastolla. Odotamme sieltä tuloksia. Keskusteluita ollut lukuisia ja uusi aika sinne palaveriin vanhemmille jo ensi viikolla.
Mietin, että onko täällä muita joilta olisikin sitten löytynyt joku muu diagnoosi noiden tilalle tai kenties rinnalle tullut kolmas diagnoosi?
Muuta, kuin yleinen tourette.
Kommentit (14)
muita autismin muotoja? Mitä itse epäilet?
Onko muuten kiinnipitäminen yhä edelleen suositeltu rauhoitusmenetelmä? Minusta se kuulostaa hirveältä ja julmalta ja oma vanin poikani muistaa edelleen kauhun ja järkytyksen sekaisia muistoja kiinnipidosta (päiväkodin hoitajat), kun oli 4v. Ei osannut silloin puhua ja sai "hepulikohtauksia" peloissaan tai kun ei tullut ymmärretyksi.
Hän sai myöhemmin diagnoosin lievästä kehitysvammaisuudesta ja autististisista piirteistä. Kiinni pitäminen ja kahlitseminen on hänelle kauhistus. Tarvitsee pikeminkin lempeätä puhetta ja hälytöntä tilaa paljon. Nyt kyllä aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut ja selannut nettiä. Ja asiaa piti kysyä viime palaverissä lääkäriltä, mutta hän oli valitettavasti sairaana.
Kiinnipitoja kyllä käytetään edelleen. Myös tuolla osastolla. Ja se on se äärimmäinen pakkokeino, kun tilanne on siinä, että tavaraa lentää saati on vaaraksi itselleen ja muille.
Tässä on takana vuosien taistelu, olkoonkin, että nuo kaksi diagnoosia tuli vasta muutama vuosi sitten.
Pelottaa, askarruttaa.
olette siinä mielessä hyvässä asemassa, että lapsi on jo tutkittavana ja saa hoitoa. Moni vielä taistelee kotona epäuskoisen neuvolan tai koulun kanssa.
Ehkä lapselle on tullut psykiatrisiakin ongelmia vuosien varrella, kun käyttäytyminen ja muut vaikeudet aiheuttavat hankaluutta ympäristön ja oman itsen kanssa. Hänen varmasti väsytään, tuskastutaan... Se vaikuttaa itsetuntoon jne.
olette siinä mielessä hyvässä asemassa, että lapsi on jo tutkittavana ja saa hoitoa. Moni vielä taistelee kotona epäuskoisen neuvolan tai koulun kanssa. Ehkä lapselle on tullut psykiatrisiakin ongelmia vuosien varrella, kun käyttäytyminen ja muut vaikeudet aiheuttavat hankaluutta ympäristön ja oman itsen kanssa. Hänen varmasti väsytään, tuskastutaan... Se vaikuttaa itsetuntoon jne.
Täytyy kertoa, että on työ ja tuska saada apua. Kesti aikansa, että sai hoitavaa tahoa tajuamaan, että kaikki ei ole ok. Harmittaa, että meitäkin pompotettiin pitkään ja kaiken tulos ollut nolla.
Tuonne osastojaksollekkin saaminen oli hankalaa. Se, että muutenkin elo on vaativaa ja haastavaa niin se, että lisätään sitä painetta ja tuskaaa vitkutteluilla yms.
Kyllä olen nyt muille samassa tilassa olleille puhunut siitä että vaatii vaatimalla apuja.
Adhd ja asperger saattavat aiheuttaa myös uhmakkuushäiriön tai aggressiivisen masennuksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät varmasti jotain siitäkin miten vaikeata on saada terapiat, tuet ja lääkitykset ym. pyörimään. Siihen paperisuohon hukkuu silloin, kun pitäisi olla voimia vain lapselle ja itselle. Olenpa saanut kuulla sen raastaavn väsymyksen keskellä sellaisenkin kommentin, että "kaikkiko pitää valmiina kantaa eteen".
Paljon voimia teille, käy kertomassa miten etenette. Ja etsi vertaisryhmiä keskustelukaveriksi ja tuttavia muutenkin.
Adhd ja asperger saattavat aiheuttaa myös uhmakkuushäiriön tai aggressiivisen masennuksen
Hän on 12v. Ja olen tietoinen noista häiriöistä ja masennustestin hän muinoin teki ja pisteet oli rajoilla. Siihen ei kuitenkaan puututtu, vaikka olimme jo silloin huolissamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti diagnoosi aivan oikea!
Etkö tiedä, että nämä lapset saa raivokohtauksia paljon ja usein.
Siihen auttaa Concerta ja vain ainoastaan lääkehoito.
Mulla dysfasia poika, jolla puheenymmärtämisessä ongelmaa, jota ei huomaa.
Nyt ensi jaksolla adhd/add tarkkailu, koska sitä vaadin.
Tarkkaavaisuus/ tunteidensäätely sijaitsee samassa aivolohkossa ja jos toisessa vikaa, niin toisessakin.
Myös asperger lapset käyttää tätä lääkitystä.
Mulla poika nyt 7v. ja raivostunut jo 5 vuotta. Ei raivostu, kuin kotona ja sanoo, ettei voi itsellensä mitään.
5 minuuttiin mahtuu raivoa ja mielihyvä.
Myös adhd piirteiset oikeutettuja lääkehoitoon.
Lääkettä ei saada, sitä pitää vaatia.
Monesti se diagnoosi annetaan 9-10v. Oman lapseni ongelmat näkyi jo 2v. Kuntoutuksen ja terapian on saanut, mutta jos napsahtaa add diagnoosi, niin sen poika saa 9-10v.
Näitä diagnooseja ei anneta, kuin vaikeissa tapauksissa nuoremmille.
Adhd, autismi ja dysfasia piirteet menee päällekkäin. Vaadi kuukauden lääkekokeilua.
Ainut vika on lääkäreissä se, että ei kerrota vanhemmille tarpeeksi ja tiedon saa kaivaa itse.
Itse olen hankkinut tietoni monelta eri taholta ja tehnyt sen itsenäisesti.
Lapseni on nyt terapiassa ja siellä kolme lasta ja kaikilla on näitä ihania raivokohtauksia, jotka eivät lopu.
Aivoista kiinni ja lapsi ei sille itse voi mitään.
Diagnoosin muuttumien ei poista mitään raivareita, eikä myöskään terapia.
Pehmeät keinot aina kokeiltava ennen lääkehoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti diagnoosi aivan oikea! Etkö tiedä, että nämä lapset saa raivokohtauksia paljon ja usein. Siihen auttaa Concerta ja vain ainoastaan lääkehoito. Mulla dysfasia poika, jolla puheenymmärtämisessä ongelmaa, jota ei huomaa. Nyt ensi jaksolla adhd/add tarkkailu, koska sitä vaadin. Tarkkaavaisuus/ tunteidensäätely sijaitsee samassa aivolohkossa ja jos toisessa vikaa, niin toisessakin. Myös asperger lapset käyttää tätä lääkitystä. Mulla poika nyt 7v. ja raivostunut jo 5 vuotta. Ei raivostu, kuin kotona ja sanoo, ettei voi itsellensä mitään. 5 minuuttiin mahtuu raivoa ja mielihyvä. Myös adhd piirteiset oikeutettuja lääkehoitoon. Lääkettä ei saada, sitä pitää vaatia.
Tiedän noista kahdesta diagnoosista ja niiden aiheuttamista jutuista hyvin hyvin paljon.
Tilanne on muuttunut rajusti puolessa vuodessa. Elämämme on kaaottista. Niin kotona, koulussa ja muualla. On lääkityksiä, terapioita yms.
Tilanne vain pahenee ja pahenee.
Tällä hetkellä ollaan siinä pisteessä, että en näe tilannetta, että lapsi voisi palata kotiin osastojakso päätyttyä.
On tapahtunut niin paljon.
Aivan järkky tilanne teillä on. Joskus Concerta aiheuttaa sivuvaikutuksena myös agressiivisuuden ja masennuksen.
Toisille sopii taas todella hyvin.
Onko risperdal kokeiltu?
Huostaanotetaanko lapsi vai mitä tapahtuu? Miten aikovat auttaa lastasi?
Haluatko lapsesi kotiin takaisin?
T.9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan järkky tilanne teillä on. Joskus Concerta aiheuttaa sivuvaikutuksena myös agressiivisuuden ja masennuksen. Toisille sopii taas todella hyvin. Onko risperdal kokeiltu? Huostaanotetaanko lapsi vai mitä tapahtuu? Miten aikovat auttaa lastasi? Haluatko lapsesi kotiin takaisin? T.9
Lääkityksiä on vaihdettu ja luulisin, että menee taas vaihtoon. Ihmettelen jos lääkäri olisi eri mieltä. Risperdal on kokeiltu. Lapsi haluaisi palata kotiin. Vaihtoehtoina tässä on lapsen sulkeminen psykiatriselle osastolle tai sijoitus.
Kuten sanottua niin tilanteemme on tosiaan tulenarka. Näin ei voi jatkua. Kaikki vaaratilanteet, sekä perheen jaksaminen. Tässä tilassa ja lapsi kotona johtaisi luultavimmin siihen, että joku vahingoittuu ja/tai perhe hajoaa.
Meillä ollaan 5-vuotiaan kanssa vasta alkutaipaleella samoissa asioissa. Tuntuu raastavalta, asiaa vähätellään, joskus jopa epäilen, että itselläni vippaa päässä enkä sen takia muka-kestä tätä elämää alati raivoavan lapsen kanssa. Meillä myös holding käytössä kotona, joskus joku ehdotti, että "älä pidä kiinni, anna raivota". Mutta ei sitä voi katsoa, kun hajottaa paikkoja, satuttaa itseään. Olisikin kyse pienestä uhmaamisesta, jossa heitetään tyyliin kynä nurkkaan ja vähän huudetaan...
Meillä ei ole vielä mitään diagnoosia, paitsi käytös- ja tunne-elämänhäiriöitä. Mutta ei mitään tarkempaa. Toivottavasti saatte apua! Ja puhu ammatti-ihmisille peloistasi, jos lapsi tuleekin kotiin. Mitä pelkäät käyvän jne. Vaikka se onkin helpommin sanottu, kuin tehty... Tsemppiä!
On saanut raivokohtauksia, joissa potkii, lyö ja heittelee tavaroita. Näitä oli eniten 4-7 vuotiaana. Kohtaukset ovat kuitenkin harventuneet ja harventuneet. Hallittavuus on parantunut ja näistä voidaan jo keskustella ja etsiä toimivia keinoja estää. Arki pidetään tasaisena. Ei ole koskaan joutunut olemaan erossa vanhemmistaan enempää kuin on itse halunnut. Siis hyvin turvallista ja ennakoitavaa arkea eletään.
Koulussa pärjää hyvin, eikä siellä ole ilmennyt kohtauksia. Sosiaalisesti on erilainen kuin muut, minkä opettajatkin ovat huomanneet, mutta silti hänellä on ystäviä. Olen opettanut hänelle käyttäytymismalleja miten "normaalit" lapset käyttäytyvät eri tilanteissa.
Meillä on sukurasitetta ADHD:sta, aspergerista ja Touretesta:) Toinen sukurasite on hyvät opintomenestykset ja liikunnalliset lahjakkuudet:)