Lue keskustelun säännöt.
Saavatko lapsenne yleensä ikäkauteen sopivia leluja lahjaksi?
05.01.2011 |
Lahjoista ei saa valittaa, mutta minua on jo vuosia ihmetyttänyt miksi sukulaisemme ostavat usein (lähes aina) lapsiemme iät huomioiden aivan väärän ikäkauden leluja jos ei olla erikseen pyydetty juuri tiettyä lelua.
Tunnemme toisemme hyvin ja esim. isovanhemmat ovat monesti nähneet minkälaisia leikkejä lapsemme leikkivät ja silti tekevät ihan hassuja valintoja.
Isommille tarkoitetut lelut tietenkin yleensä laitetaan nopeasti yläkaappiin odottamaan iän karttumista, mutta lapset haluaisivat uuden tavaran luonnollisesti heti käyttöönsä. Tänäkin jouluna lähes kaikki pikkuveljen lelut menivät suoraan isoveljelle, kun pikkuveli ei niistä vielä mitään ymmärtänyt.
Lapsemme ovat tietenkin ( ;) ) hirvittävän fiksuja ja hyvin kehittyneitä, mutta kyllä ne 12+ sähkörakennussarjat kuitenkin ovat liian vaikeita 5-vuotiaalle, kun ne ovat vaikeita aikuisellekin. Tai 300 palan (jossa vain beigeä ja valkoista) palapeli 3-vuotiaalle. Tai sitten taas helistin 2-vuotiaalle tai muovinen ”vauvamallia” oleva pikkuauto 3-vuotiaalle pojalle joka tasan tarkkaan tietää kaikki tavallisimmat automerkit ja -mallit.
Onko muillakin näin vai ovatko vain meidän sukulaisemme kummallisia tämän asian suhteen?
Kommentit (6)
mitä tarvitaan! Emme ole koskaan saaneet ns. väärän ikäiselle tavaroita. Murkuille antavatkin jo rahana tai koruna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni osaavat kehittää leikin vaikka vispilällä ja puukauhalla. Eiköhän sinunkin kannattaisi luottaa lastesi älykkyyteen ja antaa heidän leikkiä rauhassa. Jos joku lelu vaatii enemmän taitoja, sillä leikitään tietysti vanhempien kanssa yhdessä. Miten voi olla noin uusavutonta porukkaa?
leluja. Siellä kun lapset on NIIN fiksuja ja kehittyneitä. Kolmevuotiaana meni koko kyläily meillä jotain elektroniikkapelia pelatessa, kun nykyajan lapset vaatii/tarvii ja osaa niin paljon jo. Joten ostan yleensä esim. legosarjat seitsemän täyttävälle 8+ -sarjoja tms. ettei vaan jää lahjat käyttämättä niiden lapsellisuuden takia.
meilä on aika hyvin osunut kohdalleen. Lapsi nyt 1,5v ja olen lahjan ostajille sanonut, että lelujen 3v ikärajasta ei tarvitse välittää, niinpä mielle tuli nyt mm. brion hella ja pikkuautoja, jotka kiinnostivat kovasti ja joilla leikitään varmasti pitkään.
Yksi kummeista osti pelin, jonka ikäraja on 2v ja se piti vielä laittaa ylähyllylle, kun lapsi vain heitteli palikoita, eikä ymmärtänyt pelin tarkoitusta ollenkaan. Mutta tämä kummi ei ole kauheasti aikaa lapsemme kanssa viettänyt ja tuo 2v ikäraja on sen verran lähellä, että ymmärrän ostoksen oikein hyvin. Ja ehkäpä sitten puolen vuoden päästä palikoilla tehdään muutakin kuin lommoja lattiaan...
Kirjojen suhteen meni mummulla ja yhdellä sukulaisella metsään: saimme Mauri Kunnaksen kirjoja parikin kappaletta vauhdikkaalle lapsellemme, joka ei jaksa keskittyä kirjoihin. Meillä käytössä edelleen pahviset yksi kuva/sivu-tyyppiset kirjat, joita lapsi saattaa pari minuuttia jaksaa katsella. Mutta tässä ymmärrän, että lapset ovat erilaisia ja pitää vain laittaa kirjat odottamaan kärsivällisyyden kehittymistä.
Onko sillä niin suurta väliä? Minun lapseni osaavat kehittää leikin vaikka vispilällä ja puukauhalla. Eiköhän sinunkin kannattaisi luottaa lastesi älykkyyteen ja antaa heidän leikkiä rauhassa. Jos joku lelu vaatii enemmän taitoja, sillä leikitään tietysti vanhempien kanssa yhdessä. Miten voi olla noin uusavutonta porukkaa?
No kun se lapsi kuitenkin on niin iso että tajuaa miten ko. lelulla kuuluisi leikkiä ja haluaa leikkiä sillä ohjeen mukaan. Esim. se sähköasennus-setti, jossa on ideana tehdä erilaisia sähköllä liikkuvia härveleitä. Tuolla rakennussarjalla leikkiminen on siis sellaista, että äiti lukee hiki päässä ohjeita (ja tuskailee kun ei muista fysiikan tunnin kytkentäkaavioita tarpeeksi hyvin), yrittää kiristellä minimaalisen pienillä ruuveilla osia toisiinsa ja lapsi hoputtaa vieressä kärsimättömänä kun vehje ei toimi. Ei ole mitenkään erityisen kivaa kenellekään. Yksin lapsi ei viihdy osien kanssa sekuntiakaan kun ei saa edes yhtä mutteria kiinni ilman apua.
Tai se vauvaleluauto. 3-vuotias vaan on ihan ihmeissään että mitä tällä voi tehdä. Keksi sitten että sen voisi antaa serkkuvauvalle (joka leikkiikin sillä mielellään).
Liian vaikeista peleistä ehtivät osat jo hävitä ja rikkoontua ennen kuin lapsi tajuaa ohjeet. Ei auta jos äiti leikkii mukana kun lapsi vaan ei tajua. Esim. shakkia meillä 6 v osaa jo pelata jotenkuten, mutta se 3 v ei vaan tajua. Shakkinappulat toki käyvät leikkiruoaksi kotileikissä ja laatikoksi taittuvalla pelilaudalla on kiva leikkiä, mutta en raaskisi antaa upeaa peliä tuhottavaksi kun se voisi säilyä koko eliniän pelaamistarkoituksessa.
Sukulaisemme sinänsä ovat mukavia ja joskus lahjatkin ”tilataan”, siis kerrotaan mitä lapsi on toivonut. Hämmästyttävän paljon vaan kertyy kaappeihin noita sopimattomia lahjoja. Monissa leluissa kuitenkin on jonkinlainen suositusikä nähtävissä.
T:Ap
Ne joilla lapsi itselläkin osuvat yleensä oikeaan.
Isovanhemmat ostavat sitä mitä vinkkaan.
Sitten on sinkku 50 v sukulaisnainen joka ostaa paljon lahjoja mutta ne osuvat toisinaan hyvin ja toisinaan tosi huonosti. Viimejouluna toi koiracd:n meidän just 2v täyttäneelle. No ikäraja näkyi olevan 7v eli hetki kuluu ennenkui on sopiva lahjan saajalle. No nyt voisi jo kaivaa yläkaapista ja näyttää isommille lapsille kun esikoinen täytti sen 7.
Onneksi suurin osa lahjoista on sopivia. Tosin itsekkin ostetaan joskus väärän ikäisiä. Kuten 7v sai haluamansa legoauton synttärilahjaksi ja kasasi sen. Tiukkaa teki kun auto oli tarkoitettu 10-16 vuotiaille mutta poika on innokas rakentelija =)