poika yksin kuolleen äidin kanssa :(
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011010412954361_ul.shtml
Onko tätä jo käsitelty täällä? En ainakaan löytänyt sellaista ketjua. Pelottaa kahden pienen lapsen yksinhuoltajana että käy joain tuollaista :(
Minuakaan ei kukaan kaipaisi moneen päivään, luultavasti lasten isä olisi ensimmäinen joka tulisi katsomaan onko kaikki kunnossa.
Kommentit (34)
Minä tarkistan joka ilta, että lapsilla on täysin esteetön kulkutie ulko-ovelle. Siltä varalta, että syttyy tulipalo.
Lasten (6v ja 8v) kanssa on myös puhuttu siitä, mitä tehdä jos syttyy tulipalo jne - eskarissa ja koulussakin on nämä asiat käyty läpi ja pyydetty keskustelemaan vielä lisää kotona.
Toki tietävät myös hätänumeron.
jotten turhaan oo pelästyttänyt lapsia, olen ottanut tuon kaatumis hommankin esille esim. silloin kun esim. nousen keittiöjakkaralle. Nykyään kysyn aina noustessa mitä pitäis tehdä. Ja esim. saunasta tullessa varoittelen lapsia liukastumasta märillä jaloilla ja siinä ohimennen sanon, että jos äiti liukastuisi niin mitä tekisitte jne. Vähitellen pelottelematta. On mennyt perille jo 3 vuotiaallekin. Hätänumeroon soittamista en ole opettanut, vaan naapuriin menemistä ja senkin niin, että jos xx ei oo kotona, niin mene/menkää sitten yy luokse jne. Olen kyllä vienyt sen niin pitkälle että yrittäisivät muistaa laittaa kengän oven eteen ettei ovi pamahda kiinni. Tätä kyllä harjoitellaan muutenkin kun 3v ja 5v eivät vielä osaa käyttää avainta, koska lukko on jäykkä jopa minun vääntää.
Ymmärrän että lapsi opetetaan soittamaan 112 tarvittaessa, mutta siis joku varaa MUROJA PÖYDÄLLE sitä varten että jos sattuu kuolemaan yöllä?? Ei hyvää päivää taasen niin.
että mitä tehdään jos murtovaras iskee kun lapset on keskenään tai yksin kotona...
Meillä lapset on muutenkin hätätapauksissa opetettu soittamaan vaikka mummolle, jos isää tai äitiä ei saa kiinni...
Eikä käsittääkseni niitä muroja opetettu syömään vaan ne vaan oli jätetty esille.
t: se tulipalossa ollut
Mieheni on arkipäivät toisessa paikkakunnassa töissä ja itse olen yksin 9kk tytön kanssa. Yhdessä vain viikonloppuisin. Pelottaa ihan hirveästi että itselleni sattuisi jotain ja lapsi jäisi yksin..
Jos kuolisin, niin tajuaisikohan mieheni ettei kaikki ole hyvin, lyhyessä ajassa? vai joutuisko lapseni olemaan pari päivää yksin...
Kyll soitellaan jatkuvasti, mutta jos....
Voi sitä poika-parkkaa.....
Nyt pitää soittaa miehelle ja kysyä, tajuaiskohan?
Heittää varmaan luurin korvaan ja haukkuu psykoksi
jotten turhaan oo pelästyttänyt lapsia, olen ottanut tuon kaatumis hommankin esille esim. silloin kun esim. nousen keittiöjakkaralle. Nykyään kysyn aina noustessa mitä pitäis tehdä. Ja esim. saunasta tullessa varoittelen lapsia liukastumasta märillä jaloilla ja siinä ohimennen sanon, että jos äiti liukastuisi niin mitä tekisitte jne. Vähitellen pelottelematta. On mennyt perille jo 3 vuotiaallekin. Hätänumeroon soittamista en ole opettanut, vaan naapuriin menemistä ja senkin niin, että jos xx ei oo kotona, niin mene/menkää sitten yy luokse jne. Olen kyllä vienyt sen niin pitkälle että yrittäisivät muistaa laittaa kengän oven eteen ettei ovi pamahda kiinni. Tätä kyllä harjoitellaan muutenkin kun 3v ja 5v eivät vielä osaa käyttää avainta, koska lukko on jäykkä jopa minun vääntää.
kun puskee tota toista viestiä vähän väliä.
T. 3 ,30 ja mitä lie niitä numeroita olikaan
Just tuli mieleen, että naapuria voi huutaa apuun poistumatta huoneistosta tai saamatta puhelinta käsiin.
Itselläni on kaksi lasta ja mies reissutöissä, joten olen käynyt 5-vuotiaan esikoisen kanssa keskustelun miten toimitaan, jos äitille sattuu jotain. Puhelimessa on tuttujen numeroita pikavalintojen takana, joten voi soittaa apua tai mennä naapurin ovelle. Myös oven avaamista ollaan harjoiteltu ja muistutettu, että 1,5-v pikkuveljeä ei saa laskea rappukäytävään, että ei putoa portaissa. Meillä ei onnistu hätänumeron harjoittelu, sillä asumme ulkomailla ja lapsi ei puhu paikallista kieltä enkä usko, että hätäkeskuksessa kukaan osaa riittävän hyvin englantia.
Itse muistan lapsuudesta (5-6-vuoden iästä) talviset verkon nosto reissut isän kanssa. Yhden erityisesti. Silloin isä kysyi mitä minä teen jos isä putoaa avantoon. Sellainen vaihtoehto ei ollut tullut mieleenikään. En muista mitä vastasin, mutta isän vastaus oli tiukka "EI! Vaan silloin sinä juokset rantaan niin kovaa kun ikinä pystyt ja huudat APUA ja etsit jonkun ihmisen ja sanot, että on kiire, isä on tippunut avantoon."
Kai mullekin tuosta joku trauma jäi, kun edelleen asiaa muistellessa tulee kauhea tunne, että entä jos isä ei olisi kertonut miten toimia ja jotain olisi tapahtunut enkä minä olisi tiennyt mitä tehdä ja isä ei olisi sen takia saanut apua ajoissa.
Mulle on tullut tällaisesta kauhea pelko, siis aivan ylitsepääsemätön. En tiedä onko se ihan normaalia vai meneekö jo "yli"..
Mutta kun ajattelenkin, että jos kaatuisin ja löisin pääni tai vastaavaa, mitä ihmettä lapsille kävisi? Ovat niin pieniä vielä (2v ja 5kk), että en uskalla ajatellakaan mitä täällä tapahtuisi. Asutaan rivarissa mutta eihän tuo isompikaan vielä osaa apua hakea. Mies on päivä töissä ja tulee vasta 7aikaan illalla kotiin eikä meillä juurikaan kukaan käy vierailulla tai osaa huolestua jos en vastaa puhelimeen. Kamalia ajatuksia :((
mietityttämään. Itselläni saattaa monesti jäädä vaikka puhelin äänettömälle eikä kukaan ole ihmetellyt, jos en ole vastannut. Saattaa myös mennä useita päiviä, ettei kukaan muu soita kuin lehtimyyjät (jos nekään). Akku voi loppua... Mutta eika sitä voi jokaista mahdollista kauhuskenaariota ruveta pelkäämään.
Surullista ajatella ettei pieni saanut tilanteessa äidiltään reagointia ja kauheaa että kesti "pyhien ajan". (Kyllä äitikin on voinut alkaa jo vähän muuttua.) Mutta hyvä, jos tosiaan lapsi mieltänyt että äiti nukkui.
Itsellä on tullut joskus tuollainen tilanne mieleen, kun nukun aamulla ja 8kk:nen herää vieressäni ensin ja alkaa nipistellä naamaani ja repiä tukasta. Äiti kyllä herää tollaseen heti.=) Mutta teoriassa, mitä jos joku aamu ei ja pieni on niin reppana. Tulee itku ajatelles. Ja siksi on mieleeni tällasta tullut, että serkkuni ollessa taapero, hänen äitinsä sydän oli pysähtynyt yöllä flussien jälkitautina. Oli löydetty onneksi saman päivän iltana lapsi edelleen sängys vieressä.
Ihmisiä muuten kuolee koteihinsa jatkuvasti ja kuoleman havaitseminen kestää jonkunlaisen ajan, jos läsnä ei ole sellaista joka osaisi ilmoittaa. Ei lapsen jääminen tilanteeseen ole niin harvinainen. Useimmin vastaava tilanne sattuu, kun lemmikki jää menehtyneen isäntänsä kanssa. Eläinrakkaat osaavat samaistua myös eläimen kokemaan tilanteeseen. Etenkin koirat voivat olla kovinkin riippuvaisia omistajastaan.
Karua.
Toista on perinteisellä luuri-puhelimella. Sitähän nostellaan leikkinä koko ajan vaikkei soisikaan: HALOO! Kännykkä heitetään lattiaan niin, että kuoret ja akut lentää.
Lähti maanantaiaamuna ja tuli kotiin perjantai-iltana. Me soitettiin joka ilta, poika puhui isänsä kanssa hyvänyönpuhelut ja minä muuten vaan päivän tapahtumista. Yleensä oltiin jo päivällä hänen ruokataukonsa aikana ehditty eka puhelu hoitaa. Mutta oltiin siis sovittu että joka päivä soitetaan viimeistään illalla.
Jos minä en olisi soittanut viimeistään klo 21, mikä oli lapsen myöhäisin nukkumaanmenoaika, hän olisi soittanut veljelleen joka asuu vieressä. Veli olisi tietysti tullut tarkistamaan. Ei minulla mitään sairautta ole, mutta silti voi sattua joskus jotain äkillistä. Vaikkapa kaatuminen. Lapsikin oli niin pieni ettei olisi ymmärtänyt naapurista apua lähteä hakemaan, alle 2 vuotta vanha.
Toista on perinteisellä luuri-puhelimella. Sitähän nostellaan leikkinä koko ajan vaikkei soisikaan: HALOO! Kännykkä heitetään lattiaan niin, että kuoret ja akut lentää.
siitä ei koskaan ole akku loppu,ei ole hukassa, ja numerot yhden napin painalluksen takana pikavalikossa.
jotten turhaan oo pelästyttänyt lapsia, olen ottanut tuon kaatumis hommankin esille esim. silloin kun esim. nousen keittiöjakkaralle. Nykyään kysyn aina noustessa mitä pitäis tehdä. Ja esim. saunasta tullessa varoittelen lapsia liukastumasta märillä jaloilla ja siinä ohimennen sanon, että jos äiti liukastuisi niin mitä tekisitte jne. Vähitellen pelottelematta. On mennyt perille jo 3 vuotiaallekin. Hätänumeroon soittamista en ole opettanut, vaan naapuriin menemistä ja senkin niin, että jos xx ei oo kotona, niin mene/menkää sitten yy luokse jne. Olen kyllä vienyt sen niin pitkälle että yrittäisivät muistaa laittaa kengän oven eteen ettei ovi pamahda kiinni. Tätä kyllä harjoitellaan muutenkin kun 3v ja 5v eivät vielä osaa käyttää avainta, koska lukko on jäykkä jopa minun vääntää.