Lue keskustelun säännöt.
Uraihmiset: Oletko ollut yllättynyt/pettynyt siitä kuinka äkkiä sinut unohdettiin ä-lomalla?
03.01.2011 |
Töiden kautta tutuksi tulleisiin kavereihin ei ole tullut pidettyä yhtään yhteyttä, vaikka luulin että olemme jo vuosien jälkeen muutakin kuin "vain" työkavereita! Joidenkin kanssa ollaan esim. illallistettu porukalla jne. mutta vauvan myötä on ollut tyystin hiljaista. On ollut pettymys havaita, että ystävyys on ollut vain ja ainoastaan työkaveruutta, vaikka niin paljon henkilökohtaistakin on tullut jaettua.
Sosiaalisten suhteiden lisäksi olen kieltämättä ollut loukkaantunut siitä, että minut on täysin ohitettu muutamassa tosi isossa suunnanmuutoksessa työpaikan tulevaisuuden suhteen eikä minun mielipidettäni ole kysytty mitenkään, vaikka muutokset vaikuttavat suuresti työnkuvaani ja asemaani, kun palaan sinne. On aika pelottavaa, miten äkkiä työelämä unohtaa vuosien panoksen... En kuvittele olevani korvaamaton, mutta olisin olettanut solidaarisuutta työpaikalta, jolle olen antanut vuosia täyden panokseni ja tehnyt hyvää tulosta.
Muita vastaavia kokemuksia?
Kommentit (25)
Itse laitoin välillä sähköpostina kuulumisia, ja aina niihin vastattiin. Oletko ap itse pitänyt yhteyttä? Monethan haluavat olla rauhassa työasioilta vapaalla ollessaan, ja siksi töistä ei häiritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsettomia naisia tai sellaisia, jotka muuten tyytymättömiä elämäänsä. Eräs kollegani palasi kolmen vuoden jälkeen töihin, oli kolmessa vuodessa saanut kaksi lasta joten ei ollut kohtuuttoman kauan hoitovapailla siihen nähden.
Nyt tätä ihmistä vähätellään, ja häntä syytetään ettei tee tarpeeksi töitä, mikä ei todellakaan pidä paikkansa. Hänen miehensä on hoitovapaalla, minkä ansiosta ei tarvitse jäädä itse kotiin hoitamaan sairastelevia lapsia tai juosta kello kaulassa päiväkotiin. Kateelliset työtoverit siis asialla, ei pomot.
Omat silmät on aika tavalla avautuneet, kun itsekin suunnittelen perheenlisäystä. Tuossa työpaikassa raskaanaolevat naiset on kuin punainen vaate, en tiedä miten tuohon asenteeseen voisi puuttua.
anteeksi vaan, toi on täysin järjetöntä. Jos teet äitiyslomalla töitä, niin tietysti otat siitä palkan. Oletko hullu? Tuolla tavalla et saa arvostusta.
Vastaan tällaisena unohtamiseen taipuvaisena itse lapsettomana työkaverina.
Töissä tulee jaettua kaikenlaista muuhunkin elämään liittyvää asiaa. Työkaverit tuntuvat melkein kuin perheeltä, ollaan tiiviisti tekemisissä. Haluan huomauttaa, että en ole mitenkään uranainen ja puoliso on minulle tärkein ihmissuhde.
Minut on unohdettu nopeasti, kun olen vaihtanut työpaikkaa. Muiden elämä vain menee eteenpäin ilman minua, enkä enää ole kiinteä osa yhteisöä. Sama se on toisinkin päin. Pitkälle sairaslomalle, eläkkeelle tai vanhempainvapaalle jäänyt alkaa tuntua vieraalta, kun tulee joskus töihin käymään. Hetken päästä ei oikein osaakaan enää kertoa, mitä töissä on tapahtunut kun joku posilähtijä kyselee puhelimessa. Uudet sisäpiirin vitsit, tilannekomiikat ja työpaikan minidraamat eivät kosketa enää poissaolijaa.
Kun tulee takaisin, pääsee taas porukoihin. Se työnteko ja jatkuva yhdessäoleminen sitoo minusta yhteen nekin, jotka ovat työn ulkopuolella tekemisissä keskenään. Lapsettomana myöskään työkaverin tuore äitiys ei herätä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sehän ei tarkoita samaa kuin että muutos olisi epämieluisa tai kateutta herättävä.
Ensiksikin täytyy määritellä mikä on kenellekin ura. Itse läksin suuren kansainvälisen firman johtoryhmätasolta. Ei minua mitenkään unohdettu.Itse tosin olen jättäytynyt syrjään. Ei tietenkään pidetä ajantasalla kummemmin tms. mutta minusta se kuuluu siihen työnkuvaan. Kilpailu on kovaa ja on kyse samanlaisesta asiasta kuin esim. huippu-urheilu. Tuskin joukkue voi pysähtyä odottamaan, että lapsi on synnytetty ja hoidettu. Elämä jatkaa menoaan ja kilpailu on kovaa. Siihen täytyy sitten vain osata hypätä takaisin, jos haluaa.