Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Koko elämä päin persettä ja oma vika :(

Vierailija
03.01.2011 |

M-A-S-E-N-T-A-A!!!



Olen jo 30 v., en ole valmistunut opinnoistani ja opintoja on ainakin kahdeksi vuodeksi. Olen yh, mies jätti ja petti. En ole nukkunut vuoteen, lapsi herättää. Ei ole kauheasti apuja. Kaikki harrastukset ja oma aika on jäänyt.



Rahat on loppu ja auto paskana. Ei ole varaa edes omaan sohvaa, kun pitää ostaa uusi auto. En vaan tiedä millä rahoilla. Rahaakaan ei sais olla, että saisin toimeentulotukea kun en saa enää opintotukeakaan. Ei ole varaa kunnon vaatteisiinkaan, sisustamiseta puhumattakaan.



Olen yksinäinen, harva viitsii tulla käymään kun matka on pitempi tänne suuntaan. Ei ole ketään kuka rakastaisi mua ja olisi juuri minusta kiinnostunut (paitsi äitini tietty!). Kaipaisin niin lämpöä ja läheisyyttä ja seuraa.



Elämä on ollut täynnä epäonnistumisia, turpiin on tullut ihan kirjaimellisesti, ex-ex-mieheltä. Opinnot on viivästyneet ties minkä kaikkien syitten takia ja tässä sitä ollaan :((((



Tänään on tällainen päivä. Muille en viitsi enkä halua valittaa, joten valitanpa tänne.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
03.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä tähän varmaan yksi palstavastaus taikasauvaa heilauta, että ongelmat poistuisi, mutta yhteen konkreettiseeen asiaan takerruin.



Puhuit autosta, sen tarpeesta sekä siitä että on pitkä matka luoksesi. Mitäpäs jos aloittaisit uuden elämän siitä, että muuttaisit. Jonnekin, missä et ensinnäkään tarvitse autoa (pienituloisena auton ylläpito tulee jo todella kalliiksi, vaikka saisit eurolla ostettua auton) ja samalla välimatka niihin potentiaalisiin "luonasi kävijöihin" lyhenisi. Johonkin isohkon kaupungin keskustaan missä kaikki palvelut on kävely- tai julkisten liikenteen ulottuvilla.

Voisit myös saada uusia ystäviä muuton myötä.

Vierailija
2/10 |
03.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin että nyt vaan pinnistät ne opinnot loppuun. Pian sen jälken sulla on mahikset parempiin töihin ja parempaan palkkaan, sitä myöten sit myös sohviin ja autoihin ja harrastuksiin. Kun nyt jaksat patistaa itsesi opintojen loppuunsaattamiseen, loppuelämäsi näyttää vielä ihan toiselta.



Mut jos jäät tulee makaamaan niin sit tietysti nuo aiemmatkin epäonnistumisetkin jää pysyviksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
03.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pistä ne opinnot jäähylle. Mene töihin.



Uskon, että helpottaa!

Vierailija
4/10 |
03.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä tähän varmaan yksi palstavastaus taikasauvaa heilauta, että ongelmat poistuisi, mutta yhteen konkreettiseeen asiaan takerruin.

Puhuit autosta, sen tarpeesta sekä siitä että on pitkä matka luoksesi. Mitäpäs jos aloittaisit uuden elämän siitä, että muuttaisit. Jonnekin, missä et ensinnäkään tarvitse autoa (pienituloisena auton ylläpito tulee jo todella kalliiksi, vaikka saisit eurolla ostettua auton) ja samalla välimatka niihin potentiaalisiin "luonasi kävijöihin" lyhenisi. Johonkin isohkon kaupungin keskustaan missä kaikki palvelut on kävely- tai julkisten liikenteen ulottuvilla.

Voisit myös saada uusia ystäviä muuton myötä.

Olen juuri muuttanut tähän rivarinpäätyyn ja tykkään tästä asunnosta, hetkittäisiä yksinäisyydenpuuskia lukuunottamatta. Jos vaikka haluaisinkin muuttaa, en yksinkertaisesti jaksaisi.

Ja oikeestaan auto on muutenkin mun ainut henkireikä, antaa edes pientä vapaudentunnetta...

EIhän tässä muuta, kuin yrittää jaksaa siihen asti kun valmistun ja pääsen töihin. En vain välillä aina tiedä miten jaksan!

Vierailija
5/10 |
03.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pistä ne opinnot jäähylle. Mene töihin.

Uskon, että helpottaa!

Muuten kuuluun kohta siihen joukkoon, joka on 35 v. eikä ole omalta alalta kokemusta...

Ja olen ollut välillä töissä, se on yksi syy, miksi opintoni ovat viivästyneet.

Vierailija
6/10 |
03.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivon, että asiasi menevät parempaan suuntaan. Mulla itselläkin on ollut kaikenlaista vaikeaa elämässä. Mulle itselleni antaa voimia usko Jeesukseen. Hän on ollut lupauksensa mukaan lähellä ja lohduttaa. Seurakuntayhteys on tuonut mukanaan rukoilevia ystäviä. Kerron tämän, koska itselleni se (usko Jeesukseen) on vankka elämän perusta ja rauhan ja ilon lähde, vaikka olosuhteet olisivat vastaan.



Voimia ja sisukasta mieltä sinulle sinne! En tiedä, mitä mieltä sinä olet Jumalasta, mutta hän kuitenkin näkee tilanteesi ja haluaa kuulla ääntäsi. Hankalat olosuhteet saattavat myös saada aikaan jotakin hyvää, vaikka ei siltä varmaan just nyt tunnu!



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
03.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivon, että asiasi menevät parempaan suuntaan. Mulla itselläkin on ollut kaikenlaista vaikeaa elämässä. Mulle itselleni antaa voimia usko Jeesukseen. Hän on ollut lupauksensa mukaan lähellä ja lohduttaa. Seurakuntayhteys on tuonut mukanaan rukoilevia ystäviä. Kerron tämän, koska itselleni se (usko Jeesukseen) on vankka elämän perusta ja rauhan ja ilon lähde, vaikka olosuhteet olisivat vastaan.

Voimia ja sisukasta mieltä sinulle sinne! En tiedä, mitä mieltä sinä olet Jumalasta, mutta hän kuitenkin näkee tilanteesi ja haluaa kuulla ääntäsi. Hankalat olosuhteet saattavat myös saada aikaan jotakin hyvää, vaikka ei siltä varmaan just nyt tunnu!

Olen oikeastaan vähän kateellinen uskovaisille, että heillä on tällainen kantava voima, tai että he voivat tiukan paikan tullen laskea elämänsä jonkun muun käsiin.

Itse en vain pysty moiseen, helpottavaa se toki varmasti olisi.

Vierailija
8/10 |
03.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja mikä paskinta, olen samalla pilannut lapsenikin elämän siinä sivussa :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
03.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ite lähinnä potkin itteeni sen takia, että en ole vieläkään valmistunut, vituttaa olla näin köyhä vuodesta toiseen :(((( Ainaista kärvistelyä ja pennin venyttämistä!!!



Silloin kun olin töissä, kaikki rahat menivät elämiseen ja harrastuksiin eikä säästöön jäänyt juurikaan.

Miten paljon helpottaisi edes se, että ei olisi taloudellisia vaikeuksia!



ap

Vierailija
10/10 |
03.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vielä kaiken lisäks peilistä... :(



Kiloja tullu lisää ainakin kymmenen, kun en vaan jaksa syödä kunnolla ja ainut ilo elämässä on suklaa. Kunpa saisi edes yöt nukuttua, niin voisi löytyä energiaa lenkille, mutta nyt ei yksinkertaisesti kroppa anna periksi moiseen.



Itkettää vaan koko ajan. Eksä (lapsen isä) kyseli, että mikä mulla on, mutta se nyt on viimeinen ihminen, jolle haluan avautua (välitän siitä vielä liikaa vaikkei se enää musta).