Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsesi ns. vahinko?
03.01.2011 |
Eli onko joku lapsistasi saanut alkunsa vahinkona, suunnittelematta, yllätyksenä tai jopa kauhistuksena? Miten olette päässeet siitä yli ja onko vaikuttanut sitten aikanaan suhtautumisestanne lapseen? Oletteko kertoneet avoimesti ystäville, suvulle ja jopa lapselle, että hän on "vahinko"?
Kommentit (27)
Ei ole ollut ongelmaa suhtautumisessa. En ole kertonut, mutta kai tuo on aika päivänselvää ollut, kun ei miestä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ehkäisynä kortsut (mulle ei hoemonit sovi). Kerran oli loppu, yhteisellä päätöksellä otettiin riski ja tulin raskaaksi. Lapsen hankkimisesta oli puhuttu, mutta ei vielä ajateltu aloittaa yrittämistä.
Ihan hyvin olen päässyt yli, sillä tiedän kaikenkaikkiaan haluavani lapsia kuitenkin 3-5 ja nyt heitä on 3.
En olisi kolmatta halunnut näin pian, enkä ekaa vielä teininä, mutta välillä elämä vie sinne, minne ei ollut suunnitelmissa mennä :)
Suhtautumiseeni lasta kohtaan se ei vaikuta. Tietenkään. Olen siis jo raskaana ollessani hyväksynyt uuden lapsen tulon ja järkytys on muuttunut onneksi jo ennen lapsen syntymää.
Ja tietenkin olen kertonut avoimesti, ettei lasta oltu suunniteltu vielä silloin, kun hän tuli. Tai siis silloin, kun eka ja kolmas tuli. En pidä sitä salaisuuten,a tai tabuna muutoinkaan, enkä ymmärrä sitä, että joku pitää.
Meillä on ollut mahdollisuus aborttiin, mutta emme sitä vaihtoehtoa käyttäneet, koska halusimme pitää lapsen, vaikka hän meille ylätys alkuun olikin.
Hän on toivottu ja rakstettu lapsi, kunhan ekan järkytyksen yli pääsimme. En toitota todellakaan vahinkoutta kaikille, mitä se muille kuuluu. Oikeastaan en edes usko mihinkään vahinkoon, kaikkihan me tiedämme ettei mikään ehkäisy ole 100% varma. Meille esikoinen oli hyvä "vahinko", oikeastaan elämämme paras :)
mut vaikka joku heistä olisikin vahinko en voisi kuvitellakaan että rakkaus häntä kohtaan olisi erilaista kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä jopa lapsi tietää tulleensa yllätyksenä. Yllätys ei meidän perheessämme tarkoita ei-toivottua, vaan yllätystä joka voi olla joko heti alkuun positiivinen tai sitten pienen sulattelun jälkeen positiivinen.
En silti mitenkään kauhistunut raskaustestin tehtyäni vaikka elämäntilanne oli kaikkea muuta kuin suotuisa lapsen hankkimiselle. Päätin kuitenkin pitää lapsen enkä ole päivääkään katunut =) Poika on todella rakas minulle.
Sittemmin sain vielä yhden lapsen nykyisen aviomieheni kanssa. Täytyy kyllä myöntää (vaikka ei varmaan saisi ja nyt minua pidetään ihan törppönä) että esikoinen taitaa silti olla se rakkaampi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan, kyllähän sitä tiesi mitä voi käydä ilman kumia, muuten tiennyt silloin olevani supersikiäväinen.
ja hyvin on mennyt, esikoinen saanut kaksi siskoa rinnalleen, he suunniteltuja ja samalle miehelle kaikki lapset. Yhdessä siis ollaan edelleen ja kenties tulee vielä lisää lapsia, ikä kun ei ole edes 3kympissä vielä.
Oli se sanomattakin selvää kavereille,suvulle, ettei ollut tarkoitus raskautua niin nuorena, mutta hyvinpä tämä elämä on mennyt, paremmin kuin monella muulla ikätoverillakin.
Esikoisen aikaan ehdin kyllä jo luopua toivosta. Kesti niin kauan.
Toisen aikaan tavallaan yllätys vauva kun tulinkin heti ekasta kierrosta raskaaksi! Ehdin valmistautua odottamaan kauemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki hyvin tarkasti suuniteltuja.
Ex-mieheni kärsi valtavasti, kun hänen äitinsä naureskellen aina kertoi tämän olleen vahinkolapsi. Olevinaan hauskakin juttu...
Miettikää sitä!
Meillä kolme kovasti toivottua lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä jopa lapsi tietää tulleensa yllätyksenä. Yllätys ei meidän perheessämme tarkoita ei-toivottua, vaan yllätystä joka voi olla joko heti alkuun positiivinen tai sitten pienen sulattelun jälkeen positiivinen.
Meillä noita ylläreitä on kummallakin yksi nuoruusvuosilta. Lapset ovat olleet raskauden tultua ilmi toivottuja ja kovasti rakastettuja.
Ystäväni on vanhempiensa vahinkoiltatähti ja on kärsinyt asiasta kovasti.
että itselläni on pitkään ollut vain yksi lapsi, hyvin toivottu ja antaumuksella odotettu. En tullut heti raskaaksi, joten on siinä mielessä suunniteltu. Olen aina kertonut mielipiteeni aika suoraan ja moneen otteeseen vaahdonnut :-) kuinka meidän perheelle yksi lapsi on oikea lapsiluku, emmekä tee lapselle sisaruksia.
Nyt sitten mieheni oli jo varaamassa aikaa sterilisaatioon, kun kumi petti - meni suorastaan riekaleiksi ja siitä tuloksena olen nyt raskaana. En siltikään ajattele mitenkään surullisena tai järkyttyneenä tilannetta. Näin nyt vain kävi ja lapsi on tervetullut (raskaus tosin on hyvin alussa vielä).
Mietityttää, että pitääkö sitä sitten sanoa tuttaville, että mielemme muuttui vai suoraan myöntää, että raskautta ei ollut suunniteltu, vaikkakin lapsi on hyvin tervetullut ja olemme onnellisia. Tai ehken sano mitään. Olen vain onnellinen!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olikin aika shokki, olin jo 17 viikolla kun sain tietää olevani raskaana. en ole kertonut asiasta lapselle enkä kerro. ei myöskään jutella asiasta muiden kansaa, minkä sillä on väliä? lapsi on todella rakastettu vaikka olikin ylläri. :)
En silti mitenkään kauhistunut raskaustestin tehtyäni vaikka elämäntilanne oli kaikkea muuta kuin suotuisa lapsen hankkimiselle. Päätin kuitenkin pitää lapsen enkä ole päivääkään katunut =) Poika on todella rakas minulle.
Sittemmin sain vielä yhden lapsen nykyisen aviomieheni kanssa. Täytyy kyllä myöntää (vaikka ei varmaan saisi ja nyt minua pidetään ihan törppönä) että esikoinen taitaa silti olla se rakkaampi lapsi.
en ole kellekään muulle sanonut, että lapsi on vahinko, paitsi miehelleni. Ne, jotka tietävät sen aikaisen elämäni, taatusti arvaavat sen.
ns. vahinko. Ei tosin ollut ehkäisyä käytössä ja suunnitelmia oli, mutta olin koko tuon syksyn koko ajan sairaana, joten ei käytännössä ollut seksiä - paitsi sen kerran. Ei ollut edes mitkään tärppipäivät menossa, joten oli todella epätodennäköistä tulla raskaaksi. Niin vaan kävi. Pikkasen aikaa meni sulatellessa (ja miettiessä, miten tehdään, kun kuitenkin olin raskauden alussa käynnyt röntgenissä pariinkin otteeseen ja syönnyt parit lääkekuurit - tietämättäni olevani raskaana). No, nyt on kakkonenkin melkein kaksi vuotias eikä tunnu yhtään vahigolta. Molemmat on rakkaita ja ainutlaatuisia.
ellen käytä jotain hedelmöittämismuotoa tai hormooneja.
Bailuvahinko! Kolmansilla treffeillä esittelin ultraäänikuvaa ja sain pyynnön tehdä abortin.
Nyt lapsettomaksi tuomitun lapsi on 8 vee. Isä kadonnut kuvioista ja elämä on aikasen mukavaa.
Mulla on niin päinvastoin. Lapseni on täysin tekemällä tehty, hartaasti toivottu ja odotettu. Tiedän tarkalleen hetken jolloin hänet on alkiona kohtuuni siirretty, olen nähnyt hänet pienenä alkiopallerona monitorilla.
Miten selittää tällainen alkutaival lapselle?
Kaikki kolme ovat suunniteltuja lapsia.
etukäteen, kun pamahdin paksuksi kertalaakista