Te, joilla vauva itkenyt/heräillyt paljon öisin:

onneksi se itkuinen vauva oli esikoinen. Kun pitkin hampain luovuin "vauvan on nukuttava omassa sängyssä" uskostani kaikki muuttui paremmaksi. Äidin kainalossa vauva alkoi nukkua pitempiä pätkiä.

esikoinen alkoi parin kuukauden ikäisenä nukkua 9-10 h putkeen heräämättä. Tämä kakkonen on jotain ihan hirveätä, ensin huusi "koliikkia" ekat 3 kk ja sitten saatiin allergiadiagnoosi, kiinteitä ei olla saatu aloittaa kun oireilee edelleen, eli vauva herää joko kutiavaan/kirvelevään ihoon, nälkään, vatsakipuun tai märkään vaippaan. Mää en oikeesti enää jaksa, mutta ei tässä muutakaan voi. Koitetaan miehen kanssa jakaa yöheräämisiä, että kumpikin saa vuoronperään nukkua ja toinen valvoo. Sukulaisia ei ole lähellä, ystävät lapsettomia tai kaukana.

poika heräili 4 kk -> n. 1,5 v ehkäpä



50% öistä 5-7 kertaa

25 % öistä 2-3 kertaa

25% öistä 1 kertaa



Usein huusi raivoisasti ja piti nukuttamalla nukuttaa.



Nyt 2 v 4 kk ja katastrofiöitä ehkä kerran viikossa, muuten herää 1-2 kertaa.



sain masennuksen oireita, uuvuin, itkeskelin, huusin lapselle yöllä (en alle 1v mutta kuitenkin).



Selvittiin siten, että n. 7kk iästä alkaen tähän päivään asti olemme miehen kanssa hoitaneet lasta vuoroöin. Selviää kun tietää saavansa nukkua seuraavan yön rauhassa. Olemme molemmat olleet töissä ja molemmat myös kotona tämän järjestelyn aikana, on rankkaa työssä käyvälle mutta pakko on ollut toimia näin.

Selvittiin siten, että n. 7kk iästä alkaen tähän päivään asti olemme miehen kanssa hoitaneet lasta vuoroöin. Olemme molemmat olleet töissä ja molemmat myös kotona tämän järjestelyn aikana, on rankkaa työssä käyvälle mutta pakko on ollut toimia näin.

Jos teitä on kaksi, niin jakakaa taakkaa. On se rankkaa työssäkäyvälle, mutta kyllä täällä kotona ollessakin se on rankkaa. Tämä meidän 5-kuinen yöheräilijä kun nukkuu max. 30 min päiväunia, eli ei mitään toivoakaan saada itse nukuttua päiväunia, kun en tuossa ajassa ehdi itse saada unta. Vaunuissa nukkuu pidempään, mutta eipä tuolla ulkona voi mennä puistonpenkillekään nukkumaan. :D

sori, vähän väsyttää...

vuorottelemalla, ottamalla apua vastaan, luopumalla periaatteista, vähentämällä päiväaikaisia menoja jne. mutta vaikeaa se on.

niin, että mies lähti silloin tällöin lapsen kanssa mummolaan yöksi, jolloin minä sain nukuttua koko yön. Sen voimalla jaksoi taas pitkälle! Mieskin sai nukkua, kun mummo otti lapsen aamulla hoiviinsa tämän herättyä.

Mulla lapsi heräili vielä vähintään 4 kertaa öisin 2-vuotiaanakin. Esikoinen onneksi nukkui hyvin jo siinä vaiheessa. Ja niin sitä vaan reippaana piti jaksaa töissä ja herätä 5 jälkeen töihin aamuisin. Ei se huonounisen vauvan kanssa olo ollut rankkaa kun sai olla kotona oman aikataulun mukaan. Töissä jaksaminen se rankkaa oli! Onneksi nykyään meillä nukutaan. Rankkaa oli muutaman vuoden, mutta lapset on kumminkin pieniä niin vähän aikaa ja aikuinen pystyy tsemppaamaan jonkun aikaa. Tsemppiä!

nyt lapsi kaksivuotiaana alkanut nukkua vähän parmemin, silti havahtuu ehkä kerran yössä. Ja minä kärsin suunnattomista uniongelmista, sillä en ole raskausajasta tähän päivään eli kolmisen vuotta saanut nukuttua kokonaista yötä. Ja siis joo, on annetti yöksi hoitoon ja kaikkea mutta minulla meni niin unet sekaisin, etten vain yksinkertaisesti osaa nukkua. Kaksi tuntia yössä on jo juhlaa. Nukahtamislääkkeillä jotenkin ehkä viisi tuntia saan. Ollut niin kamalaa, ettei puhettakaan toisesta lapsesta, mun psyyke ei vain yksinkertaisesti kestäisi sitä.

Viikonloppuna nukutaan varastoon. Hoitoapua.



Silti elämä oli aivan helvettiä.

1,5-vuotias ei nuku vieläkään. pisin pätkä on kerran ollut 6 tuntia. se oli luksusta se.

Kuopus valvotti meidät molemmat hermoraunioiksi. Mies on toipunut joten kuten, itse olen edelleen puolizombie. Masennus ja muistihäiriöt ovat ilmeisesti ikuinen muisto yli 2 vuoden valvomishelvetistä (kuopus jo koululainen).

Kuopus valvoi ja heräili päälle kaksivuotiaaksi. Ekan puoli vuotta suht normaalisti (= 2-4 kertaa yössä rinnalle), mutta sen jälkeen enenevässä määrin. Kun vuosi tuli täyteen ja sen jälkeen jo puolitoista, eivätkä yöt vieläkään olleet rauhoittuneet, aloin olla jo tosi rikki. Erilaisia somaattisia oireita, muistamattomuutta, ärtyisyyttä, raivostuin helposti lapsille, miehelle... Masennusoireitakin oli.



Nyt kuopus kohta kolme vuotta ja viimeiset 6 kk on nukkunut paremmin. Pikkuhiljaa helpottaa, mutta aikamoiset traumat jäi, enkä uskalla enää uutta lapsta meidän perheeseen toivoa. Avioliitto on kasassa just ja just.

että meillä oli tuolla haastavalla tapauksella kanssa ensin koliikki (itki pari kuukautta noin klo 19-00) ja myöhemmin sitten puhkesivat ruoka-aine- ja siitepölyallergiat. Näillä on varmasti ollut oma vaikutuksensa. Välillä mietin, että onkohan jopa imukuppisynnytyksen aiheuttamat paineet pään seudulle vaikeuttaneet tytön alkutaivalta. Toisaalta toiset vaan ovat huonompia nukkumaan.

14 sanoo sen verran, että meillä tämä tyttö ei huolinut lainkaan tuttia eikä pulloa (ankarasta yrityksestä huolimatta) eikä myöskään juuri kiinteitä ennen 10 kk:n ikää, joten jouduin kantamaan raskaiden öiden aiheuttaman yön aikalailla yksin. Unikouluja kokeiltiin, mutta niiden anti jäi heikoksi.