Lapsuus helluntalaisperheessä tms., millaista oli?

erosi siinä, että meillä oli monesti naapureidenkin lapsia, kun näiden vanhemmat kännäsivät ym. Jostain syystä ei noita lapsia kuitenkaan otettu huostaan.

lapset nyt jo aikuisia mutta ihan tavallista elämää he viettivät, niissä seuroissaan toki kävivät mutta muuten. Vanhemmat töissä, lapset päiväkodissa, harrastivat ym. Matkailivat ulkomailla ym.

kierrettiin kokouksissa ja todistuksia kuuntelemassa. Itse kuitenkin olen ns. "luopio", eli aikuisiällä erosin seurakunnasta. En jollain tapaa kokenut sitä kuitenkaan omakseni, vaikka uskonnon ympäröimänä kasvoinkin. Tai ehkä juuri sen takia en sitä omakseni kokenut, että sitä tuli lapsena jo vähän liikaakin.



Mutta muuten sain kyllä "normaalin" lapsuuden viettää, mitä se sitten tarkoittaakin. Eli sain teini-ikäisenä käydä iltaisin kaupungilla yms. Ei meillä kuitenkaan mitään ääriuskovaisia oltu.

erilaista oli se, ettei meillä kuunneltu mitään radiohittejä, enkä siis yhtään tienny mikä on nyt tosi cool.



Meillä oli ehdoton alkoholikielto, vaan käpykakkuun tarkotettua rommia oli pikkupullo jossain yläkaapissa.



Meidät lapsetkin pakotettiin kokouksiin aina sillon tällön, vaikka ei oltas haluttukaan.



Äiti koki olevansa jonkin sortin maailmanparantaja ja hyysäsi kaikkia kylän juoppoja. Mun mielestä se unohti meidät lapset aina toisinaan, pisti nämä Jumalan armoa kaipaavat syntiset meidän edelle.