Aion jättäytyä pois työelämästä:(

Työtoimatoimistossa on erinomaiset palvelut; itse kävin vastaavassa tilanteessa keskustelemassa työvoimatoimiston psykologin kanssa. Ilmainen palvelu! Häneltä sain tukea päätöksen tekemiseen ja oikean suunnan valitsemisesta.



Suosittelen hänen kanssaan puhumisesta ennen irtisanoutumista.

ovatko syynä ammattiin liittyvä osaaminen/osaamattomuus vai sosiaaliset suhteet, epävarmuus omista kyvyistä...?



Jos olet kouluttautunut vanhempiesi tahdon mukaan, kannattaisiko nyt hiukan miettiä mitä työtä itse tahdot tehdä. Onko ala edes sinulle sopiva? Mitä sinä tahdot?

oli se mistä haaveilin! Kas kun olin sen unohtanutkin... No, vuodet on ehkä tehneet tehtävänsä ja laput on valahtaneet silmiltä. Eikä lasten kanssa voi (tai en ainakaan halua) lähteä. Lapset ovat nyt 4- ja 2-vuotiaat.

Koen nykyisessä työssäni riittämättömyyttä sekä sosiaalisten taitojeni, että kykyjeni takia. Enimmäkseen kyllä pidän työni sisällöstä mutta en työtahdista. Joku opetushomma saattaisi sopiakin kun vaan sellaisen löytäisin...

ap

että DI työ on kuitenkin ap:lle liian teknistä, liian rahapainoitteista? Että työssä pitäisi olla enemmän henkistä sisältöä, merkitystä, toisten auttamista?

Tuli näet mieleen, että miten olisi inssin hommat joko lähetys- tai kehitysyhteistyössä vapaaehtoisena esimerkiksi vuoden verran? Saisit käyttää älyllistä pääomaa, mutta henkisempiin arvoihin. Jotain kaivonrakennusprojektia tai mihin alaan nyt sitten oletkin suuntautunut. Tämän vuoden olisit virkavapaalla, ja sitten palatessasi Suomeen takaisin, silmäsi olisivat ehkä auenneet ja tietäisit, mitä elämältä haluat?

...tuskin ainakaan opetustyö on sinulle sopivaa. Mitä jos jäisit vähäksi aikaa kotiäidiksi, kun sinulla kerran on 2-vuotias? Samalla voisit etsiä itseäsi.

mistä valmistuit?



tutkintojen vaatimsuten ja sisäänpääsyn opiskelemaan pitäisi olla kovemmat, että ei kävisi näin. Aivan liian suuri osa ikäluoksita saa korkeakoulutuksen; vaibn osalla olisi oikeasti asiaa siitä seuraaviin työtehtäviin. Niin paljon on osaamattomia töissä, ja yhteiskunta kärsii huonsota laadusta. Mutta mikset sinäkin voisi olla yksi heistä?

vähän samat mietteet. Syyt pikkaisen erit, mutta kuitenkin. Ikääkin saman verran ja sama koulutus ja minäkin hoitovapaalla.



Olen miettinyt mitä, jos alkaisi yrittäjäksi. Saisi ihan itse päättää mikä on riittävästi ja millä keinoin siihen pyrkii. Tekisin vaan mieluummin vähän useammalla hengellä töitä kuin yksin, joten voi kun löytäisi sopivia kavereita hommaan ja sopivan business-idean.

ei tämä ainakaan meidän firmas ole stressitöntä...Aina saa päivystää ilman korvausta jos yhtäkkiä kutsutaan töihin, työajat hankalia, esim. aamulla 6 pari tuntia ja illalla 18 alkaen taas muutaman tuntia töitä...Palkka on huono jne.

pitäisköhän sun vaihtaa alaa?

Alanvaihdossa ongelmana on, etten millään keksi mille alalle voisin sopia. Sama ongelma oli jo lukion jälkeen. Mikään ei erityisesti kiinnostanut...



ap

ihan hyvin tehdä jotain helpompaa ja stressittömämpää hommaa, kuten siivousta.

Täällä eräs, joka ei ole ollut työelämässä 10 vuoteen ja nyt pitäisi pikku hiljaa harkita...

Alanvaihdossa ongelmana on, etten millään keksi mille alalle voisin sopia. Sama ongelma oli jo lukion jälkeen. Mikään ei erityisesti kiinnostanut... ap

Olis pitänyt kouluttautua jollekin perusalalle eikä edes yrittää olla kunnianhimoinen.

Kävis vaan töissä eikä tarttis ajatella töiden jälkeen mitään siihen liittyvää.

Eikä musta ollut siihenkään :o Olen ihan liian hidas.



ap

Ennen kuin irtisanoudut, voisitko ensiksi ottaa vaikka palkatonta vapaata, opintovapaata ym. Voisit mahdollisesti hakea uutta työtä tai muuta uutta suuntaa työelämässä sinä aikana.



Ole rehellinen itsellesi ja mieti mikä ala tai työtehtävä saattaisi piirun verran kiinnostaa. Oletko aina haaveillut kirjoittamisesta? Kiinnostaako hoiva-ammatit? Erilaisia myynti- ja asiakaspalvelutehtäviä on vaikka kuinka ja paljon tarjolla.



Aivan varmasti sinulle löytyy uutta tekemistä. Joudut ehkä selittelemään ensiksi itsellesi ja sitten muille ihmisille miksi olet tehnyt radikaalin muutoksen. Tsemppiä ja voimia sinulle!

ajattele, että saat työstäsi palkan, teet sen kohtuudella, saat syödä työpaikalla ja jutella työkavereiden kanssa, ja sitten menet kotin perheesi luokse taas olemaan heidän kanssaan.

Mitä ihmettä muuta tavoittelet?



Usei työpaikoilla on kovat tavoitteet, ja pitää esittää täyttävänsä ne ulospäin pomoille, mutta harva oikeasti niin ahertaa.

ja tykkäätkö lapsista? Ryhdy ihanaksi perhepäivähoitajaksi. Lasten tahdissa pää pysynee mukana. Olen huomannut nyt, kun tarvitsisin omalle lapselle hoitopaikkaa, että hoitajista on pula. Joutuu varmaan viemään tarhaan ja jonnekin toiselle puolelle kaupunkia aamuisin, plaah!



Voisin itse alkaa, mutta kun tietää mitä toiset ajattelis...eli mennyt koulutus hukkaan jne ja työkaverit odottaa kotoa takas töihin. Ehkä joskus sen teenkin.

Tuskin olet siihen liian hidas jos DI:ksi olet päässyt.

ja tykkäätkö lapsista? Ryhdy ihanaksi perhepäivähoitajaksi. Lasten tahdissa pää pysynee mukana. Olen huomannut nyt, kun tarvitsisin omalle lapselle hoitopaikkaa, että hoitajista on pula. Joutuu varmaan viemään tarhaan ja jonnekin toiselle puolelle kaupunkia aamuisin, plaah!

Voisin itse alkaa, mutta kun tietää mitä toiset ajattelis...eli mennyt koulutus hukkaan jne ja työkaverit odottaa kotoa takas töihin. Ehkä joskus sen teenkin.

Voihan sen noinkin ajatella... itse olen lukion jälkeen opiskellut 7 vuotta ja nyt olen täysin "väärällä" alalla, eli ypph. Silti en näe, että koulutukseni olisi mennyt hukkaan. Mitään uraa en tässä luo, syyt tähän alanvaihtoon oli jossain aivan muualla.

Mikään helppo ammatti tämä ei suinkaan ole. Lapset ja varsinkin vanhemmat ovat vaativia, palkka on huono ja työ on aika usein yksitoikkoista ja päivät toistavat toisiaan.

Mutta mikä parasta, olen oma pomoni, saan itse valita hoitolapseni ja saan olla enemmän omien lasteni kanssa.

Jos pää kestää arkea ja tasaista elämää, suosittelen kokeilemaan.

työterveyshuoltoon ja sitä kautta hankit apua itsellesi. Firmasta voi löytyä muitakin tehtäviä tai sitten uudelleenkoulutus jonka kustantamiseen sun työeläkevkuutuslaitos osallistuu jos on terveydelliset yms syyt.



Ei mitään järkeä syrjäytyä vapaaehtoisesti. Ensin katsot tuon tien joka on taloudellisesti kannattava.

Sama ongelma kuin sulla. Nyt onneksi hoitovapaalla... Oletko miettinyt opintovapaata? Yrittäisit miettiä jotain sellaista opiskeltavaksi, joka voisi kiinnostaa?



Itse mietin vakavasti hoitoalaa, mutta ammatinvalintapsykologikin sanoi suoraan, että mahtaako hoitoala kuitenkaan "riittää" mulle. Olen valmis tinkimään palkastani, mutta tuntuisihan se oudolta käydä töissä pienemmällä palkalla kuin oli äitiyspäiväraha.