Psykomamman henkilöllisyys?
Yleensä ei käy mielessäkään, millainen ihminen joku tänne kirjoittava on, enkä mieti kuka tutuistani on myös AV-mamma, mutta tuon Psykomamman haluaisin tavata livenä.
Jos joku "täyspäinen" viitsii heittää jatkuvasti tuon kaltaista legendaa, niin onko hän ihan terve?
Jos mammalla taas viiraa virallisestikin päästä, niin käykö tänne avautuminen terapiasta mentaalitapaukselle?
Kommentit (10)
Mä en ole tuota mainittua psykomammaa huomannut eli en ole varmaan sellaisia ketjuja lukenut, joissa hän kirjoittelee, mutta on täällä mieleltään sairaita ihmisiä aika paljon.
Mun mielestäni jotkut kirjoitukset ovat jollain tapaa niin ilkeitä, ettei sellaisia ihan normaali ihminen kirjoita - ei edes provoillakseen. Paljonhan nuo persoonallisuushäiriöt ovat olleet esillä ja mä luulen, että ne ovat paljon yleisempiä kuin uskotaan.
mä olen mieleltäni sairas, mutta vastailen täällä mielestäni aika ystävällisesti, ja haen vastauksia toisten kysymyksiin. Eiköhän toi sun vastaus ole aika ilkeä yleistys?
Psykomammallakin voisi olla esim. masennus, eikä persoonallisuushäiriö. Tuo uhma nyt ei mitään kerro todellisesta minästä.
kuin uskotaan. Ihminen voi nimittäin olla täydellinen kusipää aivan ilman diagnoosiakin.
jos piirillä on, ei ole terve. Toisaalta toisena vähän samanlaisena, joskus tekee mieli heittää hanskat tiskiin "no perkele parempi se on kun lapset ei mua luuseria edes tapaa" "en mä haluakkaan niitä vaivoikseni" Se on suojautumiskeino, on tarve uhmata, nostaa nokka pystyyn vaan ympäristön tuomiota vastaan. Mun sympatiat on kyllä täysin psykomamman puolella. Sanoo se mitä vaan, oikeasti voi tilannetta itkeskellä yksinään.
oon täällä psykistä puolustanukkin!
ei terve ja onnellinen ihminen tosissaa tommosia kirjoittele..
mä olen mieleltäni sairas, mutta vastailen täällä mielestäni aika ystävällisesti, ja haen vastauksia toisten kysymyksiin. Eiköhän toi sun vastaus ole aika ilkeä yleistys? Psykomammallakin voisi olla esim. masennus, eikä persoonallisuushäiriö. Tuo uhma nyt ei mitään kerro todellisesta minästä.
Eli en tarkoittanut leimata millään tavalla kaikkia. Mun mielestäni täällä on vain jotain ihmisiä, joissa on ihan selkeästi jotain vikaa. On sellaisia oksettavan ilkeitä kirjoittajia. Ja mä en ole mikään herkkä ihminen.
En osaa sanoa, mutta jossain vaiheessa on tuo ilkeysaste mennyt sellaiselle puolelle, ettei se enää ole normaalia ilkeyttä vaan jotain muuta. Sitä lähinnä tarkoitin.
Vai johtuneeko tuo siitä, etten asu Suomessa, enkä osaa lukea enää oikealla tavalla jotain vivahde-eroja? Tuntuu vain niin raa'alta osa kirjoituksista jos asuinmaani ihmisiin vertaan. Ei täällä tuollaisia ihmisiä näe eikä kuule.
En enää jaksa vastailla sukulaisten puheluihin, koska en jaksa antaa lehdistötiedotetta sairaskertomuksestani ja kuunnella muka kannustavia kommentteja että koita jaksaa,yms.
Ärsyttää kun ihmiset säälivät(tai ovat säälivinään) mun tilannettani.
Olen itse jo niin sopeutunut/alistunut tilanteeseeni, että ei mua haittaa vaikka olisin saikulla vaikka ens syksyyn asti. Paranen fyysisesti sitten kun paranen, henkisesti en edes yritä toipua enkä aio mennä terapiaan.
Ainoa syy miksi nyt kiirehdin sairaalasta pois on se, että isommalla lapsellani on jostain kumman syystä ikävä mua ja se haluaa että tulen kotiin.
Jos lapsi ei ikävöisi mua, makoilisin täysihoidossa kyllästymättä niin pitkään kun pitävät.
Mutta lapsiperhearkea en ikävöi. En ala enää lähiäidiksi, koska olen jo vieraantunut lapsiperhehelvetistä enkä halua palata siihen.
että pääsisin bilettämään, elokuviin ja kotiini makoilemaan. Ja lapsiani voisin tavata muutaman tunnin silloin tällöin, en halua enää elää lapsiperheessä.
En siis aio parantua enää äiti-ihmiseksi vaan aikuiseksi itselliseksi ihmiseksi, jolla on paljon vapaa-aikaa.
jos piirillä on, ei ole terve. Toisaalta toisena vähän samanlaisena, joskus tekee mieli heittää hanskat tiskiin "no perkele parempi se on kun lapset ei mua luuseria edes tapaa" "en mä haluakkaan niitä vaivoikseni" Se on suojautumiskeino, on tarve uhmata, nostaa nokka pystyyn vaan ympäristön tuomiota vastaan.
Mun sympatiat on kyllä täysin psykomamman puolella.
Sanoo se mitä vaan, oikeasti voi tilannetta itkeskellä yksinään.