Lue keskustelun säännöt.
40 ja päällle-ikäisenä on kyllä todellakin elämän parasta aikaa
01.01.2011 |
kuten joku alempana kirjoittikin. No, tulevasta en tiedä, mutta nyt on niin sinut itsensä kanssa. Jos tulee vastoinkäymisiä, niin niihin ei mene enää syvälle sisään vaan ajattelee, että no, jos ei mene putkeen tää homma, niin sitten ei. Jos joku ihminen käyttäytyy typerästi, on ilkeä jne, niin siihen osaasuhtautua sillai, että se on sen ihmisen oma ongelma, kun ei osaa olla kunnolla ja jos minä kohtelen muita hyvin, en voi olla vastuussa muiden käytöksestä. Tää on just sitä parasta tässä iässä eli se, että on se itsetuntemus niin vahvaa jo.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin hyvin uskoa, että on :) Monella tavoin parikymppisestä on muuttunut varmemmaksijo kolmenkympin tienoilla ja kun itsekin olen tuossa iässä, ovat lapsetkin jo aika isoja, asuntolainaa maksettu jne. vähemmän hektinen elämänvaihe meneillään. Sitä odotellessa :) Mutta jokaisessa ikävaiheessa on oma ihanuutensa, ei tätäkään aikaa silti vaihtaisi pois!
t. 32-v.
taloudellinen tilanne ole kovin häävi, ikää on 39v. Asuntolainaa on vielä jäljellä noin 80 000 euroa ja pitäisi ottaa lisää noin 50 000 eurolla ainaskin... Nippa nappa eläkkeelle jäämisen aikoihin saadaan lainat maksettua, autolainojakin kun on.
Mä olin ekan asuntolainani ottaessani jo 34-vuotias. Tuntuu hurjalta ajatella että nyky-nuorille-aikuisille on normaalia asua omassa omistusasunnossa jotain 25-vuotiaana, mutta meille 90-luvun alun laman eläneille se ei ollut mahdollista. Minä olin vielä 29-vuotiaanakin työtön.
Just toi että sitten kun pääsee yli "voi ei mulla on silmäpussit"-paskasta, elämä on IHANAA.
etenkin rakastuminen tällä ikää.. tuntuu etten koskaan ole ollut näin rakastunut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin ekan asuntolainani ottaessani jo 34-vuotias. Tuntuu hurjalta ajatella että nyky-nuorille-aikuisille on normaalia asua omassa omistusasunnossa jotain 25-vuotiaana, mutta meille 90-luvun alun laman eläneille se ei ollut mahdollista. Minä olin vielä 29-vuotiaanakin työtön.
[/quote]
Itse ainakin tarkoitin, että lainaa on silloin enemmän maksettu, kuin nyt...tuskin näillä hinnoilla kovin moni vielä täysin asuntoa silloin omistaa. t. 19 = 32-v.
Parisuhde kukoistaa, seksi on suorastaan syntisen nautinnollista. Lapsistaan osaa nauttia. Kaikki vaan on niin ihanaa. Toisilla kun ei vielä ees silmäpussit tai rypytkään retkota tässä iässä.
Seksi vaan paranee, orgasmit kestää minuuttitolkulla ja alkaa melkein itkettää lopuksi - uskomatonta!
Sitä vaan tietää paikkansa maailmassa - olevansa just kaunis ja ihana tällaisena. Teinien kanssa toki on kahinaa melkein päivittäin, mutta se vaan täytyy kestää :-/ Taloushuolia ei ole mutta huoli ikääntyvistä vanhemmista alkaa toki kolkutella ovella. Onneksi on kolme sisarusta joiden kanssa jakaa vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40 vuoden jälkeen on alkaneet elämäni parhaat vuodet. Seksi kukoistaa, talous kunnossa, lapset jo suht isoja ja omaa aikaa omille harrastuksille riittää.
Silmäpussejakaan ei ole:)
Itsetunto hyvä ja muiden mielipiteistä viis veisaan.
nainen 46v
ja olen sentään sinkku ja taloudellisiakin huolia riittää, ja vaikkei nyt ihan silmäpusseja ole niin pietä löpsähtämistä on havaittavissa.
Mutta maailmankatsomus on avartunut, enää ei tartte niin kauheen henkhen päälle ottaa pieniä asioita, vaan ne osaa sijoittaa mittakaavaan. Myös suvaitsevaisuutta on tullut lisää, vaikken mikään nipo ole ikinä ollutkaan.
Jotenkin vaan sitä ymmärtää tätä elämää palijon paremmin. Minua vähän säälittää täällä palstalla pyörivät kolmikymppiset, niin kovin kapeat katsantokannat on vielä. No, kyllä se siperia opettaa. Ja kaikkien pitää saadakin elää jokainen vaihe elämässään, ei se olisi kauhean kivaa että olisi kakskymppinen kroppa ja nelikymppinen keski-ikäinen jo aika paljon kokenut sielu.
Mutta haavoja tässä iässä saa jo jotenki paremmin nuoltua, niitä ei enää ota niin vakavasti.
Terveyden menettäminen pelottaa, että se on kyllä huono puoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jurppii kun silmäluomet roikkuu ja silmien alla pussit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku saattaa hävetä itseään kuolemaan saakka eikä tule toimeen.
Minulla ei ole ollut parikymppisenäKÄÄN ongelmia, eikä nyt 3- kymppisenä.
Saas nähdä onko 10 vuoden kuluttua.
Joku saattaa hävetä itseään kuolemaan saakka eikä tule toimeen.
Minulla ei ole ollut parikymppisenäKÄÄN ongelmia, eikä nyt 3- kymppisenä.
Saas nähdä onko 10 vuoden kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on usein suurimmillaan.
Moni joutuu hautaamaan omat vanhempansa tai appivanhempansa ennen 50-vuotispäivään.
Omatkin lapset saattavat olla pahimmassa murrosiässä.
Toisaalata taloudelliset huolet ovat monesti 40-50-vuotiaana pienimmillään.
taloudelliset huolet ovat nyt suurimmillaan, koska lainaa on asunnosta vielä tosi paljon jäljellä, ja kulutus on suurimmillaan kun osa lapsista on jo lukio-ja yläasteiässä. Elämään on mahtunut niin suuria suruja ja murheita, että voimavarat ovat nyt vähimmillään mitä ovat koskaan olleet.
Vastasin ap.n aiheeseen, en johonki IKÄKRIISIIN!
Vai siitäkö tässä ketjussa puhuttiin? Pitäisikö kirjoittaa sitten niin?
T. 4, 3- kymppinen jolla ei ole ollut kriisejä mutta on ollut sinut itsensä kanssa. Siitä tässä puhuttiin. Ap väitti että 4-kymppisenä olisi onnellisempi, ei jostain kriisistä.
Koen olleeni onnellinen parikymppisestä, enkä usko että 10 vuoden päästä olisin jotenkin erillainen.
on usein suurimmillaan.
Moni joutuu hautaamaan omat vanhempansa tai appivanhempansa ennen 50-vuotispäivään.
Omatkin lapset saattavat olla pahimmassa murrosiässä.
Toisaalata taloudelliset huolet ovat monesti 40-50-vuotiaana pienimmillään.
äkillinen työttömyys, sairastus+lääkekuluja, opiskelevat lapset jne
Parisuhde kukoistaa, seksi on suorastaan syntisen nautinnollista. Lapsistaan osaa nauttia. Kaikki vaan on niin ihanaa.
Toisilla kun ei vielä ees silmäpussit tai rypytkään retkota tässä iässä.
kun "pienen" riitelyn/kiistelyn (ei alkoa kuviossa mukana eikä aihekaan sen kummempi kuin lasten- ja koiranhoidolliset työnjaot ja haasteet perheessä..) jälkeen itkin todella katkerasti ja menin mieleltäni aivan jumiin ja tunneliin, kun tuli tunne että mies ei ymmärrä YHTÄÄN perheenjäsenten tarpeita ja kehtaa vielä sanoa täysin epätotuuksia todellisuudesta. Tuli niin arvoton, mitätön, maansamyynyt olo, että voi kun auto ajais päälle vaan niin pääsis kaikesta. Sit mä mietin, että ei voi olla, olenko mä ihmisenä todellakin näin heikko ja kakara, että tälläiset asiat ja muutama kurja lohkaisu puolisolta saa mut tuntemaan itseni täysin mitättömäksi? Sit just mietin, et kun nyt oon 34 vee et oisko sit niin et nelikymppisenä osaisin jo käsitellä ne eiliset asiatkin paremmin, enkä luhistuisi niin "pienistä"?
olin varmaan joku 35v, kun sain viimeiset opintolainani maksettua. Samaan aikaan ja sen jälkeen taloutta ovat kaventaneet äitiyslomat ja hoitovapaat. Olen 43v ja taloudellinen tilanne on tosi surkea. Samaan aikaan lyhennän reippaasti asuntolainaa kun lasten kulut on suurimmillaan ja lapsilisäkin vanhimmista lapsista jo poistunut.