Säälin äitejä, jotka kuvittelevat että tytön saaminen on jokin äitiyden huipennus...

ja olen tosi onnellinen suhdeluvusta. Pojat on tosi ihania ja mitä isommiksi tulevat sitä ihanimmiksi tulevat. Ens kesänä lähden 16-vuotiaani kanssa kahdestaan interrailille :)

Säälin sua ap, ilmeisesti asia sua vaivaa kun aloituksen viitsit lähteä siitä tekemään. No toiset saa, toiset ei, sellast on elämä.

t.1pojan ja 2tytön äiti.

Heh, aloitukseni on vain vastine tälle urpoista urpoimmalle säälimisketjulle ;)

t:ap

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1291700/saalin_aitej…

Ne kuvitelmat millaista on olla tytön äiti on niin naiveja ja korneja, totuus voi olla ihan toista. Kuvitellaan että se on yhtä hiustenlaittamista ja shoppailua ja kemiat menee automaattisesti yhteen koska ollaan äiti ja tytär ja naispuolisia, mutta totuus voi olla ihan toista :)



Mitäs sitten kun tyttö onkin villikko jota ei vaaleanpunainen hörsötys kiinnosta, hiuksiin ei saa koskea ja ulkona leikitään mielummin puussa kuin istutaan siisteissä vaatteissa nätisti hiekkalaatikolla?

Teini-iässä on äiti pahin vihollinen suunnilleen ja ei todellakaan tule kuuloonkaan yhteinen reissu ostoshelvettiin shoppailemaan.



voivoi, mutta onhan se tietty kiva kun on tytär.



T: tytön ja pojan äiti

Todellisuudessa ystäväpiirissäni juuri kukaan ei vapaaehtoisesti matkustele tai shoppaile äitiensä kanssa, kyllä ajatus siitä on enemmänkin kauhistus... Hassulta tuntuu kun itse olen äidilleni tällainen kaivattu, nätiksi puettava shoppailukaveri joka syntyi poikien jälkeen. Ikinä en suostunut vauvaiän jälkeen mekkoa laittamaan päälleni ja jos äiti olisi uskaltanut ehdottaa teini-iässä jotain yhteistä shoppailureissua olisi kyllä saanut silmienpyörittelyä osakseen. Pettymyshän minä olin sitten, tietysti kun en ollutkaan se tyttökaveri mitä hän halusi. Voi kun ihmiset ei niin kauheasti lataisi omia odotuksiaan lapsiinsa vaan eläisi itse elämäänsä.

Ne kuvitelmat millaista on olla tytön äiti on niin naiveja ja korneja, totuus voi olla ihan toista. Kuvitellaan että se on yhtä hiustenlaittamista ja shoppailua ja kemiat menee automaattisesti yhteen koska ollaan äiti ja tytär ja naispuolisia, mutta totuus voi olla ihan toista :)

Mitäs sitten kun tyttö onkin villikko jota ei vaaleanpunainen hörsötys kiinnosta, hiuksiin ei saa koskea ja ulkona leikitään mielummin puussa kuin istutaan siisteissä vaatteissa nätisti hiekkalaatikolla?

Teini-iässä on äiti pahin vihollinen suunnilleen ja ei todellakaan tule kuuloonkaan yhteinen reissu ostoshelvettiin shoppailemaan.

voivoi, mutta onhan se tietty kiva kun on tytär.

T: tytön ja pojan äiti

Ne kuvitelmat millaista on olla tytön äiti on niin naiveja ja korneja, totuus voi olla ihan toista. Kuvitellaan että se on yhtä hiustenlaittamista ja shoppailua ja kemiat menee automaattisesti yhteen koska ollaan äiti ja tytär ja naispuolisia, mutta totuus voi olla ihan toista :)

Mitäs sitten kun tyttö onkin villikko jota ei vaaleanpunainen hörsötys kiinnosta, hiuksiin ei saa koskea ja ulkona leikitään mielummin puussa kuin istutaan siisteissä vaatteissa nätisti hiekkalaatikolla?

Teini-iässä on äiti pahin vihollinen suunnilleen ja ei todellakaan tule kuuloonkaan yhteinen reissu ostoshelvettiin shoppailemaan.

voivoi, mutta onhan se tietty kiva kun on tytär.

T: tytön ja pojan äiti

kun viittit miettiä tälläsiä! pitäisköhän ehkä viettää aikaa muuaallakin ku tällä typerällä palstalla?

Todellisuudessa ystäväpiirissäni juuri kukaan ei vapaaehtoisesti matkustele tai shoppaile äitiensä kanssa, kyllä ajatus siitä on enemmänkin kauhistus... Hassulta tuntuu kun itse olen äidilleni tällainen kaivattu, nätiksi puettava shoppailukaveri joka syntyi poikien jälkeen. Ikinä en suostunut vauvaiän jälkeen mekkoa laittamaan päälleni ja jos äiti olisi uskaltanut ehdottaa teini-iässä jotain yhteistä shoppailureissua olisi kyllä saanut silmienpyörittelyä osakseen. Pettymyshän minä olin sitten, tietysti kun en ollutkaan se tyttökaveri mitä hän halusi. Voi kun ihmiset ei niin kauheasti lataisi omia odotuksiaan lapsiinsa vaan eläisi itse elämäänsä.

Ne kuvitelmat millaista on olla tytön äiti on niin naiveja ja korneja, totuus voi olla ihan toista. Kuvitellaan että se on yhtä hiustenlaittamista ja shoppailua ja kemiat menee automaattisesti yhteen koska ollaan äiti ja tytär ja naispuolisia, mutta totuus voi olla ihan toista :) Mitäs sitten kun tyttö onkin villikko jota ei vaaleanpunainen hörsötys kiinnosta, hiuksiin ei saa koskea ja ulkona leikitään mielummin puussa kuin istutaan siisteissä vaatteissa nätisti hiekkalaatikolla? Teini-iässä on äiti pahin vihollinen suunnilleen ja ei todellakaan tule kuuloonkaan yhteinen reissu ostoshelvettiin shoppailemaan. voivoi, mutta onhan se tietty kiva kun on tytär. T: tytön ja pojan äiti

Ne kuvitelmat millaista on olla tytön äiti on niin naiveja ja korneja, totuus voi olla ihan toista. Kuvitellaan että se on yhtä hiustenlaittamista ja shoppailua ja kemiat menee automaattisesti yhteen koska ollaan äiti ja tytär ja naispuolisia, mutta totuus voi olla ihan toista :) Mitäs sitten kun tyttö onkin villikko jota ei vaaleanpunainen hörsötys kiinnosta, hiuksiin ei saa koskea ja ulkona leikitään mielummin puussa kuin istutaan siisteissä vaatteissa nätisti hiekkalaatikolla? Teini-iässä on äiti pahin vihollinen suunnilleen ja ei todellakaan tule kuuloonkaan yhteinen reissu ostoshelvettiin shoppailemaan. voivoi, mutta onhan se tietty kiva kun on tytär. T: tytön ja pojan äiti

mutta en todellakaan ole kuvitellut saavani mitään shoppailu kaveria. enkä edes ole haaveillut mekoista kolmen poikalapsen jälkeen. silti toivon tyttöä enemmän kuin kuuta nousevaa. se olisi piste i:n päälle.

minä ja siskoni olemme olleet todella vaikeita tapauksia etenkin murrosiässä ja esikoispoikani on ollut vauvasta lähtien helppo ja mutkaton lapsi.



Sitten sainkin tytön ja sitten vielä toisenkin tytön. Olenkin sitä mieltä, että alle kouluikäisinä tytöt ja pojat ovat vielä melko samaa sakki, että ei sillä sukupuolella ole juuri väliä. Meidänkin keskimmäinen on ollut melkoinen rämäpää, leikkinyt traktoreilla ja tukka on ollut kuin peikkolapsella. Mutta sitten viiden vanhana tapahtui jokin prinsessavaihe ja nuket, barbiet, mekot, hiukset alkoivat kiinnostamaan. Toki leikki vielä veljensä kanssa autoillakin ja saattoi mekko päällä kiivetä sinne puuhun, mutta kuitenkin.



Olen kuitenkin vuosien saatossa alkanut miettimään juuri sitä tulevaisuutta, vaikka uskonkin, että pysyn poikani kanssa läheisenä vielä aikuisuudessakin, on se tyttöjen kanssa erilaista kasvaa aikuisuuteen - ehkä myös vaikeampaa ja haastavampaa, mutta juuri tästä syystä olen onnellinen, että sain myös nämä likatkin. Ja kyllä minä mielelläni odotan myös sitä isovanhempiaikaa, jolloin saan hoitaa taas erilaisia lapsia, koska omia ei enää lisää tule. Silti en usko olevani onnettomampi, jos olisin vain poikien äiti. Oma anoppini on kasvattanut 3 poikaa niin hyvin, että jokainen meistä miniöistä voi sanoa, että anoppi on melkein kuin oma äiti, ja ihan yhtä paljon häntä on pyydetty lapsia kaitsemaan kuin omaa äitiäkin.

Kyllä tässäkin ketjussa on jo useaan otteeseen tullut esille että kaivataan meikkejä, vaatteita ja shoppailua tyttären kanssa. Sääliksi käy vaan sitten niitä tyttöjä jotka kokevat pettävänsä äidin odotuksen jos eivät tällaisia kavereita äidilleen olekaan.

mutta en todellakaan ole kuvitellut saavani mitään shoppailu kaveria. enkä edes ole haaveillut mekoista kolmen poikalapsen jälkeen. silti toivon tyttöä enemmän kuin kuuta nousevaa. se olisi piste i:n päälle.

Ihan kuin äitiys olisi jotenki lapsen sukupuoleen sidonnainen kokemus. Mä olen ensisijaisesti ÄITI, en tytön äiti, en pojan äiti.