Säälin äitejä, jotka kuvittelevat että tytön saaminen on jokin äitiyden huipennus...

poika, enkä halua yhtään enempää lapsia. En tyttöjä, enkä poikia.

että millä tavalla äitiys eroaa tyttö- ja poikalapsen kohdalla?



Itselläni on kaksi tytärtä enkä osaa muusta haaveilla. Olen tyytyväinen elämääni näin.



Tiedän muutaman naisen, jolle on todella tärkeää että saisi kaksi lasta, jotka ovat tyttö ja poika.

nyt kun sainkin pojan olen äärimmäisen onnellinen. Sellaiset tytöt 5v jotka ovat poikani ystäviä ovat todella rasittavia.



Jatkuvaa ininää, vinkunaa, kirkumista... onnekis on poika, Kyllä tytöt on paljon vaikeampia.

tosi outoa, että joku voi noin ajatella... mitä sillä sukupuolella on väliä? minä halusin lapsen ja sainkin aivan ihanan pakkauksen :D

Ja jotkut pojat myös kitivät ja vinkuvat.

t:tyttöjen ja pojan äiti, jolle ei lasten sukupuoli ole tärkeä

nyt kun sainkin pojan olen äärimmäisen onnellinen. Sellaiset tytöt 5v jotka ovat poikani ystäviä ovat todella rasittavia.

Jatkuvaa ininää, vinkunaa, kirkumista... onnekis on poika, Kyllä tytöt on paljon vaikeampia.

Mulle lapsen saaminen ei todellakaan ollut itsestään selvää tai helppoa. En sen vuoksi pysty ymmärtämään, että että äitiyttä kokemuksena ja "lapseutta" arvotetaan jotenkin lapsen sukupuolen mukaan o_O

Aina uusia ja uusia ja uusia ja uusia aloituksia, joista joka toisessa lytätään poikien äidit ja joka toisessa tyttöjen äidit, ilmeisesti molemmat ovat tosi omahyväisiä ja kuvittelevat että toiset ovat heille kateellisia.

kuopus on 6v. On aikoinaan rakastanut kaupassa käyntiä ja rakastaa myös vaatteita.

Lapsen kaveri kysyi, että miksi sä aina hienostelet noilla vaatteilla?

Kyllä tyttökin olisi kiva, mutta on kaksi lasta ja yhtään enempää en jaksaisi, enkä haluaisikaan.

Mulle lapset on lapsia ja persoona ratkaisee, ei sukupuoli.

Minulla on kaksi lasta, samaa sukupuolta, enkä halua enempää. Sukupuolella ei sinänsä ole mitään väliä, mutta minusta oli ihana asia, että kuopus on samaa sukupuolta kuin esikoinenkin. Ymmärrän kyllä, että joku muu toivoo tyttöä ja poikaa.

Oudointa tässä tyttö/poika keskustelussa on se, että joku aina luulee tietävänsä toisten asiat paremmin kuin nämä itse.

tätä tutkittukin, miten äidit haluaa tytön ja isät pojan. Meillä kaksi tyttöä, joita toivoinkin. Olishan se poikakin kiva...

Ehkä jotkut ymmärtää sen tytön ja pojan eron äitinä vasta joskus myöhemmin, itse ainakin haaveilen siitä, että voin käydä tyttöjen kanssa vaikka ulkomailla tai pienellä kylpylälomalla kunhan ovat vähän vanhempia...Nytkin on kiva, kun vanhempi tyttöni rakastaa käydä äitin kanssa shoppailemassa ja jätskillä! Uskon ja toivon että näin teemme myös kun tytöt ovat vanhempia! Taas toivoisin että meille tulisi poika, jonka kannssa mieheni voisi harrastaa... Tuskin mieheni saa tytöistä kaveria kalaan, metsälle tms.

Outo aloitus.



Mutta olen kyllä henk. koht. tosi onnellinen, että sain tytön enkä poikaa. On tosi kiva pukea tyttö kauniisiin, tyttömäisiin vaatteisiin koska itsekin sellaisesta tyylistä pidän. Ja on kivaa, että tyttö jakaa samat kiinnostuksen kohteet kanssani (kirjallisuus, musiikki, nuket) eikä ole liiemmälti autoista tai pyssyistä kiinnostunut. Varmasti olisin onnellinen pojan äitikin, mutta näin olen tosi tyytyväinen! Silti äitiyden mittari lapsen sukupuoli ei ole. Ihan outo ajatuskin mielestäni.

Pojan jälkeen oli ihanaa saada se tyttö. Minusta on kivaa tehdä "tyttöjen juttuja" lapseni kanssa, tutkia vaatekuvastoja, käydä kaupoissa, kokeilla kampauksia, ihailla meikkejä jne. Kuulostaa pinnalliselle, mutta se on sitä arjen ihanuutta.



Hankalampi meilläkin on tämä tyttölapsi, kiukuttelee, vinkuu ja natisee...

Ihan hassu ajatus. Mun mies on matkustellut tosi paljon vanhempiensa kanssa ja vieläkin käy tai käydään koko perheenä yhdessä heidän kanssaan reissuissa.

Syntyi iltatähdeksi tyttö ja olen todella onnellinen, vaikka odotusaikana tuntui vaikealta, että miten osaan suhtautua tyttöön kahden pojan jälkeen.Tyttäreni on vajaa kaksivuotias ja iahn selvästi häntä kiinnostaa naisten jutut, vaatteet ja korut, kuten minuakin:)

Ärsyttää, kun tällaisissa ketjuissa aina jossain vaiheessa aletaan perustella poikalasten paremmuutta sillä, kun tytöt on niin ärsyttäviä kun ne kitisevät jne. Meidän tuttavapiirissä on kaksi tosi rasittavaa, aina pahantuulista ja kitisevää poikalasta. Ei se kitinä tms. ole sukupuolen syytä!

No täytyy silti todeta, että on se erilaista olla tytön äiti kuin pojan äiti. Meillä esikoinen poika ja kakkonen tyttö.

erilaista olla esikoisen äiti, kuin kakkosen. Ja kyllä meillä tyttö tykkää käydä isän kanssa kalassa ja pelaa lätkää, ei ehkä ihan yhtä innostunut, kuin pikkuveli, mutta kyllä tyttöjenkin kanssa pitää tehdä miesten juttuja. On niissä eroa, se on ihan selvää, mutta paljon juttuja voi tehdä kummankin kanssa. Sehän se on rikkaus, kun on tyttö ja poika, että lapset voivat ehkä vähän vapaammin valita, mitä haluavat tehdä, kun kodissa tehdän automaattisesti välillä tyttöjen ja välillä poikien juttuja. Itse mietin sukupuoliasioita juuri silloin, kun oli vasta yksi lapsi ja se toinen sukupuoli oli vähän vieraampi. Nyt oikeasti ajattelen enemmän muodossa "lapset", kuin tytöt tai pojat. Murrosiässä varmaan sitten tulee isompia eroja, mutta siitä iästä en nyt muutenkaan vielä mitään tiedä;)

onko tyttö naiseuden jatke joillekin - en tiedä?

Outo aloitus. Mutta olen kyllä henk. koht. tosi onnellinen, että sain tytön enkä poikaa. On tosi kiva pukea tyttö kauniisiin, tyttömäisiin vaatteisiin koska itsekin sellaisesta tyylistä pidän. Ja on kivaa, että tyttö jakaa samat kiinnostuksen kohteet kanssani (kirjallisuus, musiikki, nuket) eikä ole liiemmälti autoista tai pyssyistä kiinnostunut. Varmasti olisin onnellinen pojan äitikin, mutta näin olen tosi tyytyväinen! Silti äitiyden mittari lapsen sukupuoli ei ole. Ihan outo ajatuskin mielestäni.

mutta muista, että tyttärelläsikin on pian omat mieltymykset, eivätkä ne aina kohtaa... Esim. serkkuni äiti on sellainen supernaisellinen ja tytät on sitten protestoinut jyrkästi, pukeutuu vain jätkämaisesti, soittaa rumpuja ja pelaa amerikkalaista jalkapalloa jne. Kyllä minäkin huomaan omissa lapsissa, että poika on erilainen, kuin tyttö, mutta yksilöitä kumminkin. Ja meidän poika on kyllä ihan yhtä tarkka vaatteistaan jne. :)

kiitos kakkonen vastauksesta.



Meillä esikoistyttö on jollain tapaa hyvin poikamainen eikä ole ainakaan vielä (3-vuotias) kiinnostunut vaatteista tai hepeneistä. Hän on myös hyvin vilkas ja jollain tapaa minusta tuntuu, että pojan äitiys on samanlaista kuin olla äiti esikoiselleni. Toisaalta, hän kyllä on myös kova vinkumaan :D



Kuopustyttö on vielä niin pieni, etten osaa tyttömäisyydestä sanoa, mutta luonteeltaan huomattavasti isosiskoaan rauhallisempi ja "helpompi".



Ei tietyn sukupuolen edustajia voi äitiyden kannalta niputtaa liian tiukkaan yhteen, sillä jokainen on oma persoonansa. Varmasti eroja on, mutta se, että on vain tyttöjä tai poikia, ei pitäisi muodostua kenellekään tyytymättömyyden syyksi.

ilmeisesti asia sua vaivaa kun aloituksen viitsit lähteä siitä tekemään. No toiset saa, toiset ei, sellast on elämä.



t.1pojan ja 2tytön äiti.