Kuinka moni on hylännyt kummilapsensa?

kummilapsen täysi-ikäisyyden eli iän takia en lähetä

en sitten pakolla viitsi olla tekemisissä

en pidä enää yhteyttä perheeseen. yhteydenpito onkin joka tapauksessa ollut aina ollut yksipuolista joten heidän yhteydenottojaan ei tarvitse vältellä.

vaikka tässä en nyt ole minä ollut "hylkäämiseen" syypää. Kummilapsen vanhemmat katkaisivat välit minuun. Aika vaikea leikkiä kummia jos ei saa koskaan nähdä kummilastaan :) Joululahjan lähetin. Mutta kaippa pitäisi lopettaa lahjojenkin lähettely, eihän se kummeus mitään lahjakone-automaattia tarkoita.

ja muu yhteydenpito on aika vaikeaa pienen lapsenkanssa jos vanhemmat tekevät selväksi ettei ole kaivattu henkilö...edellinen lisää

Oltiin ex-mieheni kanssa hänen siskonsa lapsen kummeja. Kun erosimme, mieheni sisko katkaisi kokonaan yhteyden minuun. Vaikka eroon ei siis sisältynyt mitään dramatiikkaa tai kolmansia osapuolia.



Olisin itse halunnut pitää lapseen yhteyttä, mutta se ei sitten onnistunut. Tapaus harmittaa edelleen, vaikka siitä on jo melkein 10 vuotta.

kummilapsen täysi-ikäisyyden eli iän takia en lähetä

Ja suren sitä kyllä. En kuitenkaan syyllistä itseäni tilanteesta. Lapsen äiti oli yh, kunnes lapset huostaanotettiin äidin rankan huumeidenkäytön vuoksi. Äiti katkaisi jossakin vaiheessa välit (vaihtoi puh.numeronsa), enkä tiennyt missä asuu. Kyllä edelleen joskus mietin, että mitähän lapselle kuuluu (nyt jo kohta 10v.).

<

[quote author="Vierailija" time="01.01.2011 klo 10:38"]

Ja suren sitä kyllä. En kuitenkaan syyllistä itseäni tilanteesta. Lapsen äiti oli yh, kunnes lapset huostaanotettiin äidin rankan huumeidenkäytön vuoksi. Äiti katkaisi jossakin vaiheessa välit (vaihtoi puh.numeronsa), enkä tiennyt missä asuu. Kyllä edelleen joskus mietin, että mitähän lapselle kuuluu (nyt jo kohta 10v.).

Onkohan meillä samasta perheestä kummilapsia? Täsmälleen samoin käynyt myös minun suhteelleni kummilapseeni.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2011 klo 14:28"]

kun erosin aikanaan exästä niin kutsut jäi tulematta synttäreille jne. Kummilapseni ovat jo lähes aikuisia ja minulle täysin vieraita ihmisiä. Eiköhän lasten vanhemmat ole tähän "vieraannuttamiseen" yleensä syypäitä, ei lapset tai kummit;)

[/quote]

Ei välttämättä kummilapsen vanhemmat vaan kummi tai kummin uusi puoliso. Tiedän useammankin tapauksen, jossa eron jälkeen pariskunta on kykenemätön olemaan saman katon alal edes yksien syntymäpäiväjuhlien ajan. Ja niitä, jotka kyllä kykenisivät, mutta joiden uudet puolisot eivät kykene. Silloin lapsen vanhempien on tehtävä päätös: kutsuako se läheisempi kummi uusine puolisoineen vai kutsuako se suvusta/ystäväpiiristä lähtenyt kummi. Molempia ei voi kutsua.

Kummini erosivat.. kummitädilläni oli jo pian uusi mies, ja siitä miehestäkin sain kuulla viimeisenä... täti ei tullut edes syntymäpäivilleni, kun tälle uudelle miehelle tuli silloin kaveri kylään. Kummitätini ei soittanut minulle oikeana syntymäpäivänäni ja se otti aika syvältä.. ennen olimme todella läheisiä.. kummitätini on isäni veli. Kummisetään on hyvin läheiset välit. En ole puhunut tädilleni yli puoleen vuoteen juuri ollenkaan. Kaikki vaan tapahtui niin äkkiä.. kaipaan kyllä häntä :'( jos se joitakin jäi mietityttään minkä ikäinen olen, niin täytin 14...

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 23:06"]ennen olimme todella läheisiä.. kummitätini on isäni veli.
[/quote]

Whaat?:)

Kummilapsi oli vasta alle kaksivuotias, joten katsoin parhaaksi häipyä saman tien ettei se enää muistaisi minua. Exälläni on nyt uusi puoliso, hän luultavasti ajaa lapsen kannalta ihan saman asian.

En oikein ymmärrä, miten voi noin voimakasta sanaa kuin "hylätä" voi käyttää kummiuden kohdalla. Vanhemmat voi hylätä lapsensa, ihmiset voivat hylätä lemmikkinsä jne. mut kummi ei voi hylätä kummilastaan, koska hänellä ei ole pääsääntöistä vastuuta lapsen hyvinvoinnista ja kasvattamisesta.



Mä en mitenkään keksi tilannetta, että voisin sanoa yhdenkään kummin hylänneen lapseni, sillä en alunperinkään odota heiltä sellaista sitoutumista. Varmasti asia olisi eri, jos olisimme kovin uskonnollisia ja kokisin kummin lapsen hengelliseksi oppaaksi ja uskon vahvistajaksi, mut nyt lapsemme kummit ovat meidän vanhempien kavereita ja suhdekin määräytyy sen mukaan.

Ei ole yhteydenottoja tullut vuosiin, ei edes tekstaria, vaikka oltiin hyviä ystäviä.

Kun lapsi on tarpeeksi vanha ymmärtämään asioita ja ajattelemaan omilla aivoillaan ja halutessaan puhua asioista ilman vanhempiensa aivopesua voin ottaa yhteyttä.

Lupauduin kummiksi tosi nuorena erään ex:n siskon tyttärelle. Tietty se yhteydenpito on sitten katkennut aika päiviä sitten.



Olin kyllä varmaan joku 7 kummi, joten ei tuosta vahinkoa varmaan lapselle tullut.

Eipä mua tuossa iässä oikein mitkään kummin velvollisuudet kiinnostaneet ja asia vain jäi ja unohtui. Menin kuitenkin kummilapsen konfirmaatioon siunaamaan hänet, vaikka tuntui todella kornilta.

toisen (15) kanssa olen oikeasti läheinen, luultavasti koko elämän. Veljeni tytär, itse veljeni kanssa välit voisivat olla paremmatkin.



toinen on miehen veljen tytär. Mua hänen äitinsä estää yhteydenpitoa, eivät käy, eivät kutsu kylään, edes synttäreille, eivät itse ole yhteyksissä koskaan. Aion lopettaa muistamisen konfirmaatioon (lapsi nyt 10). yhteydenpito loppui kun me saatiin eka oma lapsi 6 vuotta sitten, ei kyllä ennenkään kutsuttu synttäreille.



Välimatka ei ole syynä, koska olen toisenkin kummilapsen kanssa asunut 15 vuoden aikana välillä ei paikkakunnalla (välimatkaa 100-200 km, nyt jo viimeiset 6 v 25 km).



toinen asuu 200 km:n päässä ja käyvät kyllä lähelläkin poikkeamatta edes kahville, ennen kävivät päiväkylässäkin...