Lue keskustelun säännöt.
Tuttavaperheet jotka ei ikinä pyydä kylään mutta käyvät kyllä meillä
31.12.2010 |
Siis tosi kiva että käy joskus ystäviä, mutta oishan se kiva käydä välillä heilläkin päin.
Monen kanssa luonnostaan välillä toimii niin, että vieraillaan vuoroin heillä vuoroin meillä - mutta ei tääkään ole mikään "sääntö", eli välillä siitä luontevasti poiketaan ja tehdään eritavoin tilanteen mukaan.
Mutta esim. yksi tuttavaperhe, joiden kanssa oltiin aikoinaan tuttuja, sitten taas useampaan vuoteen ei nähty kun he asuivat kauempana, ja nyt on taas tavattu: emme ole kertaakaan käyneet heillä.
Ja toinen perhe - eivät ole meitä kutsuneet uuteen kotiinsa ollenkaan. Ilmeisesti odottavat että siellä on jokainen mahdollinen remontoitava / sisustettava kohta tiptop, eli arvioin että heille pääsee vasta ensi kesänä aikaisintaan. (Heillä ei siis mikään iso remontti, lähinnä käsitin että jotain pientä pintajuttua ja joku vaatehuoneen ja lastenhuoneen laitto tms.)
Ja yksi yhteinen kaverimme myös - mies on siellä ohimennen kerran käynyt mutta ei ole minua pyydetty, vaikka "puhetta" ollut...
En tiedä häpeääkö jotkut sitten omaa kotiaan, olen jotenkin käsittänyt että koteja ei ole juuri erikseen "sisustettu" heillä, ja meillä sattuu olemaan ihan kivat kodit.
(Siis ei mitenkään niin että nämä olisi jotain sisustuslehtikoteja, mutta vähän katsottu mitä on esillä ja että kalusteet jotenkin sopivat jne. Ja enemmän se on tarvaroitten järjestyksessä pitämisestä ja siivoamisesta kiinni tämä meidänkin kodin "sisustus".)
Mutta ei me todellakaan oltaisi menossa sinne toisten koteja arvostelemaan, ois vaan kiva nähdä välillä heilläkin eikä vain meillä - etenkin kun nämä joilla ei olla ikinä käyty, kehuvat aina oman asuntonsa piirteitä, sijaintia, näköalaa tms.
Mietin että jaksanko pyytää näitä enää meille vai odotanko vaan miten käy, nähdäänkö ikinä, jos en minä kutsu heitä.
Kommentit (24)
joilla on paljon villejä lapsia. Meilläkun on vain 1 vauva ja kokemuksesta tiedän että nämä kyläilevät lapset saavat kaikkia paikat ihan mullin mallin, roikkuvat verhoissa, availevat kaappeja jnejne. Enpä ole enää viitsinyt ko perheitä meille kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi meillä käy vieraita harvoin, ja siihen on hyvät syyt:
- Meillä asuu minun lisäkseni kaksi porsasta, aikuinen ja lapsi. Koti on harvoin sen näköinen, että viitsisin kutsua vieraita.
- Mieheni tekee töitä kotona usein myös iltaisin, eikä halua, että tänne tulee varsinkaan lapsiperheitä mellastamaan.
- Olemme molemmat freelancer-pätkätyöläisiä, joten elämämme on huonosti ennustettavaa. Ja useimpien kanssa pitäisi sopia tapaamisista vähintään kuukauden etukäteen, jotta heidän maailmankuvansa ei järkkyisi.
Näistä huolimatta tapaan mielelläni ystäviäni. Heille ei tunnu olevan ongelma, että vierailen useammin heidän luonaan kuin he minun luonani.
joilla on paljon villejä lapsia. Meilläkun on vain 1 vauva ja kokemuksesta tiedän että nämä kyläilevät lapset saavat kaikkia paikat ihan mullin mallin, roikkuvat verhoissa, availevat kaappeja jnejne. Enpä ole enää viitsinyt ko perheitä meille kutsua.
ja vieläpä villejä juuri heillä - siis sellaisia kuin täällä kirjoitettiin eilen siinä ketjussa missä kauhisteltiin kylään tulevaa perhettä. (mutta sen aloittaja en ollut minä).
Silti me kyllä kutsutaan heitä, vaikka omat lapset jo pelkää heidän lasta.
En usko että meidän lapset varsinaisesti on syynä siihen ettei meitä kutsuta; tai ehkä yhdelle voi toki olla jolla ei itsellä lapsia. (Hänkin kyllä pitää lapsista kovasti.)
ap
Jos seuraat miten toimitaan:
Kysyykö ne Tulenko teille?
Meille vai teille?
Ehdotatko teille menoa?
Kysytkö vaan: nähtäiskö?
En henkilökohtasesti jää ajattelemaan missä olen viimeksi ehdottanut kuka tulee kenellekin.
MEILLE SAA TULLA mutta jos sanon että tulkaa meille niin se jää sitten roikkumaan eikä meille vaan tulla.
Itse pääsen menemään jos on sovittu että nähdään.
Jos sinulle ei sovikaan että tulen niin miksi et sanoisi että HEI! Mehän tullaankin teille!
On todella ikävää jos koet että me vaan sulloudutaan vierailulle mutta joskus saattaa ihmisillä olla muutakin puuhaa kuin pitää kirjaa missä on viimeksi ollut. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset on aktiivisia olentoja, nimenomaan olisi helpompaa jos MEILLE tultaisiin.
Siivota tarttee aina ja lapset saa mylläkäksi, minua se ei haittaa. Kunhan ei hypi ja juokse niin ei satu.
Liian hienoa meillä ei ole.
Jos lapsesi PELKÄÄ muita niin kyllä se saattaa joitain ihmisiä vähän arveluttaa. Ei haluta kiusata toista. Sekin lisänä että tila muuttuu vieraaksi.
Kannattaisiko vaan mennä kyläilemään? Jos lapsesi noin vierastaa niin hyvä olisi poistua omista nurkista.
7
Meidän tuttavat soittavat, että tultaisiin teille kylään. Ja näin mekin teemme. Ei kukaan kutsu ketään, vaan vieras kysyy, sopiiko että tulemme esim. viikonloppuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on muutama ystävä jolla elintaso on meidän elintasoa selvästi korkeampi ja jotka panostavat esim sisustukseen. Näitä vanhoja tyttökavereita tapaan mielelläni esim baarissa muttei tulisi mieleenkään pyytää heitä meille. Yksi heistä varsinkin on sellainen joka usein selän takana naureskelee muiden tyylittömyydelle, joten voin kyllä kuvitella mitä kommentteja sieltä tulisi jos hän näkisi meidän ahtaan asunnon. Ulos sen sijaan menen mielläni hänen kanssaan, sillä hän on hauska ja keksii aina hyviä ravintoloita.
Meillä lapset on aktiivisia olentoja, nimenomaan olisi helpompaa jos MEILLE tultaisiin. Siivota tarttee aina ja lapset saa mylläkäksi, minua se ei haittaa. Kunhan ei hypi ja juokse niin ei satu. Liian hienoa meillä ei ole. Jos lapsesi PELKÄÄ muita niin kyllä se saattaa joitain ihmisiä vähän arveluttaa. Ei haluta kiusata toista. Sekin lisänä että tila muuttuu vieraaksi. Kannattaisiko vaan mennä kyläilemään? Jos lapsesi noin vierastaa niin hyvä olisi poistua omista nurkista. 7
sen verran isokin jo. Muistaa vaan että tää yksi poika on rikkonut hänen leluja ja purrut jne. ja aina puhuu siitä jos he ovat tulossa kylään.
Toki me poistutaan omista nurkista melkein joka päivä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuttavaperhe joka ei mielellään kutsu ketään heille kylään. Jos heillä joskus joku käy, niin äiti valittaa muille mm. että kehtasivat syödä tosi paljon jne... Heillä itsellä iso perhe ja kyläilevät mielellään pitkiäkin aikoja toisten luona.
Meidän tuttavat soittavat, että tultaisiin teille kylään. Ja näin mekin teemme. Ei kukaan kutsu ketään, vaan vieras kysyy, sopiiko että tulemme esim. viikonloppuna.
" hei me voitas tulla nyt teille".
Tai yhdelle voisin.
mutta yhdet on sanoneet suoraan että "heille tulee vieraita vasta kun kaikki kunnossa".
Ja toisten kanssa jotenkin rivien väleistä olen ymmärtäyt että ei sinne voi noin vain olla menossa;
muutaman kerran olen vähän ehdottanut että voisin tulla vaan lasten kanssa päivällä käymään, niin hän haluaa aina että sovitaan treffit kaupungille tms.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jonnekin voi mennä. Ja puhun nyt ystävistä, ei kaukaisemmista sukulaisista ja uusista tuttavista. Miksi ei voi itse soittaa ja kysyä että sopisko teille jos viikonloppuna tultaisiin kylään. Haloo, ne on ystäviä.
ja varsinkin vanhemmassa väessä on aina ollut tapana että viikonloppuisin kylästellään. Ei välttämättä tarkisteta onko kyläpaikassa ketään kotona vaan hypätään autoon ja mennään kattomaan, jos ei ole ketään kotona mennään seuraavaan paikkaan. Ei kukaan laske että me käytiin teillä viimeksi, eikä näitä vierailuita joka viikko ole, ei välttämättä edes joka kuukausi.
Nyt nuoremmassa väessä on jonkun verran sitä että soitellaan ja varmistellaan että ollaan kotona, mutta ei läheskään aina. Samalla periaatteella mennään, katsotaan onko kotona. Vieraan oma vika jos tulee keskelee sekasotkua tms. ei sitä niin ajatella, eikä talonväkikään ole häpeissään paikkojen mahdollisesta sotkuisuudesta. Keitetään kahvit ja tarjotaan pullatkin jos sattuu olemaan.
Oikeastaan se on poikkeuksetta piristävää kun joku käy kylässä.
Nyt kaupunkimaailmassa on pitänyt opetella siihen että varmistan kyläilypaikan ihmisten kotona olon. Mutta usein huomaan sen että se ollaan aina me joiden pitäisi käydä kylässä. Usein sanotaan että ettäpä ole käyneet, siihen letkautan monesti ettei ole teitäkään näkynyt. Ja oikeastaan kaupungissa tulee kyläiltyä paljon vähemmän kuin entisellä kotoseudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös sitä jo lapsena opetettu ettei itseä saa koskaan kutsututtaa kylään. Sehän on erittäin epäkohteliasta.Ja kiusallistakin se olisi.
Tykkään vieraista ja yllätyksistäkin, mutta niitä on edellettävä edes puhelinsoitto. Mutta niitä jotka ilmoittaa kysymällä voivatko tulla seuraavaksi viikonlopuksi, en mielelläni ottaisi vastaan... ihan kauhea ajatuskin, meillä kun harvoin on sellaista viikonloppua mille ei olisi sovittu jotakin tekemistä... En ole niin järjestelmällinen, että ryntÄilisimme jatkuvasti sinne tänne kalenterin kanssa, mutta nautin myös siitä, että tiedän, ettei viikonloppuisin ole ihan tauotta ihmisiä ja ohjelmaa. Siksi, jos joku tulee kokonaiseksi viikonlopuksi, toivon, että tiedän siitä tarpeeksi etukäteen, jotta ehdin järjestää asiat niin, että on tarpeeksi aikaa ja myös ehdin miettiä ruoat, siivoamiset, majoituspuolen jne. Ja meillä siis käy jatkuvasti väkeä, en ole vierasvihaaja, mutta en tykkää jos ihmiset tulevat puoliväkisin, niin ettei voi kieltäytyä kohteliaasti.
Suurimman osan kanssa kyllÄ menee vierailut aika tasan, yksi kaveriperhe taas on sellainen, että äiti on ihan paniikissa ruokavieraista ja muutenkin vieraiden viihdyttÄmisestä. Sanoo siitä itse aina ja nÄyttÄÄ juuri siltÄ, kun siellä käy, joten ymmârrän hyvin, ettÄ tulevat mieluummin meille kuin kutsuvat kotiinsa. Jonkin kerran vuodessa kuitenkin pyytävät, joten ei silti ole sellainen olo, että aina tulisivat meille. Ja silloinkin kun tulevat syömään tarjoavat kyllä aina voivatko tuoda jotakin mukana.
Ehkä se siinä juuri on erona, että jos huomaa jonkun tulevan vain syödäkseen ilmaiseksi, niin siitä tulisi hiukan huono fiilis jos kuvio toistuu jatkuvasti yksipuolisena...
Toisaalta minulla on itselläkin sellasia ihmisiä, joista en ole varma viihtyisivätkö meillä, joten ehdotan tapaamisia neutraaleissa paikoissa, puisto, leikkipaikka, kahvila, elokuvat tms. Jos tulee tutummaksi, niin sitten kutsun kotiinkin, mutta en vÄlttämättä jokaista kutsu ensimmäisenä kotiin, vaikka ajattelisinkin mukaviksi ihmisiksi.
Mä en koskaan ole kutsunut ketään meille ja harvemmin kukaan tutuistakaan pyytää käymään. Meillä mennään sillä periaatteella et soitetaan ja kysytytään sopisko tulla käymään.
Siis pahinta on se, ettÄ oletetaan toisten ottavan aina porukkaa vastaan vieraden ehdoilla. Nykyään ihmiset tuntuvat odottavan vieraillessaankin enemmän kuin entisaikaan tai jossakin syrjâkylällä jossa asia hoituu luonnostaan. Mikä on toinen huono juttu yövieraiden suhteen, on se, että meillä on pienet tilat eikä kovin toimivat yövieraiden pitämiseen. Joskus olen ehdottanut että menisivät läheiseen hotelliin koska meille ei mahdu, mutta sitten ei haluta maksaa ja väitetÄän vain että ei me paljon tarvita, pystytään ihan ok olemaan yötä teillä, jne. Eli ei oteta vähänkään huomioon sitä, että ei meilläkään ole tilaa jos tulevat. Ajatellaan vaan mikä itselle käy ja miten pystyy olemaan, muttei sitä mihin liemeen talonväki itse joutuu. eikä sellasten kanssa auta vaikka sanoisi mitä. Sitä en ymmärrÄ ollenkaan. Itse en menisi yökylään jos yhtään talonväkeä tuntuisi stressaavan. Rajansa ystÄvyydelläkin; Säilyy parempina kavereina jos kunnioittaa toisten rajoja, eikä vänkää omaa kuviotaan läpi.
eriasteinen seuran tarve. He aina ehtivät ottaa ensimmäisen askeleen (kutsua kylään tai vaikka ravintolaan syömään tms.) ennen kuin minä, enemmän koti-ihminen, keksin alkaa ikävöidä heidän seuraansa.
Sitten on kyllä kiva nähdä, mutta minä en juuri koskaan ehdi olla se aktiivisempi puoli. Minulle riittäisi hyvin nähdä joitain kavereita vain kerran-pari vuodessa, vaikka ovat siis ihan oikeasti mukavia ihmisiä.
tuppautua kenellekään. Ja outoa olis joku soittais, että voiko tänään tulla. Jos ollaan kotona ja ei vaan jaksettais just nyt vieraita, niin mun olis vaikea kieltäytyä...
Käyvät usein meillä ja viipyvät koko viikonlopun (ovat autottomia ja asumme toisella paikkakunnalla). Meidät ovat kutsuneet yhden kerran vuosien varrella kylään (ilman lapsia).
Minua ei toisaalta ole haitannut.
Meillä on iso okt ja he asuvat pienehkössä kerrostaloasunnossa.