Lue keskustelun säännöt.
Tuttavaperheet jotka ei ikinä pyydä kylään mutta käyvät kyllä meillä
31.12.2010 |
Siis tosi kiva että käy joskus ystäviä, mutta oishan se kiva käydä välillä heilläkin päin.
Monen kanssa luonnostaan välillä toimii niin, että vieraillaan vuoroin heillä vuoroin meillä - mutta ei tääkään ole mikään "sääntö", eli välillä siitä luontevasti poiketaan ja tehdään eritavoin tilanteen mukaan.
Mutta esim. yksi tuttavaperhe, joiden kanssa oltiin aikoinaan tuttuja, sitten taas useampaan vuoteen ei nähty kun he asuivat kauempana, ja nyt on taas tavattu: emme ole kertaakaan käyneet heillä.
Ja toinen perhe - eivät ole meitä kutsuneet uuteen kotiinsa ollenkaan. Ilmeisesti odottavat että siellä on jokainen mahdollinen remontoitava / sisustettava kohta tiptop, eli arvioin että heille pääsee vasta ensi kesänä aikaisintaan. (Heillä ei siis mikään iso remontti, lähinnä käsitin että jotain pientä pintajuttua ja joku vaatehuoneen ja lastenhuoneen laitto tms.)
Ja yksi yhteinen kaverimme myös - mies on siellä ohimennen kerran käynyt mutta ei ole minua pyydetty, vaikka "puhetta" ollut...
En tiedä häpeääkö jotkut sitten omaa kotiaan, olen jotenkin käsittänyt että koteja ei ole juuri erikseen "sisustettu" heillä, ja meillä sattuu olemaan ihan kivat kodit.
(Siis ei mitenkään niin että nämä olisi jotain sisustuslehtikoteja, mutta vähän katsottu mitä on esillä ja että kalusteet jotenkin sopivat jne. Ja enemmän se on tarvaroitten järjestyksessä pitämisestä ja siivoamisesta kiinni tämä meidänkin kodin "sisustus".)
Mutta ei me todellakaan oltaisi menossa sinne toisten koteja arvostelemaan, ois vaan kiva nähdä välillä heilläkin eikä vain meillä - etenkin kun nämä joilla ei olla ikinä käyty, kehuvat aina oman asuntonsa piirteitä, sijaintia, näköalaa tms.
Mietin että jaksanko pyytää näitä enää meille vai odotanko vaan miten käy, nähdäänkö ikinä, jos en minä kutsu heitä.
Kommentit (24)
olisi vaan oikeasti kiva päästä joskus käymään näilläkin tutuilla ja ihan vaan nähdä heidän asuntonsa, kun he niistä kuitenkin usein puhuvat.
Siis ei niin kuin arvostellakseni sisustusta / heidän huonekalujaan / siisteyttään, vaan ihan vain nähdä se kämppä.
Ei meitä varten tartte olla hienosti laitettu eikä hienoja tarjoiluja, jos ei niitä osaa tai jaksa laittaa, voisimme itsekin viedä vaikka pullapitkon mukanamme.
Mutta kai tässä on joku että halutaan tosiaan että näyttäisi että heidän elämä on samaa tasoa kuin meidän, vaikka tyhmäähän se on luokitella mitenkän ja etenkään kodin perusteella.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ei niin kuin arvostellakseni sisustusta / heidän huonekalujaan / siisteyttään, vaan ihan vain nähdä se kämppä.
Ei meitä varten tartte olla hienosti laitettu eikä hienoja tarjoiluja, jos ei niitä osaa tai jaksa laittaa, voisimme itsekin viedä vaikka pullapitkon mukanamme.
Näyttää siis rempallaan olevaa kotia.
Tuntuu, että varsinkin Suomessa meno on tosi tiukkapipoista tai sitten ihmiset tosiaan asuvat aivan järkyn kliinisissä ja siisteissä kodeissa.
Itse olen kasvanut ulkomailla ja asunut Suomessa vasta vajaa 10v vuotta, ja aluksi oli tosi rasittavaa tottua suomalaiseen niposisustamiseen ja -siisteyteen (ei siis vieraana, mutta pyytääkseen uusia tuttavuuksia käymään).
t. 22
emme kutsu erästä perhettä meille, koska heidän vierailunsa ovat aina niin hirvittävän vaikeita... meillä on portaat joihin lapset menevät, meillä ei ole sopivia leluja, paljon vaarallisia paikkoja jne. VAIKKA MEILLÄ ITSELLÄKIN ON LAPSIA, joten on kyllä mietitty aika tarkkaan kaikki jutut. Lisäksi perheen lapsi ei osaa olla yhtään rauhassa kun on kylässä, kotonaan kyllä leikkii ihan normaalisti. Ollaan kutsuttu tuota perhettä aikoinaan, mutta aina oli niin vaikeaa että on helpompi mennä heille.
Yksi ystäväperheemme oli hiljan huolissaan, kun he eivät ole pitkään aikaan pyytäneet meitä heille, viimeiset kerrat olemme aina tavanneet meillä.
Tiedän, että heillä (ja muutamalla muullakin ystäväperheellä) pitää olla aina kovin siistiä, että pyytävät ketään kylään, ja me olemme tuossa vähän rennompia, joten meidän on helpompi pyytää kylään - tärkeintä on, että nähdään ja ollaan yhdessä!
Ja minusta on myös imartelevaa, heh, kun ystävät viihtyvät meillä, kivahan se kun on kutsuvat ja mukava koti!
Minulla on myös aikoja, jolloin olen niin huonossa kunnossa (fyysisesti tai psyykkisesti, molempaa ongelmaa on), ettemme voi pyytää joitain ystäviä meille, koska heidän kohdallaan hävettäisi pyytä kauheaan sekasotkuun. Onneksi olemme sellaisissa väleissä, että pystyn sanomaan kaikille suoraan.
Ja sitten on onneksi niitäkin ystävilä, joita voi pyytää kylään, oli siivo minkälainen vaan.